Musti, ensimmäinen osa

Joululomani jatkui ilman Vyötiä siten, että olin ensin kaverini luona Hämeenlinnassa pari yötä ja lähdin sitten 30.12. aamulla bussipysäkille odottamaan klo 10.05 saapuvaa bussia. Tämä kulkuneuvo vei minut Lahden matkakeskukseen, missä Mustin kasvattaja ystävällisesti oli minua vastassa. Ajoimme pentulaan, missä oli emokoira kolmen pentunsa (niitä oli ollut yhteensä kahdeksan) kanssa. Yksi niistä oli "Viirutyttö", jonka nimi tulee otsassa olevasta viirusta. Nyt sen nimeksi kuitenkin vaihtui Musti. Iloisena Musti temmelsi sisarustensa kanssa ja einehti tarjottua ruoka-annosta mitä suurimmalla ahneudella, mikä minua kovasti miellytti. Huonekasveja se myös olisi napostellut, mutta tätä eivät ihmiset niin suopeasti katsoneet.

Reilun tunnin päästä oli aika hyvästien, tai ehkä näkemiin-toivotusten ennemminkin. Emokoira tuli ovelle katsomaan, että sinne se menee. Ulko-oven sulkeuduttua Musti löi jarrut päälle, että en lähde, mutta ei auttanut ei. Uuden emännän käsi nosti sen kantoon, ja ei kun kohti Lahden juna-asemaa. Autossa meinasi tulla oksu, mutta pahoinvointiastian esiin ottaminen olikin niin jännittävää, että huono olo unohtui (tai sitten siellä jossakin kasvattajan auton lattialla on pikku yllätys, en katsonut niin tarkasti). 

Ensimmäinen etappi oli Lahden juna-aseman odotushuone. Siellä vasta Musti tajusi jääneensä minun kanssani kahden. Se alkoi täristä sylissäni, mutta rauhoittui, kun annoin sille maistiaiset eväsleivästäni. Varmuuden vuoksi kytkin sen tuplapannoin ja -hihnoin, jottei se pääsisi rimpuilemaan itseään irti ja olemaan vaaraksi itselleen. Mutta ei se yrittänytkään. Junaa odotellessa se halusi olla kaulahuivini sisässä.

Ensimmäisellä junavälillä (lähijuna G välillä Lahti - Riihimäki) se oli hieman rauhaton ja vikisi, mutta hiljeni, kun juttelin sille ja annoin sille pentuaitauksessa hajustuneen rievun. Vaihtoaika seuraavaan junaan oli alun perin kuusi minuuttia, mutta kun lähijuna oli hieman myöhässä, katsoin parhaaksi rientää seuraavaa junaa kohti jo pienoista juoksunnytkää. Konduktööri kuitenkin vakuutti, että kaikki ehtivät junaan, ja näin onneksi tapahtui. 

Tampereella vaihtoaika oli hieman pidempi, 9 min, ja seuraava etappimme, IC 27, oli sangen miellyttävästi parkkeerattu suoraan viereiselle raiteelle. Nyt näin tilaisuuteni koittaneen, laskin suojattini lumelle ja jäin odottamaan lumen värjäytymistä keltaiseksi. Se jäi kuitenkin odotukseksi kerrassaan, sillä aseman näkymät ja tapahtumat olivat Mustille niin jännittäviä, ettei se malttanut pissiä. Näinpä kannoin sen sisälle junaan. Tai oikeammin vyöräydyin ovesta juuttuen välillä kiinni oviaukkoon, koska kantamukseni olivat seuraavat: 1) Musti 2) reppu, jossa 2 vrk vaihtovaatteet, hygieniatarvikkeet, junaeväät jne. 3) kasvattajan antama kassi, jossa 4 kg penturuokaa, herkkuja, turvariepu, talouspaperirulla ym. ja 4) kokoon taitettu, mutta silti varsin suurikokoinen, kankainen matkahäkki. Tässä junassa pystytin tämän Mustille varta vasten ostamani matkahäkin, jonka vuorasin pissialustoilla. Sinne se kömpikin rauhoittuen hetken päästä päiväunille. 

Musti kopissaan

Klo 17.18 juna seisoi Seinäjoen asemalla 5 min. Musti kävi ulkona pissillä kuten muutkin lemmikkivaunun koirat. Klo 17.47 se sai touhukohtauksen. Yritin tarjota sille puruluita, mutta se halusi vain repiä pissialustoja. Olisi se muuten saanut repiä, mutta pelkäsin sen nielevän suikaleita, joten poistin alustat. Yritin viihdyttää Mustia viemällä sen junan eteiseen, missä se sai katsella lattiaa. Lähimmän vessan ovessa oli lappu "TULVA, ei käytössä". Oven alta tulvi vettä, mitä estämään oli laitettu läpimäräksi kastuneita pyyhkeitä. Musti meni repimään niitä ja halusi leikitellä niillä, ällöttävää... 

