Kuumaa tokoa kentällä

Söpöliinit, kuva Jennan ottama

Käytiin hallin pihalla kentällä treenaamassa tokoa, Jenna ja Muikku mukana. Vyöti treenasi ensin, sitten piti taukoa (oli kuuma ja pelkäsin että se saa muuten lämpöhalvauksen), sillä välin Muikku treenasi, sitten taas Vyöti ja Muikku. En tehnyt mitään vaativaa, halusin vain palkata paljon merkinkierrosta, pysäytyksistä ja perusasennoista, kun viimeksi tehtiin koemaista. Loppupalkaksi otettiin vedessä uivat nappulat muovirasiasta. Vyöti oli innoissaan, loppuvaiheessa kyllä jo läähätti kovasti, mutta toipui nopeasti kun pääsi varjoon makaamaan. 

Muikku kiertää 

Odottaa, kun Muikku treenaa

Tein myös 2 x kaukojen seiso-istu-vaihtoa 18 askeleen (n. 15 m minun askelpituudellani) päästä. Oli vaikea Vyötille, mutta sainpa menemään ja palkattua. Lopuksi käytiin vähän kävelemässä, mutta nopeasti käännyttiin takaisin, oli turhan lämmintä koirien pelmuta. 

Juhannuspuuhat

Tein Vyötille 300 askeleen mittaisen jäljen, matkalla 1 palkkarasia ja lopussa myös 1. Lähetin n. 10 metrin päästä etsimään jälkeä, mitä Vyöti ei ymmärtänyt, yritti istumalla ilmaista omaa jälkiliinaansa? Löysi kuitenkin jäljen ja joten kuten pyörittiin se perille asti ja palkkapurkit löytyivät. Jälki oli 2 h vanha ja kosteahkossa maastossa, en tiedä miksi nyt oli niin hankala. Ehkä siksi, että olen hutiloinut alkeisopetuksen kanssa eikä Vyöti ole ihan varma, mitä sen pitäisi tehdä.

Missä Vyöti?

Tein mökissä nosework-harjoituksen: laitoin palkkarasian ämpärin alle ja pyysin Vyötiä etsimään. Se on siis etsinyt vain ruokarasioita (en ole jaksanut ostaa eukalyptusta) huoneistosta ja aina niin, että se pystyy näkemään rasian, mihin olen vaatinut nenäkosketuksen. Nyt se ensin hämmentyi, kun ei päässyt koskemaan rasiaan, mutta kerran pyysin sen istumaan, niin sen jälkeen se ilmaisi myös ämpärin alla olevan rasian. Toinen piilotettiin halkojen sekaan uunin eteen, tämäkin ilmaistiin istumalla. Maton alta ei löytynyt, vaikka kauhea möykky oli näkyvillä, niin helpotin siirtämällä rasian maton reunalle vähän näkyviin ja ilmaisun jälkeen lopetin treenin.

Eilen käytiin Hossassa Julma-Ölkyllä "Ölkyn ylitys" -reitti, jolla piti kävellä mm. riippusilta. Vyöti oli flexissä. Edellä meni kaksi lapinkoiraa irti, seurasivat omistajaa, Vyötiä en todellakaan uskaltanut päästää irti. 

Pujottelu juhannuksena

 

Neljällä kepillä, näyttää jo vähän sinne päin pujottelulta!

Tokohallissa palkattomuustreeniä

Treenasin Vyötillä vähän palkatonta suoritusta (nykyään sanotaan kai "ohjelmatreeneiksi", olen jämähtänyt 2010-luvulle) tokohallissa: kiertohyppynouto, ohjattu, zeta ja kaukot, vielä yksi perusasentoon tulo ja sitten kaivoin taskusta rasian, jossa oli sekaisin kaurapuuroa, nappuloita, kissanruokaa ja koiranmakkaraa. Vyötistä on tosi hankala sanoa, mitä se palkattomuudesta ajattelee, kun se ei juuri koskaan vingu tokoillessa (Hukalla alkoi kärsimättömyys näkyä ensin vinkunana ja lopulta haukkuna). Tietysti se sai kehuja välissä, mutta ei se ole sille yhtä arvokasta kuin ruoka tai lelu. Itse inhoan palkattomuustreeniä, kun mieluusti palkitsisin Vyötin kaikesta, mutta pakko tätäkin on joskus treenata, jos aikoo kokeisiin. 

