Hauhau

 

Vyötin kanssa tänään vähän tokoa ennen hallivarausten alkamista, ja hämärtyvässä illassa palkaksi herkkuluu. Vyöti räksytti bordercollielle.

Treenejä

Agilityssa ollaan käyty joka torstai. 

- Vyöti meni ensimmäistä kertaa rengasta. Siinä on muutama muukin reikä, josta Vyöti mahtuu vilahtamaan, mutta useimmiten meni oikeasta reiästä. Tämä oli Vyötille nopea oppia ja saatiin jo ensimmäisellä kokeilukerralla ketjutettua esteen kanssa, tosin renkaalle meno kovasta vauhdista on hankalampaa. 

- Kepeillä Vyöti on edistynyt. Kysyin agilityohjaajalta neuvoa, kun Vyöti tekee kepit jo aika rutiininomaisesti käsiohjauksella, mutta jos sille laittaa etupalkan (jota suositellaan), sen ajatukset kiinnittyvät siihen niin, ettei se kykene keskittymään. Viimeisestä välistä saattaa etenkin pujahtaa ja karata etupalkalle. Tähän laitettiin sitten vain viimeiseen väliin ohjuri (se läpinäkyvä muovinen rima) muistuttamaan viimeisen välin pujottelusta. Nuo ohjurit eivät kyllä Vyötiä estä menemästä siitä välistä, niin ketterästä se pujahtaa niiden ali tai yli, mutta kyllä niistä ehkä vähän henkistä apua on. 

- Putkeen menemistä harjoiteltiin taas hankalasta kulmasta niin, ettei Vyöti nähnyt putken suuta. 

- Agilityssa on edelleen menty noin neljän esteen ratoja. Takaakiertoa on harjoiteltu hallilla itsenäisesti, ja 2o2o-kontakteja myös, alkavat jo onnistua vähän paremmin. Kontakteilla Vyötillä oli myös ongelmana se, että se fokusoitui etupalkkaan niin, että ei enää kyennyt ajattelemaan, missä sen jalat ovat. Eli joko teki hyvän 2o2o mutta katsoi koko ajan minua silmiin, tai sitten katsoi namia mutta jalat eivät menneet 2o2o-asentoa päinkään, "hiipi" vain namia kohti ja tuurilla saattoi toinen takatassu jäädä kontaktille... Katsotaan saataisiinko nämä kaksi asiaa vielä joku päivä yhdistettyä. 

Tokoa on tehty myös: 

Hallilla treenasin Vyötille säpäkämpiä pysäytyksiä kierrosta laittamalla takapalkan kierrettävien kartioiden viereen. Se alkoi toivomanilaisesti ennakoida pysäytystä ja tulla takaisinpäin koottua laukkaa. Nyt pitää vain tehdä myös läpijuoksua tuolla lailla, ettei se ennakoi liikaa ja kuitenkaan pysähdy ilman käskyäni. Olen myös yrittänyt saada kiertoa tiiviimmäksi asettamalla palkan kartioista lähetyssuunnasta nähtynä vasemmalle päin (Vyöti kiertää myötäpäivään) ja vapauttamalla Vyötin palkalle heti, kun se on käynyt kartioiden takana. Toivon sen alkavan näin ennakoida tiivistä käännöstä pian tulevan palkalle vapautuksen toivossa. 

Kaukokäskyjä ollaan treenattu. Se seiso-istu-vaihto on aivan helkkarin hankala. Siis olen saanut Vyötin tekemään täydellisiä s-i-vaihtoja eteisessä, kun siinä on meillä sellainen iso peili, jonka kautta voin katsoa, pysyykö Vyötin takatassu paikallaan. Vyöti onkin erinomaisesti oppinut käytöksen - siinä peilikaapin vieressä... Jos koitan pyytää siltä samalla käskyllä ja käsimerkillä jossain muualla kuin juuri tuolla kohdalla, se tarjoaa ihan mitä sattuu, takatassu liikkuu joko eteen tai taakse. Aaaaaahhhhh...

Tunnaria tein yhtenä päivänä hallin pihalla ja Vyöti meni pitkästä aikaa sellaiseen moodiin, että vain nosteli vääriä kapuloita? En tajua, mistä tuokin nyt tuli. Sen jälkeen ollaan saatu tosi hyviäkin toistoja, eli ehkä tuo oli nyt vain hetkellinen ajatuskatkos Vyötillä. 