Oulussa meitä vastassa oli autokyyti. Musti suoritti kaikki tarpeensa aseman parkkipaikan lähettyville. Kotona yritin tutustuttaa niitä Vyötin kanssa rauhassa, mutta eihän se onnistunut. Vyöti sai haukkukohtauksen, ja jouduin heittelemään sille nappuloita maahan, että se hiljenisi. Mustia pelotti, ja se meni toisen ihmisen jalkojen väliin piiloon. Kotona koirat saivat katsella toisiaan hetken aikaa verkon läpi, ja sitten ilmankin. Vyöti on onneksi pentuystävällinen. Nyt Mustia kiinnostaa, mutta myös jännittää Vyöti. 

Vuoden viimeinen hallitreeni

Saaran ja Faken kanssa Rovaniemellä Nuusku-hallilla treenaamassa 22.12. Hallille oli laitettu ihanat jouluvalot, eikä tuntivuokra ollut paha. Tein Vyötille ruutua, ruutuun mentiin leikkimään karvaisella vetolelulla. Eteenlähetys kuolleelle lelulle meni hyvin, mutta Vyöti on vähän huono nappaamaan lelua maasta, piti itse juosta ja näyttää että hei, leikitään tällä. 

Seuraaminen meni muuten hyvin, mutta peruutuksessa lähden itse väistämään koiraa, pitääpä kiinnittää tähän huomiota. 

Kaukokäskyissä Vyöti meni aluksi ihan villiksi takapalkasta ("Mustin maksalaatikko" -makkaraa) ja kuola valuen teki ihan kamalan "istumaan nousun", siitä video yllä... Teki sitten kyllä ihan hyviäkin vaihtoja. 

Tötterönkiertoliikkeessä yritimme saada kisoissa tapahtunutta virhettä esille eli että Vyöti hyppäisi mennessään. Nyt, kun olen siihen valmistautunut, voisin sen pysäyttää ja käskeä uudelleen kierrolle. Mutta ei se hypännyt, vaikka Saara kävi taputtelemassa esteitä, vilkaisi vain niitä ja meni tötteröille. Pysäytys oli taas huono, pitää ehkä ruveta tekemään niin että piilottaa Vyötille takapalkan jonnekin tötteröiden sekaan ja vapauttaa sinne? 

Lopuksi vielä koirat tekivät paikallaan istumisen 2 min, tämä hyvä.

Nyt pidetään vähän treenitaukoa, joululomaa ja varmaan pennun hoitokin vie sen verran aikaa, että Vyöti saa olla vähän kevyemmällä treenillä hetken. Tuskin on pahaksi meille kummallekaan.

Hajuerottelua, agilitya ja pentu

Vyötin kanssa käytiin hallilla. Näytin taas tunnarien hajuerottelua, tuota kertakäyttökuppisysteemiä, tokokoutsille. Kommenttien ja omien kokeilujen perusteella muokkasin treenejämme: 1) kapulat laitetaan matalien merkkikartioiden alle; koira voi haistaa kapulan reiästä, mutta ei pääse siihen käsiksi 2) jos kapula on saatavilla, koiran tulee noutaa se, muutoin ilmaista istumalla 3) merkkikartioiden tulee myös olla hajuttomia (Vyöti ilmaisi niitä, kunnes pesin ne saippualla ja käsittelin kumikäsineet kädessä) 4) mikäli koira ilmaisee istuen, palkinto annetaan oman kapulan kohdalta 5) koiran pitää oppia itse säätelemään virettään eli ei keinotekoisesti rauhoitella sitä vaan päästetään se tehtävälle ja se saa itse huolehtia keskittymisestään. Videolla viimeisin otos. Tämä oli ihan ensimmäisenä harjoituksena koko treeneissä, aika hyvin mielestäni siihen nähden! 

Lisäksi tehtiin agilitya: 

Puomi ensimmäistä kertaa ikinä kokonaisena! Yhden kerran Vyöti hyppäsi sieltä laelta alas, hups... Se kokee jostain syystä nopeammaksi reitiksi hypätä maahan, juosta esteen vierellä ja hypätä uudelleen kontaktille. Hmm. Kun kävelin sen vieressä, kulki se korrektisti puomia pitkin loppuun saakka ja suoritti ensiluokkaisen pysäytyskontaktin.

