lauantai 13. heinäkuuta 2024

Kesälomakuulumisia

 

Täällä on lomailtu niin ahkerasti, että blogin päivittäminen ei ole käynyt mielessä, mutta nyt kertaan muutaman viime viikon tapahtumat. 

Juhannuksena tein Mustille mökillä jäljen, joka tuli vahingossa tosi hankalaan ja risukkoiseen maastoon, josta oli siis puita kaadettu ja puunrunkojen yli oli pakko loikkia. Pituudesta en tiedä, mutta huomattavasti pidempi kuin mitä yleensä olen Mustin kanssa ajanut. Jäljen teon ja ajon välillä vielä satoi vettä. Mutta niin vain Musti sen ajoi. Muutamassa kohdassa jälki hukkui ja Musti joutui sitä haeskelemaan, mutta molemmat jättämäni purkit löytyivät eikä jälkiliinakaan sotkeutunut puuhun ennen kuin vasta ihan lopussa. Jäljen nostoja pitäisi kylläkin harjoitella, Musti meinasi ensin mennä takajäljelle.

Mustille on myös tehty hakua ilmavainulla. Sille pitää "ukon" mennä piiloon niin, että se ei pysty jäljestämään kohteeseensa, mikä olisi sille luontevampi lähestymistapa. Mutta hyvästä tuulesta ilmavainun saadessaan se lähtee suoraan ukkoa kohti ja odottaa palkkiota tämän löytäessään. Olen vähitellen ottanut ohjelmaan "partiointia", jossa siis etenemme Mustin kanssa ukon hajua etsien. Mustin pitää nähdä ukon poistuminen ja jäädä turhautuneena haukkumaan sen perään, muuten se luulee meidän olevan vain tavallisella lenkillä ja haistelee ja pissailee ympäriinsä. 

Haukkuilmaisussa Mustilta olen pyytänyt enimmillään 12 kpl haukkua ennen rasian antamista. Projektina on nyt siirtää haukkuilmaisu siihen, kun Musti hajun perusteella löytää ihmisen. Tähän mennessä se on aina saanut ukolta suorapalkan, joten hieman totuttelua vaatii se ajatus, että vielä pitäisi haukkuakin. Olen epätoivoisena ja typerän näköisesti opettanut sitä niin, että heitän sille nappulan maahan ja sillä välin, kun se sitä etsii, juoksen itse jonnekin piiloon ja vaadin Mustilta haukun ennen kuin annan palkkarasian. Toimii joten kuten, mutta Musti kyllä pitää minua vähän yksinkertaisena...

Musti osaa myös antaa minulle lattialle viskaamiani tavaroita, kunhan ne ovat tarpeeksi lähellä. Opetan sille esineen luovutuksen eteen, se on luonnollisempaa ja koiralle helpompi ymmärtää. Enkä aio kisata sen kanssa tokossa niin paljon, että kapulanluovutuspaikalla olisi jotain väliä. Jos tekisin pelkkää tokokoiraa, opettaisin luovutuksen ilman muuta suoraan sivulle (kuten Vyötillä), mutta nykyään en ole enää niin innoissani lajista. Toko on muuttunut niin paljon, ettei mahdollisuuksia menestymiseen lappalaiskoiralla ole enää samalla tavalla kuin ennen.

 



 

Tokossa menestymisestä puheen ollen... Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna pidettiin Laukaassa tokon SM-kisat, joihin Vyötin kanssa osallistuin. Olin hankkinut meille majoituksen satamassa olevalta lautalta, jolla yöpyminen sinänsä oli elämys. Aamulla herätessä ikkunasta näkyi vettä. Vyötin kanssa pääsimme starttaamaan voittajaluokan viidensinä. Kehään pääsyä odotellessamme tuli pieni välikohtaus karanneen koiran kanssa, ja Vyötihän siitä riemastui, mutta sain sen joten kuten rauhoiteltua keskittymään minuun ennen kehään menoa. Suoritus meni seuraavasti:

Seuraaminen 8,5 - hyvä.
Tunnari 0 - nolla ei ollut yllätys, vaan tapa, jolla sen saimme: Vyöti odotti kiltisti kapuloiden viennin ja päätti sitten käskystäni juosta - ei tunnaripalikoille vaan suoraan ulos kehästä... Sain sen kutsuttua takaisin ja vielä kehotuksesta uudelleen tehtävälle, jonka se teki tyypillisen vyötimäisesti eli olisi kyllä todennäköisesti muutenkin saanut nollan, vaikka ei olisi tuota yllätysmomenttia tehnytkään. Kapula oli kai oikea, sitä ei merkattu mitenkään.
Kiertohyppysysteemi 8,5 - minusta todella hyvä, mutta tuomari ei tykännyt, Vyöti pysähtyi kai seisomaan liian hitaasti tms. 

Tässä välissä minua huudettiin jo seuraavaan kehään, mutta kävin antamassa Vyötille rasiapalkan ja syötin sen ennen toiseen kehään menoa.

Kaukot 8 - hyvät kaukot, mutta kun tekniikka ei ole priimaa niin ei siitä määräänsä enempää pisteitä tule. Luovutin sen hienon seisomaannousutekniikan kanssa, kun totesin, että Vyötille on ihan tarpeeksi vaikeaa ylipäätään tehdä oikea vaihto ensimmäisellä käskyllä.
Jäävät (maahan ja istu) 9,5 - tosi hyvä, käännöksessä tuli pientä törmäystä, kun Vyöti ei ihan seurannut tarkkaavaisesti.
Ohjattu nouto 0 - alku hyvä, mutta kun liikkeenohjaaja alkoi hyvin rauhalliseen tahtiin kertoa, mikä kapula nyt tuli noudettavaksi, näin jo Vyötin silmistä, että nyt sille on liikaa häiriöitä kehän ympärillä eikä se ollut enää oikein vastaanottavainen ohjaukselle. Eli vasen-käskystäni se lähti suoraan kohti oikeaa kapulaa ja ohjausyrityksistäni huolimatta poimi sen suuhunsa. Kehuin sitä hyvästä yrityksestä ja annoin lisää kissanruokaa, koska tämä oli tämän kehän viimeinen liike.

Ruutu 10 - meni tosi hyvin!
Luoksetulo 9 - stoppi vähän valui, mutta tämä tuomari ei ollut tiukka. 

Tämä tuomari halusi selittää arviointiperusteensa, minkä kärsivällisesti kuuntelin ennen kuin annoin Vyötille loppupalkan.

Paikallamakuusta otin suosiolla nollan. En siis mennyt ollenkaan tekemään sitä, koska kaatosade oli kastellut maan eikä Vyöti tykkää maata märällä. Jos olisi ollut mahdollisuuksia ykköstulokseen, tilanne olisi ollut eri, mutta mielestäni kolmostuloksen nostaminen kakkoseen ei ollut sen arvoista.
Kokonaisvaikutukseksi jäi 6,75

Yhteensä 200,5 p ja VOI3

Toisaalta kisasta jäi tosi hyvä mieli, kun en todellakaan odottanut, että Vyöti pystyisi keskittymään tuollaisessa häiriössä. Vyötin kanssa oli mukavan rento olla kehässä, ja se tuntui iloiselta. Osittain senkin takia jätin paikallaolon tekemättä; minulle jäi itselleni niin kiva tunne kisasta, etten halunnut pilata sitä pakottamalla kisakaveriani märkään maahan makaamaan. 
 