Yllä oleva kuulosti siltä, ettei Vyöti osaa mitään, mutta olenpa ainakin onnistunut suunnittelemaan sille haastavia treenejä, ei liian helppoja.

Agility

Vyöti on tehnyt agilityssa:

- elämänsä ensimmäisen lentokeinun

- tosi monta hyvää sinne päin -yritystä 2o2o-kontakteista

- neljän esteen pikkuratoja, joissa on yleensä ollut kolme hyppyä ja yksi putki. Näissä on harjoiteltu "putkijarrua", jos Vyötin pitää kääntyä heti putken jälkeen. Yksi pätkä oli niin hyvä, että tuntui ihan kuin olisin ohjannut jotain MM-tason koiraa! Ei sillä, että tietäisin, miltä se tuntuu, mutta varmaan tuolta.

- pujottelukeppejä etupalkalla. Vyötin suoritus oli hilpeyttä herättävä: se keskittyneesti lähestyi etupalkkaa, katse nauliutuneena etupalkkaan ja kuola suupielestä valuen. Ainoa pieni ongelma oli siinä, että se ei siis pujotellut, vaan vain jähmeästi käveli ihan pujottelukeppien vieressä samaa vauhtia kuin jos olisi pujotellut... Kouluttaja sanoi, että tuo etupalkka on sille aika vetävä. 

Möllitokossa

Minun piti olla tänään Vyötin kanssa korkkaamassa voittajaluokkaa virallisessa kokeessa, mutta en olekaan. Kerta kaikkiaan totesin, että ei tee mieli kilpailla. Vyötin kanssa treenaaminen on tosi hauskaa, mutta aina silloin tällöin alan itse ottaa liikaa paineita siitä, että pitäisi saada kokeessa siitä tai tästä liikkeestä jokin hyvä numero ja onnistuuko se nyt ja tuleeko ykkönen jne. Joo, tämä johtaa kyllä usein hyviin tuloksiin, kun sitä stressaantuneena treenaa treenaamistaan ja hioo liikkeitä tosi varmoiksi, mutta ei se ole kivaa. Henkilökohtaisesti pidän hankalana tasapainoilla sen välillä, että treenaaminen olisi kivaa ja rentoa, ja sen välillä, että se olisi kuitenkin tulostavoitteellista ja veisi koiraa eteenpäin. Päätin siis, että mennään möllitokoon, kun sellainen oli samana päivänä. Oli hyvä päätös, ja säästin sitä paitsi 20 € ilmoittautumiskuluissa. Miettikää, mitä kaikkea silläkin saa. Ja oliko Vyötilläkin vähän kivaa, kun sai kehässä tennispallon.

Ensimmäisessä kehässä oli kierohyppysysteemi, ruutu, ohjattu ja luoksetulo. Vyöti ei mielestäni bongannut kartioita, mutta lähti kuitenkin hienosti ja kiersi ne, mistä palkkasin sen iloisesti. Halusin sitten vielä kokeilla estehyppyvaihetta, joten vein sen takaisin puoleen väliin makaamaan. Nostin käteni osoittaakseni vasemmanpuoleista estettä, jolloin Vyöti sinkoutui oikeanpuoleisen umpiesteen yli, hmmm... Vein sen takaisin ja yritin uudelleen. Nyt Vyöti lähti oikeaan suuntaan, mutta KIERSI avoesteen! Kolmannella kerralla sain sen hyppäämään ja annoin heti palkan. 

Ruutuun Vyöti meni hienosti, mutta ei ihan tavanomaista tosi nopeaa vauhtia, joten itse toppautin sen vähän liian aikaisin ja se jäi ruutunauhalle seisomaan. Korjasin sen ruutuun sisälle, minkä teki hienosti, käskin maahan ja liikkurin käskystä lähdin kolmion kävelyyn. Palkkasin Vyötin nameilla ruutuun kesken sen kävelyn ja otin koemaisesti loppuun. Vyöti hypähti seuraamaan tulossa. Minun pitää nyt muistaa, etten pysäytä Vyötiä liian aikaisin; olen vähentänyt suorapalkan käyttöä ruudussa, minkä johdosta Vyöti pyrkii luonnostaan hidastamaan jo ennen ruutua ja pysähtyy vähän ruudun keskikohdan eteen. Sitä ei siis tarvitse keinotekoisesti jarrutella nyt.

Ohjattu meni tosi hyvin, Vyöti löysi vasemman kapulan, vaikka se oli aika lähellä hyppyestettä ja meinasi ensin mennä sinne. Luoksetulossa se tuli tosi lujaa, seisahtui kuitenkin käskystä, mistä heitin sille pallon takapalkaksi.