Keppejä ollaan tehty jo kaikki 12 putkeen. Tosin Vyöti ei mennyt ihan sujuvasti vaan lopetti kesken, mutta ohjasin sen vain jatkamaan ja annoin lopuksi palkan. Koen tämän vähän vaikeaksi, kun tykkäisin kovasti palastella liikettä, mutta jos palkkaan jatkuvasti muutaman kepin pujottelusta, Vyöti ei opi menemään niitä kaikkia. Jatketaan harjoituksia. 

 

Keinua tehtiin niin, että pidin itse toisesta päästä, ettei keinu rämähdä liian kovaa, ja Vyöti teki kontaktin keinun alapäässä. 

Rengasta muistuteltiin ja lopuksi tein vielä pienen harjoituksen, jossa rengas - pituus - putki. Vyöti näytti joltain MM-bordercollielta! Ainakin minun mielestäni...

Ensi viikolla meille tulee pentu. Pentua varten on ostettu: 

- Pissialustoja

- Uusi lelu (sellainen mopin näköinen)

- Kuljetuskoppa (haetaan junalla, pääsee siihen nukkumaan sitten)

Ennestään varastossa oli jo tai sain kaverilta: 

- Pennun takki

- Panta, hihna, pikkuvaljaat

Kasvattajalta saadaan ensitarpeiksi: 

- Ruokaa

En vain tiedä vielä, mikä niistä tyttöpennuista meille tulee, mutta eiköhän sieltä joku lähde matkaan. Vyöti tykkää pennuista, joten odotan sen olevan innoissaan uudesta perheenjäsenestä. 

Hiihtokausi avattu

Vyötin kanssa hiihdettiin 5 km koiraladulla. Ostin Noomin (irlanninterrieri) vanhat vetovaljaat, olivat sopivat. Alamäessä Vyöti innostui juoksemaan, koitin pitää hihnaa tiukalla. Vastaan tuleva saksanseisoja haukuttiin. 

Kuppitunnari (video)

Kapuloiden hajuerottelu hallilla treenien päätteeksi. Eipä ainakaan nostele vääriä kapuloita, vaikka voisihan tuo tekniikka siistimpi olla. Tämä oli kolmas kerta hallilla tätä harjoitusta.

Hajuerottelu

Sain tuohon tunnarin haisteluongelmaan neuvoksi tehdä sitä hajuerotteluna purkeilla. Kuulemma tokokoutsin oma koira oli tehnyt kokeessa hyvän haistelun opetettuna niin, että ensin tehdään hajuerottelutehtävä purkeilla ja sen jälkeen tunnari. Ja vähitellen ketjutetaan väliin, että hajuerottelutehtävän ja tunnarin välissä voi olla muitakin liikkeitä ja tunnarissa haistelu onnistuu silti. 

Yritin tätä niin, että laitoin ensin kotona posliinikuppeihin puisia pyykkipoikia, joista yhtä olin koskenut. Vyöti ilmaisi sen istumalla, OK. Vein hallille kuusi kappaletta kertakäyttömukeja ja laitoin kaikkiin tunnaripalikat, yhtä olin pitänyt kädessä. EI OK. Ensimmäisellä kerralla Vyöti syöksyi kupeille, kaatoi ne, häsläsi ja sähelsi ja ilmaisi vääriä kapuloita. Toisella kerralla se syöksyi hienosti rivin päätyyn - ja työnsi päänsä kertakäyttökuppiin sisälle niin, että se tarttui sen naamaan kiinni... Hieno haistelu tästä vielä tulee, saattepa nähdä.

Agility

Agilityssa tehtiin eilen sellaista hauskaa rataa, jossa oli kaksi putkea ja kaksi hyppyä ympyrän muodossa, itse olin keskellä ja Vyöti juoksi esteitä. Molempien mielestä hauskaa. 

Keinua ei ollut tehty pitkään aikaan. Nyt tehtiin niin, että ryhmän kouluttaja oli keinun yläpäässä namin kanssa odottamassa Vyötiä ja laski keinun hallitusti maahan. Minä tulin perässä ja huusin sille KOSKE, KOSKE, joka on siis Vyötin käsky 2o2o-asennolle. Yhden kerran Vyöti hyppäsi keinulta pois ja meni keinun ALLE sen näköisenä, että nyt hän tekee hienon 2o2o-asennon. Nauroimme sille molemmat. Siis Vyöti on oppinut ihan tietynlaisen "pointteri-tyyppisen" seisomisasennon 2o2o-kontakteille, niin että se venyttää takajalat taakse, häntä on kippuralla selän päällä ja se tuijottaa eteenpäin. Niin nyt se meni siihen samaan asentoon seisomaan, mutta ei ollut kontaktilla vaan seisoi keinun ALLA. Hyvä yritys... Pari onnistunuttakin toistoa saatiin. Etupalkan päällä oli taas tötterö, joka käytiin yhdessä poistamassa, ettei Vyötin tarvinnut miettiä, voisiko se varastaa palkan. 