Korjattavaa:

Kiertohypyssä lähti lupaavasti kartioita kohti, mutta huomasi sitten maahan valmiiksi viemäni ohjatun kapulan ja nouti sen. Toinen yritys, nyt nouti toisenkin kapulan... Kolmas yritys, nyt hyppäsi vasemmanpuoleisen esteen. Nyt kävin lähempää ottamassa kierron, palkkasin namilla ja aloitin koko koetreenin uudelleen. 

Seuraavalla kerralla kiertohyppy OK (kun maassa ei enää ollut mitään noudettavaa...), ohjattu (oikea) hyvä paitsi perusasento vähän vino, zetassa seisoi maahanmenon mutta pysyi hyvin vaikka kävelin ympäri. Kaukot olivat ihan kamalat, maahan - istu - seiso meni hyvin, mutta kun koitin saada Vyötiä siitä istumaan, se ei tajunnut yhtään ja lopulta tuli minun luokseni. Otin uusiksi pelkän istu - maahan, menin takaisin vierelle ja kehuin. Vyöti etsi maasta takapalkkaa, on siis todella ehdollistunut siihen että aina olisi takapalkka. Mikä on periaatteessa hyvä, mutta huono sikäli, että nyt se karkasi haistelemaan maata kaukojen jälkeen. Otin sen vielä mukaan, vierelle perusasentoon "aloittamaan uutta liikettä" ja kun se oli siinä hyvin, annoin palkinnon ja kehuin kovasti hyvästä yrittämisestä samalla kun Vyöti söi.

Kamalaa säätöä siis ja paljon huonommin kuin kuvittelin, mutta toisaalta - Vyöti ei näyttänyt yhtään paineistuvan tuosta ihme "en tajua yhtään mitä pitää tehdä, otetaan kaukot uusiksi" -episodista vaan tuli uudelleen mukaan aivan iloisen näköisenä ja sain palkattua sen. Vyöti joskus tuntuu oppivan asioita tosi hitaasti, mutta sen hyvä puoli on, ettei se ole moksiskaan tämmöisistä tapauksista. 

Nyt voitaisiin vaikka opetella ne kaukot kauempaa ja harjoitella sitä että kuunnellaan, mitä kaukovaihtoja tulee, eikä koko ajan olla menossa takapalkalle. Ja treenata sitä, että aina ei kaikkea tarvitse noutaa, vaikka tilaisuus olisi... Nouto on Vyötille Kalle Päätalon termein "himohommaa".

Hallissa oli loppujen lopuksi aika kuuma, mutta hyvin Vyöti kesti. Lopetin kumminkin pian ja menin ulos viilentämään sitä, onneksi tuuleskeli.

Jälki

Tein Vyötille viikonloppuna metsään 50 metrin jäljen, jota vanhetin tunnin. Vyöti jäljesti hyvin, mutta ei ilmaissut palkkarasiaa, jatkoi vain jäljen perässä ohi. Pitäisi vissiin oikeasti opettaa sille ilmaisut eikä vain laittaa rasioita ja olettaa, että se tietää, mitä niille pitää tehdä... Kumminkin jäljestys oli tosi hyvän näköistä ja Vyöti rauhallinen, annoin sen mennä 10 m jälkiliinassa usean metrin päässä. Lämmintä oli, mutta Vyötiä ei haitannut.

Automaattinen seuraamiskaavion satunnaistaja

Kirjoitin Pythonilla ohjelman, joka luo EVL-seuraamiskaavion ja ajastaa palkkauksen satunnaisesti. Seuraamiskaavion pituutta ja palkan määrää voi säätää.

Lyhyt seuraamiskaavio tiheimmällä mahdollisella palkkauksella:

Pitempi seuraamiskaavio harvemmalla palkkauksella. Erityisen luovaa mielestäni oli juoksusta täyskäännös ja siitä suoraan taaksepäin pysähtymättä välillä. Vähän haastetta!

 

Käyttöliittymän hiominen jääköön myöhemmälle...