Toisessa kehässä oli seuraaminen, zeta, tunnari ja kaukot. Seuraamisessa oli vähän ongelmaa peruutuksessa, en edes nähnyt missä Vyöti oli, mutta muuten meni hyvin ja palkkailin paljon. Jäävinä tehtiin istu ja maahan; palkkasin molempien jälkeen. Tunnari tehtiin nyt ihan koemaisesti muuten paitsi kehuin ja annoin Vyötille namin, kun se pysyi istumassa, vaikka itse käännyin ympäri ja uudelleenkin. Vyöti osui omalle kapulalle aika nopeasti, nappasi sen varmasti ja toi sivulle. Ihanaa! Olin siihen tyytyväinen, höpötin ja iloitsin, ja Vyöti hypähteli. Se huomasi aidon iloni. 

Kaukoissa tehtiin i-s-m-s-i-m. Vyöti teki vähän sinne päin tekniikalla ja ekassa istumisessa ensin seisoi, mitä on nyt tehnyt paljon, kumma homma. Teetin koko setin kehuen joka vaihdon jälkeen, viimeiseksi otin vielä ylimääräisen istumisen, josta päästin takapalkalle (jota Vyöti ei kyllä meinannut löytää, ennen kuin näytetiin, sininen kippo). 

Oma!

 

Ei meillä ole enää mahdottoman paljon treenaamista, että oltaisiin ihan kisavalmiita. Onneksi ei ole kiire. Voidaan mennä vaikka esim. vuonna 2027. Olen opettanut Vyötille kotona temppuja, mm. syliini hyppäämistä, kahdella jalalla tasapainoilua ja minun ympäri peruuttamista.

Valmennusringin leiri Seinäjoella

Lappalaiskoirien valmennusringin leiri Seinäjoella 7.-8.10.2023 oli tämän vuoden viimeinen koulutusleiri. Minä ja Vyöti, kuten muutama muukin ringin osallistuja, olimme majoittuneet Hotelli Sorsanpesään. Muuten hotellista ei ole pahaa sanottavaa, mutta lauantai-iltana hotellin baarissa järjestetty "ysäridisko" hieman hankaloitti unen saamista, kun ainakin omaan huoneeseeni jumputus kuului pitkin yötä. Aamulla hotellin käytävällä oli kyllä kumman hiljaista, hmm...

Tokossa kouluttaja oli sama kuin rally-tokossa eli Sevil Ilter. Tästä kouluttajasta taisivat kaikki osallistujat tykätä kovasti: kouluttaja antoi hyviä vinkkejä, jotka oli räätälöity juuri kunkin koirakon tarpeisiin ja perusteltu hyvin. Hän myös kovasti kehui koiriamme ja toisti monta kertaa, että meillä on tosi hienoja koiria, joita olemme osanneet kouluttaa hienosti. Kaikki tokoryhmän koirat tekivät mm. paikallaanolon niin, että viereisellä kentällä mentiin koko ajan agilitya ja sieltä kuului jos jonkinlaista melua. Kaikki koirat pysyivät hienosti paikallaan!

Vyötin kanssa olin lauantaina valinnut käsiteltäviksi liikkeiksi voittajaluokan kiertohyppyliikkeen ja jäävien liikkeiden (seiso/istu/maahan) erottelun. Valittelin kouluttajalle, että Vyöti kyllä nykyään useimmiten onnistuu törppöjen kiertämisessä, mutta joskus se ei tunnu kerta kaikkiaan hahmottavan merkkejä. Tähän lähes kaikki kouluttajat ehdottavat nykyään vastaukseksi "merkkikartioiden bongauttamista", johon en ole itse oikein päässyt kiinni. Vyöti kyllä etsii katseellaan edessä olevat kohteet, mutta jos se ei kerta kaikkiaan näe kartioita taustan, huonon valaistuksen tms. takia, mitä hyötyä bongauttamisesta silloin on?! Sama kuin sanoisi jalattomalle, että "oletko kokeillut kävelemistä". Tällä kouluttajalla oli sellainen idea, että käytetään hyväksi koetilannetta: jos käy niin, että kokeessa tulee käveltyä merkkikartioiden ohi tai vähänkään lähempää niitä, niin koiralle voi siinä vihjata, että ne ovat siinä. Vihjesana voi olla jokin sellainen, jota ei käytetä missään muussa liikkeessä, esim. "Jarmo". Kuulemma lappalaiskoirilla on yleensä hyvä muisti ja ne muistavat kyllä sitten myöhemmin, missä kartiot ovat, vaikka ne olisivat itse lähetyspaikalta huonommin näkyvissä. Testasimme tätä niin, että kävimme ihan merkkien vieressä pyytämässä, että Vyöti etsisi ne katseellaan, sitten tehtiin ruutua ja luoksetulo ja leikittiin tennispallolla, minkä jälkeen lähetettiin Vyöti kiertoon. Kyllä se muisti, missä kartiot olivat. Kuulemma "paremmissa piireissä" on koirille jos jonkinlaisia vihjesanoja ruudun, kartioiden ja ties minkä etsimiseen katseellaan, mutta omaan tokoiluuni tämmöinen kikkailu ei ole vielä rantautunut. Idea on kuitenkin sikäli koiraystävällinen, että se helpottaa koiran työtä. Ei ole oikeasti kovin helppoa nähdä tötteröitä koiran tasolta, joten jos on mahdollisuus helpottaa koiran tehtävää, miksei sitä tekisi?