Katsotaan nyt, käynkö vielä Vyötin kanssa toko-kokeissa, kun vaikuttaa selvältä, etten saa sitä rauhoittumaan kokeessa niin paljon, että se saisi tunnarista jotain pisteitä. Sehän tekee tehtävän periaatteessa oikein, mutta tekniikka ei ole tarpeeksi rauhallinen, että tuomarit antaisivat edes vitosta. Ykköstulos tunnarin nollalla on mahdollinen, jos jokin jumalallinen ihme tapahtuu. Toisaalta: tietyn teorian mukaan on olemassa rinnakkaistodellisuus, jossa Vyöti saa kympin tunnarista seuraavassa kokeessa. Olemmeko siinä? Kannattaisiko kokeilla?

Käytin Vyötiä trimmaajalla toukokuussa, mutta kesäkuussa huomasin karvan olevan taas yhtä pörröinen kuin lähtiessä, joten tein halpamaisen teon ja saksin sitä itse Peten Koiratarvikkeen halvimmilla trimmaussaksilla (ehkä Trixie-merkkiset, 5 € tms.). Ja yksi nainen tuli ihastelemaan koiriamme ja kysyi, olenko ammattitrimmaaja. Olen kyllä itsekin tyytyväinen tuohon karvaan, pitäisikin alkaa trimmaajaksi.

Itse leikkasin ja säästin!



Tokon SM-kisojen näkymä 2024

Tokokisoista matkamme jatkui yhden Turun-yön jälkeen kohti Ahvenanmaata. Kustavissa ajoimme automme autolautalle, joka seilasi seuraavalle saarelle, ja sitten mentiin vielä toisella lautalla ennen kuin oltiin Kumlingessa, missä ensimmäinen majapaikkamme sijaitsi. Vyöti raasu ei ollenkaan tykännyt lautalla olemisesta. Se on yleensäkin kiihkossa ja räksyttää, kun auto pysähtyy, mutta nyt se oli aivan erikoisen kiihkeänä enkä saanut sitä edes pissaamaan ennen lauttaan menoa. Lautalla koirat olivat reilun tunnin autokannella auton peräkontissa. Koirilla on siis minun autossani koko peräkontti käytössään, olen sisustanut sinne sellaisen koiratilan, jossa niillä on hyvä matkustaa. Lautan humina ja seilaus stressasi Vyötiä niin, että se läähätti kieli pitkällä ja tärisi. Koko tämän ajan Musti nuokkui unisena Vyötin jaloissa ja valpastui korkeintaan silloin, kun Vyöti vahingossa steppasi sen päälle. Olen elänyt Vyötin kanssa vuosikausia ja ehtinyt tottua sen kiihkoilevaan käytökseen, mutta nyt, kun olen saanut Mustin vertailukohteeksi, olen pannut merkille, että Vyöti oikeasti kiihtyy todella helposti erilaisista tilanteista eikä sitä sitten saa rauhoittumaan oikein millään. Onneksi se lopulta rauhoittui makaamaan. Jos se stressaisi vielä enemmän, alkaisi olla jo eettisesti kyseenalaista tehdä sen kanssa tällaisia automatkoja, mutta maihin päästyämme se oli kuitenkin taas ihan tavallinen itsensä. 

Lossi saapuu

 

Muuten olen todella tyytyväinen siihen, miten automatka meni. Pentuna Musti matkusti tosi hyvin ja nukahti heti, kun auto lähti liikkeelle, mutta jossain vaiheessa se alkoi voida pahoin liikkuvassa autossa ja oksensi aina jossain vaiheessa, jos matka kesti vähänkään pidempään. Iän myötä pahoinvointi muuttui enemmän psykologiseksi: Musti alkoi kuolata, kun sen laittoi autoon, vaikkei autoa ollut edes käynnistetty! Opetin sitä yhden kerran niin, että vein sen autoon ja syöttelin sille siellä nappuloita, mutta moitittavan laiska olin tämän opettamisen kanssa. Ja yhden kerran laitoin sen nenään sellaista "rauhoittavaa feromonia", jota saa eläinkaupoista. Eli vaivannäköni matkapahoinvoinnin kitkemiseen oli mitätön. Mutta tämän automatkan aikana pahoinvointi loppui. Musti taisi oksentaa viimeisen kerran Jyväskylässä ja sen jälkeen ei kertaakaan koko reitillämme Ahvenanmaalle ja sieltä takaisin Ouluun. Nykyään se saattaa jopa itse hypätä auton kyytiin, kun peräkontti avataan! 