Agilityn pentukurssilla 4

Eilen oli agilityn pentukurssin neljäs kerta. Vyöti menee sekaisin ja alkaa räksyttää, kun se näkee edellisen ryhmän koirien haukkuvan ja juoksevan kentällä. Tein sille vasiten paikalla makuun tässä häiriössä. Sen piti kestää, kun 20 m päästä kulki bordercollie ravistellen leluaan. Pidin Vyötiä ensin 2 min palkiten aina välissä ja lopuksi 2 min ilman välipalkkaa, minkä jälkeen otin sen perusasentoon ja annoin palkan. Hyvä Vyöti. Ihmeen hyvin se pysyy käskyn alla, ei meinannutkaan lähteä, vaikka ilman käskyä haukkuu ja räksyttää kuin mikäkin hirvitys. 

Agilitytunnilla ensin näytettiin ohjaajalle, miten kotiläksy eli peruuttaminen on opittu. Vyötihän osaa peruuttaa hienosti "pakki"-komennolla. Lisätehtävänä oli peruututtaa koira jonkin korokkeen päälle, meillä oli jonkinlainen jumppatyyny. Vyötihän kyllä takajalkatempuista tykkää ja meni oikein takatassuilla korkealta kauhoen tyynylle. Olen sille tätä joskus tokotreenien lomassa huvikseen tehnyt, että se peruuttaa samalla tavalla 2o2o-asentoon A-estettä vasten. Ohjaaja sanoi, että peruuttamalla kontaktien opettaminen ei ehkä ole paras tapa, koska jos koira kisoissa juoksee kontaktista läpi ja palaa sille peruuttaen, tuomari antaa hylkäyksen väärästä esteestä. Lisäksi tärkeä aspekti muistaa on se, että koira ei opi vain temppua vaan sen lihasmuistiin jää samalla liikerata, jonka siis pitäisi olla "kuljen eteenpäin - etutassut maahan - pysähdyn" eikä "peruutan - takatassut laudalle - pysähdyn". Toden totta! Kontakteja voi harjoitella myös ilman varsinaista estettä minkä tahansa korokkeen päällä, kunhan tekee niin, että koira tulee korokkeelle etupää edellä eikä peruuttaen.

Kentälle oli itsenäiseen harjoitteluun jätetty yläpäästään pystyyn pönkätty keinu sekä matalille kannattimille nostettu puomin pätkä. Vyöti syöksyi keinun päähän odottamaan nameja, syötin sitä vähän aikaa ja nostin alas. Tämä on hyvin hallinnassa, samoin puomilla tasapainoilu. 

Toinen tehtävä oli ohjauskuvio, "valssi". Tämä tehtiin niin, että lähetettiin koira omalla vasemmalla kädellä kiertämään siivekettä myötäpäivään ja otettiinkin se oikealla kädellä vastaan, eli puoli vaihtui koiran ollessa kiertämässä. Kahdella siivekkeellä tätä voitiin sitten tehdä 2 - 3 kertaa putkeen. Otin Vyötille langan päässä roikkuvan tyhjän vesinokkaeläimen (kutsun näitä "näätäleluiksi") palkinnoksi ja päästin sen pyörityksen jälkeen saalistamaan näätälelua. Vyöti teki heti ensimmäisellä kerralla oikein, mutta minä sain välissä tehtäväksi pitää oma seisomalinjani taaempana, etten peitä koiran näkyvyyttä seuraavalle esteelle. Se saikin Vyötin liikkumaan sulavammilla linjoilla. Ja aina näätäviehe palkinnoksi. Tänään näätä kelpasi palkinnoksi kolme kertaa. Viimeisellä kerralla ohjaaja sanoi, että nyt riittää. Vyöti jäi vielä tapporavistelemaan näätää. 