Iltapäivällä taas valittelin sitä, että Vyötille tuntuu edelleen olevan kovin hankalaa erottaa istu-seiso-maahan-käskyt toisistaan, vaikka näitä on valehtelematta harjoiteltu yli kolme vuotta. Sainkin nyt virheen esille eli kun käskin liikkeestä istu, Vyöti seisoi. Olen tällaisen tapahtuman jälkeen yleensä ottanut koiran aika nopeasti matkaan seuraamaan, että yritetään uudelleen, mutta tämän kouluttajan mielestä virhe kannattaisi mieluummin käsitellä kuin jättää huomiotta. Eli kun koira nyt jää seisomaan "istu"-käskyllä, käydäänkin sanomassa sille, että piti istua, autetaan tarvittaessa, ja sitten kun koira istuu, kehutaan paljon - mutta ei anneta namia tai lelua, vain suullinen kehu. Muuten koira saattaa mielessään ketjuttaa tapahtuman ja ajatella, että näin pitikin tehdä, että ensin seisotaan ja sitten uudella käskyllä istutaan.

Saman tyyppistä tehtävää tehtiin kiertohyppynoudon hyppytehtävässä, jossa siis koira odottaa esteiden toisella puolella (toivottavasti onnistuneesti kierrettyään kartiot ja palattuaan takaisinpäin) ja ohjaaja kertoo, kumpi este hypätään. Tässä sain neuvoksi vahvistaa vain sitä, että kun nostan oman vasemman käteni, niin Vyöti vilkaisisi vasemmanpuoleista estettä. Niinhän se vilkaisikin! Pääsin kehumaan ja sain
sen yli esteestä. 

Sunnuntaina otin teemaksi ohjatun noudon ja tunnarin. Ohjatussa noudossa meillä ei ole ollut suurempia ongelmia, mutta halusin testata tätä vieraassa ympäristössä, kun tuntuu, että Vyötillä joskus on vähän ongelmia kapuloiden erottamisessa taustasta. Nyt se joutui vähän etsimään kapulaa, mutta löysi sen sitten. Kun haetutin vielä toisen puolen kapulan, se puolestaan seisahtui kapulalle ja
jäi tuijottamaan minua, kunnes muutaman sekunnin kuluttua poimi kapulan suuhunsa ja kiikutti sen minulle. Olen tehnyt näitä joskus namikupilla, ja nyt Vyöti silloin tällöin yllättyy, kun suunnassa onkin kapula eikä ruokaa!

Tunnari on meille varsinainen murheenkryyni. Vyöti tietää, mitä tehtävässä pitää tehdä, ja kotona tekee näitä ihan tosi hyvin. Hallilla kuitenkin sen vire nousee, jolloin se häseltää ja nostelee vääriä kapuloita. Olemme nyt joka ikisellä ringin leirillä treenanneet tätä ilman ihan hirveää edistystä... Tai no, olemme me vähän edistyneet; nytkin Vyöti häselsi ja vähän meinasi nostaa vääriä kapuloita, mutta molemmilla kahdesta toistosta kuitenkin lopulta nappasi oman ja oli tuomassa sitä. Vaikka se joutui etsimään omaa melko pitkään, kun vääriä kapuloita taisi olla ainakin kymmenen. Viime leireillä se on siis syöksynyt kapuloille ja ottanut ensimmäisen, joka suuhun sattuu, huomattuaan minun järkyttyneen ilmeeni palannut kapuloille heittelemään vääriä kapuloita ympäriinsä ja lopulta sattumalta napannut oman, jolloin olen tuskaisesti palkinnut sen muutamalla nappulalla, kun yrittihän se sentään... Sevil oli sitä mieltä, että osaamisesta ei nyt ole kyse, vaan viretilasta.