Vyöti on myös nykyään parempi matkustaja kuin ennen. Silloin, kun minulla vielä oli Hukka, Vyöti matkusti autossa ihan OK, mutta kun Hukka kuoli ja Vyöti jäi yksin, sen matkustaminen oli suoraan sanottuna ihan kamalaa. Takapenkillä turvavöissä se tunkeutui väkisin jalkatilaan ja läähätti ja vaihtoi paikkaa koko ajan, takakontissa taas vinkui koko matkan ajan. Siis oikeasti koko ajan, esimerkiksi kaksi tuntia... Kun hankin Mustin ja laitoin sen takakonttiin Vyötille kaveriksi, käytös muuttui välittömästi. Kyllähän Vyöti vieläkin kiihtyy sekä autoon menosta että auton pysähtymisestä ja alkaa teputella ja läähättää ja vinkua, mutta itse matkan ajan se on aika rauhallinen. Ajattelen, että kun kalliilla kilpahevosilla saattaa olla kaverina seuraponi rauhoittamassa, niin Musti on samanlainen Vyötille. Eihän koiran kuulukaan olla yksin, näin on hyvä. En minäkään haluaisi, että minut suljettaisiin yksin peräkonttiin.

Ahvenanmaalla kävimme koirien kanssa kävelemässä luonnonsuojelualueilla ja vähän kaupungissakin. Maarianhaminan keskusta oli Vyötin mielestä jännittävä. Mutta yhdellä luonnonsuojelualueellakin oli toimintaa: näimme, kun lehmiä siirreltiin läheisellä saarella. Iso lehmälauma kulki isäntänsä perässä. Vyöti luonnollisesti haukkui tälle tapahtumalle, mutta kyllä Mustikin katseli silmät suurina. Ja emäntä.

Musti katselee lehmiä


Siellä ne menevät!



Tämä olisi täydellinen kuva ilman tuota edessä pingottuvaa flexin narua






Uninen Musti takakontissa (Vyöti ei taatusti ole uninen)

Musti katselee lintuja Maarianhaminan keskustassa

Koirat Kumlingen pappilan takapihalla


Musti 8 kk

Vyötin päällä Cool on Track - näitä ei muuten saanut enää mistään Oulusta eikä Jyväskylästä, joten Mustille oli pakko ostaa toisen merkkinen. Tuo Vyötillä oleva on älyttömän hyvä, olen käyttänyt sitä ihan kotona kävelylenkeilläkin, ja Vyöti on selvästi virkeämpi.

Kumlingessa huomasimme kävelylenkin varrella nähtävyyttä tarkoittavan merkin. Kun kävelimme merkin osoittamaan suuntaan, siellä oli... tämä masto.

Vyöti Kumlingessa

Joitakin erikoisia mehikasveja





Ahvenanmaan-reissun jälkeen loma jatkui mökkeilyllä. Musti on saanut tehdä jäljennostotreenejä ja sellaista treeniä, että jälki vaihtuu metsämaastosta rantahiekkaan ja kääntyilee. Jäljestys on kyllä Mustille todella luontaista ja se on jo ilmiömäisen tarkka ja luotettava jäljestäjä siihen nähden, miten paljon (siis vähän) treeniä sille on tehty! Pitempää jälkeä pitäisi nyt alkaa tehdä, niin näen, miten hyvin se jaksaa jäljestää.

