Pari videota aamutreeneistä

Silloin, kun olin 15 v ja Hukka oli nuori, kävin usein lukemassa slovenialaisen agilitymestari Silvia Trkmanin kotisivuja. Siellä oli videoita erilaisista tempuista, joita hän oli opettanut koirilleen. Yksi erikoinen temppu, jota ihailin, oli toisen puolen jalkojen pitäminen ylhäällä. Videolla pyreneittenpaimenkoira ja bordercollie pysyttelivät tässä asennossa useita sekunteja. Hukalle sain opetettua hetken tasapainoilun (näkyy tällä vanhalla temppuvideolla), mutta se ei oikein ikinä onnistunut pitämään asentoa ilman tukea. Nyt olen opettanut tätä Vyötille, ja kuten videolla näkyy, sehän alkaa oppia sitä! Vyöti on kyllä ketterä ja kevyt, että sikäli sille ovat tällaiset temput helpompia. Molempia puolia tehdään säännöllisesti. Tuo videolla näkyvä on itse asiassa Vyötin vaikeampi puoli, mutta kun olen treenannut sitä enemmän, ovat molemmat nykyään aika lailla tasavahvoja. 

Yksi tokoryhmäläinen pohti, miltä kapulan pidon alkeistreenien kuuluu näyttää, kun sheippaamalla opetetaan. Ajattelin, että minäpä kuvaan videolle prosessin, kun opetan sen Mustille, niin siitä voi katsoa mallia. Helpommin sanottu kuin tehty, nyt on muutama viikko mennyt opetusprosessia eikähän se ollutkaan niin helppoa... Musti on aika eläväinen ja olen ilmeisesti onnistunut opettamaan sille, että kaikissa tempuissa kuuluu hirveästi puuhata ja toimia, jolloin esineen pitäminen hiljaa paikallaan on sille käsittämätön konsepti. Se yrittää usein mm. tehdä etuosakäännöstä samaan aikaan. Nyt Musti kuitenkin pitää kapulaa (tai siis lyijykynää tässä vaiheessa) jo sekunnin eikä steppaile ihan mahdottomasti. Alla video aamun tilanteesta. Se näyttää jo kamalan isolta tuossa! Mutta silti tuli aamulla pissit lattialle keittiön pöydän alle.

Helmikuun puuhia musti-vyötilässä

Ei ole tullut kirjoiteltua vähään aikaan, mutta täällä on mennyt koirien kanssa ihan mukavasti. Musti on kasvanut kokoa ja alkanut päästä meillä "aikuisen koiran" kirjoihin siinä mielessä, että sen kanssa on käyty jo pidempiä hihnalenkkejä ja se on saanut opetella odottamaan auton peräkontissa yksin sillä välin, kun treenaan Vyötin. Aluksi raahasin aina kevythäkin halliin sisälle ja laitoin Mustin siihen Vyötin treenin ajaksi, ja tämä olikin hyvä ratkaisu, koska Musti oppi kivasti rauhoittumaan ja jopa nukahtamaan häkkiin, kun vain sen peitteli rievuilla tai takilla. Nyt tuo koppa alkaa kuitenkin jo käydä pieneksi, joten Musti on saanut tottua siihen, että se odottaa yksin auton perässä, kun Vyöti treenaa, ja toisin päin. Olisi tietenkin sangen mukavaa, jos se osaisi odottaa myös hihnassa hallin seinustalla. Vyötiltä tämä ei ole ikinä onnistunut, se haukkuu kuin raivopää nähdessään toisen koiran treenaavan, ja on ihan sama miten sitä yrittää komentaa tai suksutella olemaan hiljaa. 

Mustia en ole punninnut vähään aikaan, mutta pentuesisarukset tuntuivat olevan jo 10 kg tietämillä. Hampaat ovat alkaneet vaihtua ja luojan kiitos siltä irtosi edes toinen niistä piikinterävistä etukulmahampaista, jotka ovat repineet jo vähän liian monta reikää housuihin ja paitoihin... Toinen on vielä jäljellä, himolla odotan sen tippumista ja kurkkailen Mustin suuhun tämän tästä, että onko se vielä siellä. 

Vetoleikit eivät Mustia ole viime aikoina hirveästi kiinnostaneet, en tiedä, liittyykö tämä hampaiden vaihtumiseen vai olenko jotenkin huono leikittämään sitä, kun ei kiinnosta. Tennispallot sitä sen sijaan kiinnostavat: hallilla on leikitty kahden tennispallon leikkiä, jossa heittelen palloja vuoron perään eri suuntiin ja yhdessä juostaan niitä kiinni. Musti tekee saalisloikkia palloihin ja on sangen riemuissaan tästä toiminnasta. Mutta selvästi se on ruokamotivoituneempi; jos ensin koulutan sitä ruualla, vaatii leikkiin heittäytyminen hieman orientoitumista ennen kuin Musti ymmärtää, että nyt ei todellakaan ole ruokaa tulossa. Toisin päin vaihtaminen taas ei ole ongelma, Musti viskaa saman tien minkä tahansa lelun suustaan, jos ruokaa on saatavilla. 