Olen ihan tarkoituksella halunnut opettaa Vyötille, että hallilla on kivaa ja treenikentällä tapahtuu koko ajan kivoja asioita omistajan kanssa. Vyöti on haukkuherkkä ja vilkas ja reagoi omasta mielestään epäilyttäviin asioihin voimakkaasti (eli räksyttämällä), joten olen opettanut sen keskittymään minuun ehdollistamalla sen siihen, että mitä enemmän häslinkiä ja häiriötä, sitä kivempaa ja siistimpää minun kanssani on. No, tämä on tähän pisteeseen asti toiminut tosi hyvin, mutta tunnistusnouto on liike, jossa koiralla ei pitäisi olla liian siistiä, valitettavasti. Teimme nyt Vyötin kanssa sellaista harjoitusta, että tunnarikapulat ja jarrunami (kapularivistön edessä oleva nami, joka poistaa koiran motivaation kaahata suoraan kapuloille) laitettiin maahan, mutta minun pitikin rauhoitella Vyötiä ja laskea sen virettä. Ei ollenkaan helppo homma. Vyöti kävi yhden kerran jo varastamassa sen jarrunamin ilman lupaa... Kun olin aikani kävellyt ympyrää ja kuvittelin, että Vyöti näyttää nyt aika rauhalliselta, päästin sen matkaan.
Se söi jarrunamin, etsi ja häselsi ja vähän näykki vääriä kapuloita, mutta löysi sitten kuitenkin oman. Omasta mielestäni olin saanut Vyötin rauhoittumaan kovinkin hyvin, mutta kouluttaja sanoi, ettei se ollut oikeasti laskenut virettään, koskapa se oli kapuloillevapautusvaiheessa jo muutenkin menossa sinne ilman eri käskyä. Tosi hankalaa! Koiran pitäisi olla motivoitunut tehtävään, mutta ei liian motivoitunut, koska sitten se häseltää. Kuulemma koira pitäisi saada ehdollistumaan siihen, ettei se kerta kaikkiaan saa lupaa mennä etsimään ennen kuin on rauhoittunut ja laskenut vireensä. Tätä oli vain aika hankala saada nyt onnistumaan, kun ei Vyötiltä ole sellaista ikinä treeneissä vaadittu, ja sen ilme olikin aika hämmentynyt. Sevil oli sitä mieltä, että Vyöti pitää jo etsimään pääsyä palkitsevana, joten jos se ei enää saa mennä ennen kuin rauhoittuu, se todennäköisesti oppii asian melko nopeasti.

Muiden tokoryhmäläisten treenejä ehdin myös seurata jonkin verran. Muutamia sekalaisia esille tulleita pointteja: 1) Paimenkoirana myös lappalaiskoira saattaa alkaa "vaania" palkkaa, jolloin näkyvillä oleva palkka onkin sille oikeastaan hidaste. 2) Koiraa voi kesken seuraamisen hetsata antamalla saalisärsykkeen, mutta niin, että koira ei pääse puremaan siihen kiinni. Lopulta koiran pitää kuitenkin päästä puremaan, muuten on epäreilua ja se oppii, ettei kannata yrittää. 3) Kaikki koirat on rakennettu saman tyyppisistä peruspalikoista - niin lappalaiskoirat, belgianpaimenkoirat kuin bordercolliet tai vaikka ajokoiratkin. Eri koirilla vain eri ominaisuudet korostuvat ja se aiheuttaa eri tyyppisillä koirilla eri tyyppisiä koulutushaasteita. Lappalaiskoirat vaativat ohjaajaltaan johdonmukaisuutta, reiluutta ja hyvän syyn tehdä yhteistyötä - mutta sitten kun nämä palikat ovat kunnossa, ne voivat toimia
tosi hienosti. 4) Koiran ja ohjaajan suhde on kaiken perusta, se on paljon tärkeämpää kuin hallilla vietetty aika tai toistomäärät. 5) Käytetään palkkana sitä, mistä koira tykkää. Yhdelle koiralle toimi palkintona haravointi, toinen taas tykkäsi, kun sen naamaan puhallettiin pillillä ilmaa (Vyöti inhoaa tätä ja tulee sekopäiseksi, mikäli sen kanssa menetellään näin). 