Toinen projekti, joka meillä on ollut, on Mustin uimaopetus. Olen aina haaveillut koirasta, joka uisi, mutta yksikään tähänastisista koiristani ei ole ollut uimarityyppiä. Nyt olen kuitenkin ottanut asiaan järjestelmällisemmän suhtautumisen ja alkanut opettaa Mustia veteen vähitellen. Aloitin syöttämällä sille nappuloita rantavedessä kahlaten ja etenin aina vain syvemmälle. Jossain vaiheessa tuli kuitenkin stoppi, eikä Musti tullut enää, vaikka nappula oli tarjolla. Mutta yhden tutun espanjanvesikoiran kanssa läträtessä sille taisi tulla sellainen ahaa-elämys, että ei haittaa, vaikka naama kastuu, ja se selvästi lakkasi varomasta niin paljon. Kun tajusin tämän, aloin tahallaan heitellä sille nappuloita veteen niin, että se joutuu kastelemaan kuonon saadakseen ne. Nyt Mustin varovaisuus oli selvästi vähentynyt. Ja yhtenä päivänä mökkirannassa sain sen houkuteltua nappuloilla niin syvälle, että se ui kaksi vetoa. Seuraavana päivänä uudestaan, ja taas uudestaan. Kehuin aivan hulluna ja annoin lisää nappuloita. Eli siis Musti ei varsinaisesti lähde ulapalle uimaan, mutta se tulee niin syvälle, että sen on taloudellisinta uida pois. Se ui hyvällä uintitekniikalla pitkänä, ei yhtään sellaisella etupää ylhäällä -räpistelyllä kuin jotkin koirat. Vyötikin on käynyt syvemmällä kuin koskaan, ottaa kai Mustista mallia. Tiedä vaikka sekin lähtisi uimaan. Selvästi Mustille seisova vesi on helpompaa kuin aallokko. Mökkirannassa saattaa silloin tällöin olla aallokkoa, ja silloin Musti on selvästi varovaisempi kuin tyynellä kelillä. Mutta olen joka kelillä käyttänyt sitä vähän vedessä, niin se oppii. 

Kaiken kaikkiaan Musti tuntuu oppivan kaiken todella nopeasti ja minun on välillä hankala käsittää, että se on vasta kahdeksankuinen pentu. En tähtää sen kanssa kilpailuihin vaan opetan sitä itselleni "yleiskoiraksi", joka osaisi tehdä esine-etsintää ja muuta oikeasti hyödyllistä. Pelastuskoiraksi sitä kyllä koulutan ja haluaisin päästä ne testit läpi joku päivä, mutta sehän ei ole kilpailemista varsinaisesti. Musti on rauhallisella luonteellaan kyllä erinomainen lisä laumaamme tasapainottamaan räiskähtelevää Vyötiä. 

lauantai 15. kesäkuuta 2024

Kaikkia lajeja

Vyöti kävi eilen rallytokon ratatreeneissä. Taidankin vaihtaa rallytokoon, tuo avoin luokka oli jo kiva kun oli hyppyä ja muuta. Videolla ei ole ääntä, mutta alussa Vyöti haukkui. Se ei yleensä tehdessä hauku, mutta nyt en ollut sitä lainkaan lämmitellyt ja se oli muutenkin kerännyt energiaa kun näki toisen koiran treenaavan, niin haukkui radalla. Vuorolla oli kaksi muuta treenaajaa, ja omaa vuoroa odotellessa kävin Vyötin kanssa viereisellä agilitykentällä harjoittelemassa. Sen jälkeisellä pätkällä se oli jo hiljaisempi. Itselle huomioita: 

- "seiso"-käskyn jälkeen ei tarvitse sanoa "odota", Vyöti menee siitä istumaan 

- eteentulot vinoja, harjoiteltava

- takaa sivulle kierto tulee herkästi silloinkin, kun pitäisi tulla edestä

- houkutus sai Vyötin herpaantumaan sekunniksi, lisää treeniä! 