Ohjaajan tulisi pysyä oranssin katkoviivan takana, jottei peitä koiran näkyvyyttä seuraavalle kohteelle

Lopuksi aloiteltiin seuraavaa tehtävää eli ohjaajasta poispäin käännöstä. Tätä aloitettiin imuttamalla koiraa vieressä "väärän puolen" kädellä ja sitten kiepauttamalla koira ohjaajasta poispäin ympäri. Kun tämä onnistuu, voidaan ottaa väliin siiveke tai muu kierrettävä, ja koira siis sitten kiertää kohteen kääntyen poispäin ohjaajasta. Vyöti pääsi koulutusohjaajan mallikappaleeksi näyttämään. Se ei ollut yhtään uskollinen vaan heti jätti minut, kun huomasi, että ohjaaja tarjoaa sille namia. 

Tämä agilitykurssi on tosi kiva: kiva minulle tehdä ihan uusia tehtäviä, joista ei ole minkäänlaista painetta tai ennakko-oletusta, että miltä niiden pitäisi näyttää. Ja kiva Vyötille, kun se pääsee juoksemaan ja kiipeilemään. Agility on sille selvästi mieleinen harrastus. 

Agilitytreenien jälkeen Vyötiin jäi vielä intoa (nälkä), joten kävin vielä sisällä hallissa tekemässä kiertohyppysysteemiä. Tein Vyötille muutaman tötterön haun (nyt oli vain yksi tötterö, enempää en löytänyt) ihan läheltä ja lopuksi vielä jätin sen seisomaan oikeanpuoleiselle esteelle ja pyysin kiertämään tötterön. Meni! Tätä tehdään siksi, että Vyötillä on taipumus kiertää oikeanpuoleista estettä (aina oikea, koska sen opetettu kiertosuunta on oikealle kaartaen). Opetan sitä nyt 1) pysähtymään top-komennolla, ennen kuin se ehtii kiertää esteen, ja 2) hakemaan tötteröt tuosta sijainnista esteen viereltä. Lopuksi vielä kiertoon lähetys kokeenomaiseen tyyliin esteiden välistä ja tötteröltä suoraan vapautus kissanruualle. Oli lämmintä ja tuntui, että halli oli oikein kerännyt itseensä lämpöä. Kävelimme kotiin agilitytreeneistä ja kotona olimme 21:50.

Tosi sekava jälki

Kaveri teki Vyötille jäljen. Vyöti pyöri kuin sanonko mikä ja meni ihan ilmavainulla, mutta pysyi joten kuten jäljellä ja ilmaisi molemmat matkalle jätetyt palkkarasiat. Tämän jälkeen tein sille vielä rauhoittumisharjoituksen, jossa oli lyhyt jälki ja nappulaa joka askeleella, että se haistelisi rauhassa eikä juoksisi kiireellä. Lopussa taas namirasia, jonka ilmaisi istumalla. Hyvää: ilmaisee esineet, huonoa: kauhea kiire, toisaalta siinäkin hyvää: motivaatio; Vyöti oikein veti ja hinkui ja räksytti innosta jäljen aloituspaikalle mennessä.

Graafinen esitys Vyötin etenemisestä

Tosi hyvä tunnari

Tänään aamulenkillä tosi hyvä tunnari! 

Tokotreenejä ja pujottelukeppejä

Tein Vyötille hiekkakentällä yksinäni "puolikokeenomaisen" tokotreenin eli annoin 3 x välipalkan (Naturis-makkaran palanen) ja lopuksi myös namin kädestä, sekä ihan lopuksi haettiin vielä repulta kissanruoka-nappula-rasia. Ruutuun meno: hakeutui ruutuun OK, mutta selvästi etsi sieltä namialustaa ja vaati maahanmenoon tuplakäskyn. Vyöti näytti epäuskoiselta, että EIKÖ TÄÄLLÄ OIKEASTI OLE RUOKAA? AI MAAHAN? MITÄÄÄÄÄ? ...eli pitänee jatkossa tehdä ruutuun hakuja myös ihan normaalisti pysäyttämällä ja heittämällä palkka. Luoksetulo: hyvä ja stoppikin oli hyvä, vaikka pysäytin "väärään suuntaan" palkkarasiaan nähden. Zeta: tein jääviksi seiso ja maahan. Itse jäävät tosi hyvät, mutta kun kävelin Vyötiä ympäri, se kääntyi perään ja jopa maastakin nousi ylös. Hups, pitäisi vissiin tehdä näitä vähän enemmän kokeenomaisesti eikä vain aina palkata heti siitä jäävästä... Seuraaminen: oli aika hyvä, tein ensimmäistä kertaa koko voittajaluokan seuraamiskaavion. Askelsiirtymissä vähän perusasennon vinoutta, mutta ei pahempaa huomautettavaa. 