Tässä oli lappalaiskoirien valmennusrinki tältä vuodelta. On ollut tosi kivaa, mutta ensi vuonna taidan hakea korkeintaan varapaikkaa. Neljän leirin perässä matkustaminen on kuitenkin myös aika raskasta ja kallistakin, kun nytkin oltiin hotellissa yötä. Mutta tämä viimeinen kouluttaja oli kyllä oiva, ei kaduta, että maksoin.

Jokin hieno patsas Seinäjoen juna-aseman liepeillä

Pihalla

Torstaina oli agility. Vyöti menee A-esteen jo vauhdikkaasti, mutta pysäytyskontakteja pitää nyt ihan oikeasti alkaa treenata. Nyt Vyötille käy aina niin, että se ensin tormaisee alas esteeltä (ei hyppää ihan harjalta, että sinänsä ei vakavaa, mutta kumminkin) ja sitten vasta muistaa, että niin, se kontakti... Kouluttaja huomautti, että minä menen nyt aina Vyötin eteen, kun haluan sen kontaktille. Eli nyt pitää tehdä kontakteja niin, että Vyöti kohdentuu edessä olevalle namialustalle eikä minuun päin. Tätä vähän harjoiteltiin niin, että Vyöti oli kontaktilla ja se pääsi edessä olevalle namialustalle vasta, kun se katsoi sinne päin. 

Pujottelukepit laitoin tänään pihalle ja kuuden kepin pujottelu meni lievillä käsiavuilla aika hyvin. Annan nyt keppien olla pihalla pystyssä ja käyn silloin tällöin tekemässä toiston pari, jospa tämä näin saataisiin haltuun. Vyötillä ei kohta puutu enää agilityesteistä muuta kuin rengas (ei ole koskaan mennyt), keinu valmiiksi (on mennyt muttei niin, että lankku rämähtää ylhäältä asti), puomi (ei ole mennyt kokonaisena) ja siis ne kontaktit pitäisi saada varmoiksi, vaikka jonkinlainen käsitys Vyötillä niistä onkin. Mutta sen jälkeen sen kanssa voisi periaatteessa mennä vaikka kilpailemaan.

Pihalla ollaan tehty tunnaria. Vyötiä ehkä kumminkin vähän haittaa, jos laitan nappuloita kapuloiden sekaan, vaikka sen saakin sillä lailla haistelemaan pitkään ja kivasti ja on kyllä yleensä tuonut oman kapulan tämän jälkeen. Mutta silti ei tämä ole tuottanut ihan haluamaani tulosta eli että se haistelisi rauhassa, määrätietoisesti ja nappaisi oman heti, kun löytää. Tänään tehtiin liikkeenohjaajan kanssa omalla pihalla kolme toistoa tunnaria ihan sillä lailla, että oma oli aina eri paikassa ja palkkasin Vyötin heti, kun se selvästi lähti tuomaan sitä. Videolla ensimmäinen toisto. Vyöti tuossa vähän varmisteli omaa kapulaa minulta, mutta kun en reagoinut mitenkään, se tarkisti vielä muut ja toi kumminkin itsenäisesti sen oman kapulan.

Ohjattua yritin treenata lenkillä hanskoilla. Vyötillä ovat suunnat hyvin hallussa, mutta se ei tajunnut yhtään, että sen pitää noutaa hanska samalla tavalla kuin noutokapula! Hukan kanssa treenasin monesti ohjattua lenkillä hanskoilla tai lapasilla tms., ja se toi aina sen esineen, joka oli sillä kohdalla kuin ohjattiin. Mutta Vyöti ei oikein ottanut ymmärtääkseen. Lisäkäskyillä sain sen kumminkin noutamaan hanskankin. Ehkä ensi kerralla jo onnistuu... 

Kaukokäskyjä harjoiteltiin metsässä, maasta löytynyt karahka Vyötin takatassujen edessä merkkaamassa oikeaa paikkaa. Nyt tulivat kaikki toistot tehtyä hyvin. Yhtenä päivänä tein sille myös harjoitusta, että sanon kaukokäskyvaihtoon vain suullisen käskyn enkä anna käsimerkkiä ollenkaan. Sen piti kuunnella tarkkaan ja ratkoa, mikä vaihto piti tehdä. Vähän aikaa sillä raksutti päässä, mutta saatiin tämä sitten onnistumaan. Hyvä.