Video: 


Tokoa: Vyötillä on ärsyttävä tapa tiputella tunnarikapulaa matkalla minun luokseni. Treenasin tätä niin, että Vyötin tuotua kapulan vedin sitä kevyesti poispäin. Jos Vyöti päästi kapulasta irti (kännykkä korjasi tämän ensin että "päästi krapulasta irti", kukapa ei haluaisi), en antanut sille palkkaa. Kun se piti tiukasti kiinni, annoin isomman satsin ruokaa. Se taisi tajuta, koska viimeisellä toistolla jo "hyppäytti" kapulaa suussa saadakseen siitä paremman otteen. 

Musti: Mustille tein heinikkoon 100 m mittaisen jäljen, kaksi purkkia ja yksi loiva 90 asteen kulma. Sen jälkeen taisi vähän sadella, jälki sai vanheta sen aikaa kun kävin kenkäkaupassa. Musti vähän teki siksakkia ja kulmassa juoksi ympyrää ennen kuin nappasi jäljen taas. Nyt minulla oli 10 m jälkiliina matkassa enkä sotkenut jälkeä itse. Rasiat Musti ilmaisi istumalla, tämä on OK kosteassa kasvillisuudessa.

Tokokentällä Musti on harjoitellut hyppyä ja mennyt ihan lyhyeksi käärityn putken läpi (okei putki ei ole tokoa, mutta se oli kentällä valmiina). Hyppy oli hauska; treenasin Vyötin kanssa kiertohyppyliikettä ja Musti katseli. Kun otin Mustin treenaamaan, se ehdotti itse umpiesteen (45 cm) hyppäämistä! Se selvästi katselee, mitä teen Vyötin kanssa, ja tarjoaa samoja asioita. Tötteröiden kierto siltä onnistuu muuten, mutta se kiertää aina vain yhden, ei siis ryhmää. Vaikka laitan kartiot ihan lähekkäin, se väkisin tunkee välistä. Seuraavaksi teippaan kartiot yhteen, siinähän yrittää sitten tunkea. Seisomaan nousua ylös-käskyllä on harjoiteltu. Musti vähän sotkee sitä paikallaoloon, välillä tarjoaa sieltä ylös pomppaamista. Muuten ollut paikoillaan jopa 25 sekuntia, tosin tällöin vaatii sen, että nenän edessä on nami, jota "varrotaan". Vyötin kanssa vierekkäin makaavat ja vapautus yhtä aikaa kumpikin omalle namille. 

sunnuntai 9. kesäkuuta 2024

Kisoissa ja leireillä

Vöppönen palkintojen kera (huonekasvit omasta takaa)

 

1.-2.6.2024: Mustin kanssa pelastuskoiraleirillä Ylikiimingissä. Ruokailu oli Ylikiimingin SEO:lla. Keli oli niin kuuma, etten suin surminkaan halunnut jättää Mustia autoon, mutta onneksi ystävällinen henkilökunta lupasi tuoda sen sisälle ravintolaan. Musti häpäisi minut välittömästi työntämällä pään roskakoriin ja kaatamalla sen. Loppuajan se oli kiltisti. 

Lämmintä oli siis yli 25 astetta, joten itse treenit jäivät vähäisiksi, aika läkähtyneitä koirat olivatkin. Musti teki lauantaina noin 30 m pitkän jäljen, jonka päässä oli ruokapurkki. Olin merkannut jäljen pään kietaisemalla kunnon pätkän vessapaperia läheisen männyn kohdalle, että voin paremmin seurata, onko Musti jäljellä. No, vessapaperi haisee, ja Musti harhautui jäljeltä sivuun todennäköisesti vessapaperin hajun perässä. En tehnyt mitään, ja Musti löysi jäljen uudelleen ja ilmaisi purkin itsenäisesti. Mutta emännälle jatkossa vinkiksi, että pienempikin merkki riittää... 