Ensi kerralla ajattelin tehdä samalla tavalla toisen puolen liikkeistä eli tunnari, ohjattu, kiertohyppysysteemi ja kaukot. Ehkä sitten sen jälkeen jo tehtäisiin ihan "oikeasti" kokeenomaisesti.

Kaukoissa meillä on projektina saada eteenpäin tuleminen pois. En jotenkin osaa opettaa kaukokäskyjä koiralle. Saan kyllä Vyötin tekemään kaukot hyvällä tekniikalla ihan edessäni seisten, kun se ennakoi, että voisin heittää sille nappulan taaksepäin palkaksi. Mutta jos menen siitä niin kauas, että se arvioi, etten pysty enää heittämään palkkaa sen taakse, se alkaa tulla minua kohti. Ja arvio on ihan oikein, koska olen todellakin aika huono heittämään. Eikä Vyöti siis välitä siitä, että käsken sitä tekemään vaihdon sillä hienolla kaukotekniikalla, jota on naksuttimella vahvistettu 878,473 kertaa, vaan menee vain jotenkin istumaan ja maahan ja joka kerta tulee n. 5000 metriä eteenpäin (luvuissa pientä liioittelua). Takapalkka sillä on käytössä, mutta se ei jotenkin ole "aktivoitunut" sille, vaikka toistoja on tehty mielestäni ihan riittävästi. Jyväskylässä treenileirillä kouluttaja kehotti tekemään kaukokäskyvaihtoja niin, että ensin pyydetään jokin vaihto, sitten peruutusta ja sitten vasta palkka. Olen nyt sitten tehnyt Vyötille sellaista, että vien takapalkan kauemmas taakse, sanon kake-jättökäskyn ja käsken sitä vain peruuttamaan ja sitten saa ottaa takapalkan. Vyöti on näyttänyt yllättyneeltä ja järkyttyneeltä. En osaa sanoa vielä tuloksista. Nykyään kun voi valioitua jo voittajaluokasta, ehkä saisin kaukokäskyt edes sille mallille räpellettyä, että niillä nyt jonkun kasin saisi kokeista.

Jatkoin Vyötin kanssa pihalla kujakeppiprojektia. Laitoin nyt agilityvalmentajan suosittelun mukaisesti vain kolme keppiä kullekin puolelle ja tein siis pihalle pari eri suuntiin olevaa kuuden kepin kujaa. Keppejä olen nyt lähestyttänyt toisiaan sen verran, että Vyöti joutuu jo ihan vähän pujottelemaan ja pullahtaa helposti kujalta ulos, jos ei katso, minne on menossa. Viimeisellä kerralla yritin heittää sille uuden lelun palkaksi, mutta ei kinostanut. Vyöti ei ole kovin saalisviettinen, tennispalloa se jahtaa pari kertaa ja sitten ei enää kiinnosta, vetolelua jahtaa kyllä yhden tai kaksi kertaa ja taistelee hetken, mutta sitten ei enää kiinnosta. Ruokaa se sen sijaan söisi ihan loputtomasti.

Agilityn pentukurssilla 3

Eilen oli pentukurssin kolmas kerta. Tänään aloitettiin keinun harjoittelua: keinun yläpää oli pönkätty siivekkeellä niin, ettei se päässyt laskeutumaan. Treenien vetäjä meni namien kanssa keinun päähän, omistaja päästi koiran vapaaksi ja koira sai mennä keinun päähän syömään nameja. Sitten omistaja nosti koiran alas keinun päästä. Vyöti oli taas elementissään, se syöksyi keinun päähän tuntematta lainkaan korkean paikan kammoa tai kuolemanpelkoa. Sillä meni niin hyvin, että päästimme sitä lopuksi jo usean metrin päästä keinulle, ja hyvin meni. Tässä vaiheessa pitää kuulemma varoa, ettei koira agilitykentällä pääse juoksemaan keinun päähän ja pelästytä itseään, kun se nyt on opetettu uskomaan, että keinu pysyy paikallaan ja toisessa päässä on nameja. 