Keppejä Vyöti pujotteli jo 8 kpl peräjälkeen! Olen jumittunut tekemään vain kuutta. Nyt ohjaaja antoi neuvoksi, että ensi kerralla heti 10, Vyöti kyllä osaa pujottelutekniikan. 

Kävin vielä itsenäisesti toisella kentällä tekemässä puomin kontakteja. Kannoin Vyötin puomin päälle alasmenorampin eteen ja pyysin KOSKE. Ensin se hyppäsi alas ennen kontaktia ja hyppäsi uudelleen kontaktille 2o2o-asentoon. Seuraavalla kerralla menin itse viereen niin, ettei se pystynyt tekemään sitä, ja nyt saatiin jo hyvä alastulo ja kontakti. Jee! 

Kisaviikonloppu

Lauantaina 9.12.2023 oli Vyötin ensimmäinen voittajaluokan startti Oulussa Kamu-areenalla. Olen tyytyväinen Vyötiin, oikeastaan vain yksi isompi virhe tuli (kiertohyppyliikkeessä), muuten se teki tosi hienosti. Virittelyt kyllä vähän epäonnistuivat, koskapa en saanut Vyötin tekemisvirettä laskettua himotulle tasolle. Syötin sille ennen kehään menoa kohtuullisen nappula-annoksen, leikin sen kanssa pallolla hallin takapihalla ja treenasin sitä koiranmakkaralla. Ajattelin, että tällä tavalla saisin siitä enimmät innot pois ennen kehään menoa. Paljastui, että olisi tarvittu toinen samanlainen setti. Toiseen kehään mennessä Vyöti alkoi olla siinä mielentilassa kuin mihin sitä tavoittelin. Pitäisi varmaan kouluttaa se osaamaan ne liikkeet missä mielentilassa tahansa eikä yrittää tämmöistä virekikkailua, kun se ei selkeästi toimi...

Tuomarina kokeessa oli Piritta Pärssinen. Ensimmäisen kehän arvostelu oli mielestäni hieman ihmeellistä siihen nähden, että nyt oltiin ihan tavallisessa kokeessa eikä missään MM-kisoissa. Toiseen kehään mennessä arvostelulinja näytti heltyneen, ja jopa kymppejä nähtiin. Mutta ei näistä arvosteluista auta valittaa, lajin luonteeseen kuuluu, että tuomari määrää pisteet.

Liikkeet ja pisteet suoritusjärjestyksessä: 

Luoksetulo 7 - mielestäni oikein hyvä, pysäytys ehkä vähän valui, mutta ei nyt noin paljon.
Tunnari 0 - Vyöti TOI OMAN PALIKAN! Etsi, löysi oman, nappasi sen, ote lipesi ja se joutui nostamaan sen uudelleen suuhun. Etsiessään se oli siirrellyt vääriä palikoita kuonollaan. Mielestäni tästä olisi kuulunut vielä ainakin vitonen, mutta ei niin ei. En kehässä kuitenkaan ruukaa katsella pisteitä, joten kehuin Vyötiä, olin niin iloinen, kun sen pulikan päässä oli ruksi. Vyöti huomasi iloni ja hypähteli ja imi kehut itseensä. Ihanaa!
Kiertohyppyliike 0 - Kartiot olivat keltaiset, hyvin näkyvät kartiot. Vyöti selvästi huomasi kartiot ja oli niille täydellisesti suuntautunut liikkeen alkaessa. Se lähti käskystä ja... päätti hypätä vasemmanpuoleisen esteen matkalla. Jatkoi sitten matkaansa kartioille ja sanoi vielä kiihtymysääntelyn ÄYHH. En keksi tälle mitään muuta selitystä kuin sen, että Vyötillä oli kerta kaikkiaan vauhti päällä ja sen mielestä oli hauska idea hypätä este matkan varrella. Koska tuosta tuli jo nolla, en ottanut liikettä loppuun vaan kehuin ja vapautin, kun Vyöti oli kiertänyt tötteröt.
Ällä (jäävät liikkeet) 9 - istu ja seiso olivat asennot. Vyöti on näitä vähän sekoittanut, joten otin varman päälle ja kävelin istumissivun vähän hitaammalla vauhdilla kuin seisomissivun, niin Vyötin oli helpompi erottaa asennot toisistaan. Hyvät asennot se tekikin. 