Sunnuntaina Mustille aloiteltiin hakua. Musti sai nähdä, kun "ukko" juoksi katajapensaan taakse, ja Musti etsimään. Alussa se yritti jäljestää, mutta jo muutaman kerran jälkeen innoissaan veti pakenevaa maalimiestä kohti ja haukkui ennen kuin pääsi irti. Hyvä aloitus siis. Palkinnoksi se sai aina rasiallisen kissanruoka-nappulaseosta. Eilen jatkettiin tätä. Musti osaa myös haukkua käskystä ja eilen sanoi yhdelle maalimiehelle HAU. Mutta toistaiseksi painotus on siinä, että sen mielestä olisi kiva etsiä ihmisiä metsästä, ilmaisu liitetään myöhemmin.

8.6.2024: Ajoimme Kemiin rallytokokisoihin, Vyötille viimeinen alokasluokan kisa. Rata meni hyvin, Vyöti sai 100 p., sijoitus 1. ja vielä RTK1. Kisan jälkeen käytiin satamakahvila Nuotassa syömässä maalaisranskalaiset ja salaatit. Koirille ostettiin herkkuluut. Mustin mielestä luu ei ollut herkullinen, mutta se ei halunnut antaa sitä Vyötille, joten sen oli pakko väkisin syödä se. Maalaisranskalaiset maittoivat paremmin. Terassilla oli muitakin koiria, ja Vyöti sai kamalan haukkukohtauksen huomatessaan valtavan saksanpaimenkoiran pari metriä etuoikealla. Onneksi olimme muutenkin lähdössä pois. Jälkiruuaksi vielä jäätelöt sataman portailla.

Päivän rata

 
Musti saa maalaisranskalaisen

Jäätelöllä satamassa kisan jälkeen, appelsiini-mantelikrokanttipallo

Omalla pihalla kisan jälkeen:





Musti pyytää

 

perjantai 7. kesäkuuta 2024

Musti-videoita


 Haukkuminen



Toko-askelsiirtymät (perusasento on taaksepäin vino, pitää korjata tämä)



Leikki 

lauantai 25. toukokuuta 2024

Roskatokoa

Opin taannoin kaveriltani tällaisen termin kuin "tokoroska". Se tarkoittaa esinettä, joka on varsinaisesti valmistettu johonkin muuhun käyttötarkoitukseen ja joka saattaa erehdyttävästi muistuttaa roskaa, mutta joka tilapäisesti hoitaa esim. kosketusalustan virkaa. Tällaisia esineitä voivat olla esimerkiksi nenäliina tai sadan gramman kissanruokapakkauksen metallikansi. 

Nyt liikutaan kuitenkin jo aivan eri sfääreissä. Menin käymään Rovaniemellä ja minuun iski treenihalu, mutta ei kaapeista löytynyt muuta kuin pari Hukan vanhaa köysilelua ja epämääräinen kerä paperilankaa. Eipä hätää, olemme treenanneet seuraavanlaisella kalustolla:

- tunnarissa puiset pyykkipojat

- kiertohässäkässä kartion tilalla kaksi päälletysten nostettua kukkaruukkua, hyppyinä rappuralli ja tiiliskivet joiden päällä aurakeppi 

- ruutumerkkeinä neljä keskikokoista muovirasiaa ja nauhana se kaapista löytynyt paperinaru. Vyöti ei kylläkään kovin hyvin osannut mennä tähän ruutuun, mutta ei se viimeksi osannut mennä ihan oikeilla tarvikkeilla tehtyynkään (on varmaan unohtanut, kun sitä ei ole pitkään aikaan tehty), joten eipä syytetä välineitä. 

Ai että. Ennen vanhaan treenattiin paljon tällä tavalla ja koirat toimivat hyvin. Ehkä silloin oli erilaiset koiratkin.