Toinen harjoitus oli pieni ohjausharjoitus, jossa oli hyppy mukana. Koira jätettiin istumaan, sitten otettiin se taas "ohjaajan käteen kiinni" (en osaa näitä agilitytermejä...), kiepautettiin ympyrä ja lähetettiin hypylle. Lisäksi tehtiin pelkkää hyppyä niin, että hypyn jälkeen oli namialusta. Vyöti hyppää mielellään, mutta se ponnistaa joskus aivan sairaan kaukaa, siis niin, että väliin olisi mahtunut vielä yksi laukka-askel. Pitäisiköhän viedä se johonkin hyppytekniikkakoulutukseen... 

Itsenäisesti teimme Vyötin kanssa siivekkeiden kiertoja ja hieman mutkalle laitettua putkea, niin, että tunnelin päästä ei näkynyt valoa. Vyöti oli ensin hämmentynyt ja kääntyi takaisin putken suulta, mutta kun se tajusi, että siitä pääsee kuitenkin läpi, se meni hienosti monta kertaa. Siivekkeillä harjoittelin sen kanssa sellaista kahdeksikon muotoista kieputusta, jota olen nähnyt joidenkin superagilitykouluttajien tekevän, ja päästin viimeisen kierron jälkeen iskemään kiinni narun päässä roikkuvaan vesinokkaeläinvinkuleluun. 

Saimme agilitykouluttajalta myös vinkkejä keppitreeneihin. Olen siis ostanut omat agilitykepit Peten koiratarvikkeesta (ei maksettu mainos) ja aloittanut Vyötille pujottelukeppiprojektin kujakeppityyliin. En ole koskaan opettanut tätä koiralle, mutta aloitin rohkeasti, eiköhän se suurin piirtein samalla tavalla opi sen kuin ruudun, tunnarin tai kiertohyppynoutohässäkän... Kouluttaja kertoi, että aluksi kannattaa pitää aina namikuppia kujakeppien päässä, jotta saadaan koira kohdentamaan katse eteenpäin, ei minuun, ja lisäksi lähettää koiraa SUORAAN kepeille. Itse kun katsoin netistä pari videota, luulin, että koiran pitää heti osata kaiken maailman 30 asteen kulmassa supervaikeat kepeille hakemiset, mutta nyt kun minulle sanottiin, että ei, tajusin, että se on ehkä vähän liikaa vaadittu... Tämä agilityn opettelu on mielenkiintoista, kun tulee tokoon tottuneelle ohjaajalle niin paljon uutta asiaa. Ja selvästi Vyöti tykkää lajista, kun siinä saa juosta ja hyppiä. Tämän agilitykurssin ohjaaja on myös tosi hyvä, pidän hänen koulutustyylistään.

Agilityn pentukurssilla 2

Pentukurssilla tehtiin tällä kertaa puomin päällä tasapainoilua: puomin pätkä oli nostettu n. 30 cm korkeudelle, ja koiraa ohjattiin kävelemään puomia päästä päähän, kääntymään ja istumaan sen päällä. Vyötille tämä ei ollut mikään ongelma. Ohjaajakin kehui sitä tosi ketteräksi. Se onkin Vyötin vahvuus ehdottomasti, se on aika kevyt ja ketterä ja hyppii mieluusti. Ohjeena oli, että jos koira köntystelee ja putoaa puomilta, annetaan pudota: sen on hyvä oppia tässä vaiheessa, että pitää katsoa, minne jalkansa laittaa, muuten putoaa. Oikean korkuiselta puomilta putoaminen onkin sitten huomattavasti ikävämpää. 

Toinen tehtävä oli putki. Vyöti onkin suorasta putkesta mennyt muutaman kerran läpi. Ensin lähetettiin koiraa putken läpi namialustalle ja sen jälkeen liitettiin sarjaksi ensiksi siivekkeen kierto (ensin oikealle, sitten vasemmalle) ja heti perään putkeen lähetys. Putken jälkeen oli odottamassa namialusta. Vyöti tykkäsi tästä harjoituksesta ja sai taas kehuja ketteryydestään.