---- tässä vaiheessa tauko, Vyöti sai kissanruoka-kuivanappula-lihaherkkuaterian ---

Kaukot 8,5 - kaikki vaihdot ekalla käskyllä, mutta kyllähän se vähän eteenpäin tulee.
Ruutu 8 - Vyöti jäi etureunalle odottelemaan, joko riittäisi, ja jouduin käskemään sen tuplakäskyllä ruutuun sisälle. Meni heti ja maastoutui käskystä. Hieno odottaminen ja seuraamaan tulo.
Seuraaminen 9,5 - tämä oli kyllä todella hieno! Peruutukset ja kaikki. HYVÄ VYÖTI!
Ohjattu nouto 10 - saatiin oikea kapula. Riemuiten kehuin Vyötiä ja sitten syöksyttiin syömään lisää kissanruokaa. 

--- tauko ---

Paikalla makaaminen 2 min ohjaajat näkösuojassa 10 - tässä ei kummempia, oltiin kolmen koiran ryhmässä, Vyöti keskellä.
Kokonaisvaikutus 10

ja vielä herkkuluu loppupalkaksi. 

Yht. 232 p ja VOI2 (sormeni kirjoittivat äsken vanhasta tottumuksesta "EVL1", mutta nyt ei oltukaan Hukan kanssa liikenteessä, pitää opetella uusia lyhenteitä...) 

Videot löytyvät täältä ja täältä

Hyvinhän tuo kisa meni ja ottaen huomioon arvostelun oli kakkostulos oikeinkin tyydyttävä. Nyt treenaillaan vähän tuota tunnaria ja ruutua ennen seuraavaa koetta. Kiertohyppysysteemistä en oikein tiedä, miten sitä treenaisin, kun treeneissä kokeilin ja Vyöti meni ihan korrektisti esteiden välistä joka kerta. 

Sunnuntaina kävimme vielä epävirallisissa joulurallytokokisoissa kerhon uudella hallilla. Palkitsin Vyötiä avokätisesti radalla, mistä tuli -10 p, ei ole tarkoitus näännyttää sitä kilpailemisella. Ja lisäksi vielä itse mokasin TAAS sen saman "koira kiertää ohjaajan myötäpäivään" -kyltin, kun en vieläkään ilmeisesti Rovaniemen kisoista oppinut, että siinä kuuluu pysähtyä. Mutta jäi vielä 87 pistettä, tulimme toiseksi ja saimme sellaisen tonttukoristeen ja suklaapatukan palkinnoksi. Kylläpä sitten kelpasi Vyötin lepäillä kisaviikonlopun päätteeksi.

Rallytokokilpailuissa Rovaniemellä

Minulle kävi silleen, että ostin alkuvuodesta vuosilisenssin kilpailuihin, kun ajattelin, että kyllähän meillä nyt kokeita tulee, tänä vuonna aletaan yrittää voittajan ykkösiä jne. Mutta sitten voittajan liikkeiden opettelussa alkoikin kestää ja kestää, enkä vienyt Vyötiä kisoihin. Laskin, että jos ostaa kilpailuihin vuosilisenssin, se tulee halvemmaksi kuin kertalisenssit, jos käy vähintään neljässä kilpailussa. Elikkä siis nyt ajattelin, että jos ilmoitan Vyötin vielä niin moneen kilpailuun, että tälle vuodelle tulee neljä kisaa, "säästän" lisenssimaksuissa. Vaikka oikeasti siis tietenkin menetin rahaa ilmoittautumismaksuissa, koska ei kilpaileminenkaan ole ilmaista, saati matkakulut, mutta ymmärrätte logiikan...

Eli ilmoitin siis Vyötin rallytokoon, joka oli eilen 2.12.2023 Rovaniemellä, tuomarina Heli Kelhälä. Vyötin ensimmäinen kisa uudessa hallissa. Tuolla Rovaniemen Käyttökoirien hallin pihalla kävimme kesäleirillä treenaamassa, mutta toisena päivänä, kun treenit olisivat olleet hallissa, Vyötiin iskikin ripuli! Eli Vyöti ei ollut ennen tätä kisaa käynyt tuolla hallissa sisällä. Pidin tätä oivana tilaisuutena vähän harjoitella kilpailemista sen kanssa. Mehän emme siis juurikaan treenaa rallytokoa Vyötin kanssa, kisaamme vain joskus. Seuraavassa kerrotaan, miten siinä käy.