Toisiin koiriin Musti on alkanut osoittaa niskakarvojen ja hännän nostelua, joten olen jatkanut sen vastaehdollistamista niihin viskomalla sille nameja maahan, kun vastaan tulee koira. Tätä vähän hankaloittaa, jos Vyöti tempoo ja haukkuu vieressä. Muutoin olen pyrkinyt tekemään Mustille häiriötreeniä pyytämällä siltä jotain vähäpätöistä temppua samalla, kun jotain häiritsevää tapahtuu vieressä. Yhtenä päivänä kävin syöttämässä sen iltaruuan juna-asemalla. Musti teki pientä takapäänkäyttötemppua odotussalissa, tässä ei ollut ongelmia. Laiturilla junan saapuminen hätkähdytti sitä, mutta se huomasi pian, että ei tässä mitään tapahtunutkaan, kannattaa jatkaa temppuilua. Annoin koko kourallisen nappulamössöä palkaksi. Juna-aseman portaita mentiin takaperin, tai siis Musti meni.

Vyöti sai hepulin

Vyötin kanssa olen nyt myös treenaillut. Olen ilmoittanut sen tokokokeeseen, joten voittajan liikkeitä on muistuteltu ja vähän edistettykin. Tunnari on edelleen murheenkryyni, ei ole edistynyt juuri ollenkaan viime joulukuun kokeesta, mutta en nyt ole jaksanut välittää siitä, joten treenaaminen on tuntunut aika kivalta viime aikoina. Vyöti on ollut minulle hankala koulutettava; on tuntunut, että toistan sen kanssa samoja harjoituksia kymmeniä ja kymmeniä kertoja, eikä mikään muutu, se ei vain muista tai ymmärrä koulutusta. Mutta nyt ikään kuin tuntuu, että asiat alkavat ehkä sittenkin loksahdella paikoilleen. Eihän Vyöti ole kuin vasta neljävuotias, joten ehkä tämä on vielä ihan "normaali" aika hakea koiran kanssa yhteistä säveltä. Ehkä se sieltä vähitellen alkaa löytyä.

Agilityesteitä on myös treenailtu, kokonaiset 12 keppiä menevät jo parin yrityksen jälkeen. Keinulla olen tehnyt jonkin opetusvirheen (varmaan alkanut laskea keinua alas liian nopeasti ja liian isolla kolautuksella), koska Vyöti mieluusti jäisi keinun keskipaikkeille odottamaan, että lauta laskeutuu alas, ja tulisi vasta sitten kontaktille. A-esteellä sen sijaan tulee jopa tosi hyviä kontakteja, kun itse maltan sanoa "koske - koske - koske" EIKÄ "koskekoskekoske". Veisiköhän joku taitava agilityohjaaja Vyötin kilpailuihin... Rimakorkeus on tosin edelleen vähän ongelma, Vyöti ilmeisesti olisi pikkumaksi, ja ne hypyt tuntuvat minusta hirveän korkeilta. Terveyskään ei ole Vyötillä ihan priimaa (selässä LTV4 ja leikattu polvi), joten mietityttää, että miten kovaa agilitykäyttöä se loppujen lopuksi kestää. Agility kyllä sopii Vyötin luonteelle paremmin kuin toko, mutta en ole uskaltanut lähteä sitä tekemään täysillä, kun koko ajan mietityttää, että kestääkö se kuitenkaan.

Surkea eläin. Takki, valjaat ja vielä tossut. Ei voisi enää pahemmaksi mennä. Tämä on viime pakkasjaksolta.

 

Musti aurinkopaikassa

 

 

Näkyy tuolla suussa muutama hampaannysä vielä olevan

 

Musti 3 kk

 

Musti täyttää tänään kolme kuukautta ja on ollut minulla nyt reilun kuukauden. Tuntuu, että se olisi paljon vanhempi ja ollut meillä paljon pitempään. Tällä hetkellä kaikki menee meillä tosi kivasti. Alussa sen kanssa oli aika paljon sellaista turhaa riehumista, että se vain puri kaikkea ja oli ihan raivona, kun sitä yritti rauhoittaa. Mutta nyt viime aikoina se on ollut paljon kiltimpi, joten luulen, että ehkä tuo alkuviikkojen riehunta oli osittain vain stressin purkua, olihan uuteen kotiin muutto iso elämänmuutos. Toki nyt ollaan päästy paremmin ulkoilemaankin ja metsälenkeille, se väsyttää Mustia sopivasti. 

En ehdi nyt kirjoitella paljon enempää, mutta laitoin ylle videon, jolla Musti ja Vyöti esittelevät viime viikkoina opeteltuja temppuja. Täällä on ollut kennelyskää paljon liikkeellä, joten olen vähän vältellyt hallilla käyntiä ja opettanut sen sijaan temppuja kotona, Vyötikin on oppinut kivasti.