Tyytyväinen roskailija

Ruututarpeet

Mustin paino tällä viikolla: 13.0 kg. Musti ajoi ensimmäistä kertaa tunnin vanhan jäljen, ja nyt sitä ei tarvinnut niin paljon jarruttaa kuin yleensä. Taidan siirtyä kokonaan kunnolla vanhetettuihin jälkiin, kun Mustin näyttää olevan helpompi keskittyä silloin. Ehkä hajuvana on selkeämpi tms. 

Musti ihmettelee kevättulvaa




torstai 23. toukokuuta 2024

Tunnareita

Tein Mustille ensimmäisen tunnaritreenin viime viikolla. Koskin metsässä puukeppiin, laitoin sen maahan enkä mitään sanonut. Musti sai vainun ja meni keppiä nuuhkimaan. Kun kehuin sitä, se meni maahan ja sai palkkion. Myöhemmin tehtiin tätä vielä niin, että heitin oman pulikan lehtikasaan. Taas Musti etsi, meni maahan itse ja sai palkkion. 

Vyöti oli taas tunnarissa liian innoissaan ja etsi omaa kapulaa muita näpsien ja heitellen. Kaverin ehdotuksesta sille kokeiltiin sellaista, että jos se tunnarissa riehuu eikä haistele nätisti, se käsketään maahan/istumaan/seisomaan, kehutaan kuuntelemisesta ja päästetään sitten taas jatkamaan. Tästä koiran pitäisi ymmärtää, ettei se saa riehua vaan sen pitää haistella nätisti. Näin, kun kaverini bordercollie teki tätä ja sille tämä toimi hyvin. Minulla oli pahoja aavistuksia, mutta kokeilin kuitenkin samaa taktiikkaa Vyötiin. Tulos: Vyöti ensimmäisen istumaan käskyn jälkeen aivan sekaisin, mitä sen pitää tehdä: innoissaan kipittää kapuloille, haistaa reunimmaista ja istuu tai menee maahan :D-ilmeellä. On tyytyväinen itseensä. Ei suostu koko lopputreenissä haistelemaan mitään, kun tässähän piti tehdä istumaan ja maahan menoja eikä tunnaria. 

Olenkin aina miettinyt, että miten koiran pitäisi osata rivien välistä lukea, että istumaan-käsky tarkoittaa, että koira teki äsken väärin. Jos Vyötin käskee istumaan, se käsittää tasan tarkkaan sen, että sen pitää istua. Ja sitten se istuu. Ja on tyytyväinen itseensä. Opetus: jos jokin vinkki toimii bordercollieilla, niin sitä voi kyllä kokeilla, mutta se ei VÄLTTÄMÄTTÄ toimi lapinkoiralla... 

perjantai 17. toukokuuta 2024

Mustin tapoja ja tekemisiä

1) örähdys: kun on aika Hermanni Päätalon sanassa "vakkauta nukkumaan", etsii Musti itselleen sopivan paikan - siihen sitten puoli kierrosta pyörähdettyään römähtää sanoen "örrh". Samaa teki Hukka aikanaan nukkumaan käydessään.

2) muovifiksaatio: jostain syystä ovat pennusta asti kaikki muoviset pakkaukset ja valmisteet olleet Mustille mieleistä revittävää. Jos koirankakkapussi (tyhjä) jää saataville, repii Musti sen tuhannen silpuksi. Samoin saattaa se jopa varastaa pöydiltä tai kaapeista määrättyjä muovilaatuja sisältäviä tuotteita, kuten erään tietyn hammaslankapakkauksen, repiäkseen sen sisältä löytyvän muovikerroksen silpuksi olohuoneen lattialle.

3) hymyily: milloin Musti on erityisen mielissään ja haluaa mielistellä ihmistä, paljastaa se etuhampaansa - "hymyilee" - vatkaten samalla häntää korvat luimussa ja pienen näköisenä. 

Rauhalliset tytöt bussissa



Eilen, 6 kk 12 pvä iässä, Musti painoi 12.0 kg. Taitaa jäädä pieneksi.