Halli oli aika kiva, Vyöti oli siellä ihmeen rauhassa. Välillä se tietenkin haukkui, ja yritin kaikin keinoin hillitä sitä olemaan hiljaa, ettei se häiritsisi kisaamassa olevia koiria. Olin etukäteen suunnitellut, että tässä kisassa harjoitellaan Vyötin palkkaamista kisasuorituksen jälkeen. Olen opettanut Vyötille oman "nyt mennään syömään" -komennon, joka tarkoittaa käytännössä: "teit hienosti ja saat palkinnon, mutta et ihan heti, palkkarasia pitää mennä hakemaan kentän laidalta". Rataantutustumisessa havaitsinkin kehän loistavaksi mahdollisuudeksi harjoitella tätä: kehän laitojen ulkopuolelle jäi parin metrin kaistale hallia, mutta niin, että se oli kuitenkin selvästi niiden aitojen sisäpuolella, joilla kehäalue oli rajattu. Kysyin tuomarilta, missä koiran saa palkata, ja hän sanoi, että jos ei se palkkaaminen ihan iäisyyksiä kestä, saa antaa rasiapalkan siinä kehänauhan vieressä. Siis tein suunnitelman:

1) menen Vyötin kanssa kehänauhan VIEREEN, teen perusasennon ja palkkaan nameilla
2) menen tekemään rallyradan
3) maali-kyltin jälkeen, kun Vyöti seuraa terhakkaasti, lausun: "jess, nyt mennään syömään", riennän suorinta mahdollista reittiä kehänauhan vierelle, kaivan palkkarasian taskusta ja syötän sen Vyötille. 

Suunnitelma onnistui loistavasti! Niinkin loistavasti, että unohdin kokonaan keskittyä samalla antaumuksella itse rataan... Porhalsimme radan läpi vauhdilla, muutama perusasento ja eteentulo oli tosi vinoja, mutta en antanut tämän häiritä, äkkiä eteenpäin! Viimeisellä tehtäväkyltillä, joka oli "1 askel - seiso, 2 askelta - istu, 3 askelta - maahan", Vyöti istui seisomiskohdassa. SOS! Aivoni raksuttivat kaksi millisekuntia, tiesin, että kyltin voisi vielä uusia. Mutta en muistanut, miten rallytokossa uusitaan kylttejä, en ole koskaan tehnyt sellaista... menin paniikkiin ja jatkoin suoritusta. Ja taisi tulla vielä väärä määrä askelia tuossa toisessa vaiheessa. Eli tuplasössiminen. Pääsin lopulta painajaismaisesta tilanteesta, Vyöti seurasi hienosti ja sain palkattua sen suunnitelman mukaisesti. Kissanruoka maistui.

Lopputuloksena saimme 87 p. Kymmenen virhepistettä tuli tuolta viimeiseltä kyltiltä ja vielä kolme siitä, kun "koira kiertää ohjaajan myötäpäivään" -kyltillä en itse malttanut pysähtyä, hups... 87 pistettä riitti kuitenkin hyväksyttyyn tulokseen, eli Vyötillä on nyt jo kaksi kiinnitystä RTK1-koulutustunnusta varten. Hyvä Vyöti!

Video: 

Vireenhallintaa

Eilen kävin tekemässä Vyötille koetreenin, jossa tehtiin peräkkäin kiertohyppysysteemi, kaukot, tunnari, luoksetulo ja seuraaminen. Välissä vain kehuin Vyötiä, se tuntui ilahtuvan siitä ja pomppi ilmaan. Lopuksi, tai siis kesken seuraamisen, annoin superherkkurasian, jossa oli nappulaa, kissanruokaa ja koiranmakkarasiivu, ja hyvittelin ja kehuin Vyötiä, kun se söi. 

Itse palkattomuus ei näyttänyt Vyötiä vaivaavan, mutta sen vire oli ihan hirveän korkealla. Luoksetulo ja seuraaminen olivat ihan hyviä, mutta kiertohyppysysteemissä Vyöti kiersi tötteröt kaksi kertaa (kyllä), tunnarissa ei haistellut ollenkaan vaan pyöri kapuloilla ja toi väärän, kaukoissa teki ihan törkeän kamalalla tekniikalla vaihtoja, joissa eteni aina minua kohti noin 10 cm... Ärsyttää, kun en saa kaukoja ja tunnaria toimimaan hallilla. Siis Vyöti OSAA ne, sille ei tarvitse "kouluttaa" niitä, mutta kun hallilla on siistiä, niin siellä ei pysty tekemään. 

Tein siis eläinkokeen tänään. Oletan, että Vyötin suurin motivaattori häslätä hallilla on se, että sillä on nälkä ja se on oppinut, että hallilla saa ihania herkkupaloja. Toki myös leikkiä, mutta kaukoissa ja tunnarissa olen aina antanut ruokaa palkaksi. Eilinen setti oli sikäli vähän epäreilu, että otin Vyötin ihan kylmiltään ilman alkulämmittelyä tekemään, joten totta kai se oli jättivireessä eikä sillä ollut oikein edellytyksiäkään onnistua tunnarissa. Syötän siis yleensä koko iltaruuan treeneissä, joten Vyöti ei yleensä saa yhtään ruokaa ennen treenejä.

Merkittäköön siis Vyötille ennen tehtyä treeniä annettujen nappuloiden määrää desilitroina muuttujalla x. Ja pidettäköön siis eilistä koetreeniä tapauksena x = 0. Mikä olisi sopiva nappuloiden määrä? Päätin haarukoida asiaa hieman ja menin tänään suoraan toiseen päähän. Syötin sille kotona, ennen hallille lähtöä, 1 dl nappuloita. Ansaitakseen ne se sai tehdä nosework-ajoneuvoetsinnän, joka meni muuten aika kivasti, mutta Vyöti yritti jostain syystä ilmaista toisen auton etuoven kahvaa. Se on jostain syystä alkanut nyt ilmaista asioita, johon on selvästi ihminen vain koskettanut. Hmm. No, kuitenkin. Tästä Vyötille nappulapalkka ja lähdin hallille, kun x = 1. 

Tällä kertaa tein vähän lämmittelyliikkeitä, joiden aikana Vyöti sai herkkuja, mutta ei huomattavissa määrin. Sitten tein sille tunnarin. Nyt tunnari onnistui! Vyöti kyllä varmisteli omaa kapulaa pari kertaa, mutta ei nostellut muita ja saapui moitteettomasti oma kapula suussaan vierelleni. Tästä olisin antanut sille arvosanaksi 9. 

Nyt tiedämme, että kun x = 0, tunnarin arvosana = 0. Kun x = 1, tunnarin arvosana = 9.

 

Tunnarin arvosana = 9x // :9
Tunnarin arvosana/9 = x // sij. tunnarin arvosana = 10
10/9 = x = 1,11111 dl nappuloita tuottaisi arvosanan 10

Paitsi että. Treenin jälkeen huomasin, että jotain on pielessä. Nyt Vyöti olikin saanut vähän liikaa nappukoita, koskapa löyräytti jäähdyttelylenkillä aimo ripulin. Ei hyvä! En voi riskeerata, että Vyöti saisi kisoissa ripulin liiallisen nappuloiden nauttimisen seurauksena, joten asetettakoon turvarajaksi ~ 0,8 dl nappulaa ennen kisaa.

Lisäksi otettakoon huomioon, että myös muissa liikkeissä on pisteitä kiinni. Jos syötän Vyötin niin täyteen, että sen vire laskee täydelliselle tunnaritasolle, tulemme todennäköisesti näkemään hieman laskua muiden liikkeiden arvosanoissa olettaen, ettei ripulivyöhykettä ole ylitetty, jolloin lasku tulee olemaan dramaattinen lähestyen nollaa ei-asymptoottisesti. 

Seuraavassa kuvataan voittajaluokan liikkeet ja niissä kiinni olevat pisteet. Kirjoitan perään arvion, mikä olisi optimaalinen nappulamäärä maksimipisteiden saamiseksi liikkeestä. Odotettava pistemäärä perustuu oletukseen, että nappuloiden määrä on aina vähintään 0 dl ja maksimissaan 1 dl, ja nappulamäärän lisääminen tai vähentäminen optimista vähentää odotettavissa olevaa pistemäärää, kun oletus on, että optimaalisella nappulamäärällä mahdollisuus olisi arvosanaan kymmenen, paitsi tunnarin ja kaukokäskyjen osalta, joista oletan Vyötin saavan korkeintaan arvosanan 9. Kaavan toiseksi viimeinen luku kuvaa suurinta mahdollista pistevähennystä, joka voisi aiheutua vain väärästä nappuloiden annostelusta, jos liikkeen onnistumisen edellytykset muutoin ovat kohtuulliset. Viimeinen luku on liikkeen kerroin.

Paikkamakuu 30 pistettä - optimaalinen x = 0,5 - pisteet 30 - abs(0,5-x)*2*3
Seuraaminen 40 pistettä - optimaalinen x = 0,3 - pisteet 40 - abs(0,3-x)*2*4
Jäävät 30 pistettä - optimaalinen x = 0,3 - pisteet 30 - abs(0,3-x)*3*3
Luoksetulo 30 pistettä - optimaalinen x = 0,2 - pisteet 30 - abs(0,2-x)*2*3
Ruutu 40 pistettä - optimaalinen x = 0,2 - pisteet 40 - abs(0,2-x)*4*4
Ohjattu 30 pistettä - optimaalinen x = 0,2 - pisteet 30 - abs(0,2-x)*1*3
Tunnari 30 pistettä - optimaalinen x = 1 - pisteet 27 - abs(1-x)*9*3
Kaukot 40 pistettä - optimaalinen x = 1 - pisteet 36 - abs(1-x)*4*3
Kiertohyppyjuttu 30 pistettä - optimaalinen x = 0,2 - pisteet 30 - abs(0,2-x)*3*3
Kokonaisvaikutus 20 pistettä - optimaalinen x = 0,5 - pisteet 20 - abs(0,5-x)*2*3

Optimaalinen x: maksimoidaan 

30 - abs(0,5-x)*2*3
+ 40 - abs(0,3-x)*2*4
+ 30 - abs(0,3-x)*3*3
+ 30 - abs(0,2-x)*2*3
+ 40 - abs(0,2-x)*4*4
+ 30 - abs(0,2-x)*1*3
+ 27 - abs(1-x)*9*3
+ 36 - abs(1-x)*4*3
+ 30 - abs(0,2-x)*3*3
+ 20 - abs(0,5-x)*2*3

 sievennetään: maksimoidaan

320 - 6*abs(0,5-x) - 8*abs(0,3-x) - 9*abs(0,3-x) - 6*abs(0,2-x) - 16*abs(0,2-x) - 3*abs(0,2-x) - 27*abs(1-x) - 12*abs(1-x) - 9*abs(0,2-x) - 6*abs(0,5-x)

toisin sanottuna minimoidaan

12*abs(0,5-x) + 17*abs(0,3-x) + 34*abs(0,2-x) + 39*abs(1-x)

Alkaa näyttää selvältä, että optimointiongelmaa dominoivat tunnari (menetettävissä olevat pisteet 27) ja ruutu (menetettävissä olevat pisteet 16). Muita x:n muutokselle herkkiä pistetekijöitä ovat kaukokäskyt (12 pistettä), kiertohyppyjuttu (9 pistettä) sekä jäävät (9 pistettä).

Entäpä vastaus? Parhaasta laskimestani on patteri loppu enkä jaksa vaihtaa sitä, joten kirjoitin pienen ohjelman, joka laskee parhaat saavutettavissa olevat pisteet ottaen huomioon muuttujana ainoastaan annettujen nappuloiden määrän (ei siis ohjaajan koulutusvirheitä, häiriöitä, vaikeassa paikassa olevaa ruutua tms.)

Tämän perusteella optimimäärä nappulaa olisi noin 0,4 dl. Kaavassa on tosin pieni virhe siinä, että se sallii antaa liikkeistä arvosanoja vielä välillä [0, 5], kun oikeasti kaikki pisteet alle vitosen merkitsevät nollaa pistettä - mikä johtaa jopa dramaattisiin pistevähennyksiin tunnarin ollessa kyseessä. Kun tilanne korjataan tunnarin osalta (joka oli ainoa liike, jossa oletin liian vähäisen nappulamäärän voivan nollata koko liikkeen), tilanne näyttää tältä: 

Tulos: 0.6 dl nappuloita siivittää meidät 284.5 pisteen tulokseen. Lisäksi tietysti ne pistevähennykset, jotka eivät johdu virheellisestä nappulan annostelusta.

Marraskuun takkimuotia

 

Ylitornion kirppikseltä ostettu kevyttoppatakki, 3 €

Poksu vanha pomppa

MAAAAHANNNNN

Olin varasijalla eilisen toko-kokeeseen voittajaluokkaan. Ja olisin päässytkin, mutta ilmoitus siitä oli tullut sähköpostiin sen jälkeen, kun olin mennyt jo nukkumaan. Ja aamulla kun sen luin, oli koe alkanut 20 min sitten. Ärsytti. Pitää ensi kerralla herätä klo 6 varmuuden vuoksi katsomaan vielä sähköposti.

No mutta maanantaina viikko sitten en vielä tiennyt tätä, niin päätin tehdä hallilla kaikki liikkeet koemaisesti läpi. Jenna liikkuroi. Kiertohyppysysteemissä saimme asennoksi maahanmenon, siis kierron jälkeen. Ja siis... Vyöti ei osannut sitä? Käskin sen maahan, niin se vain ei mennyt. Tai juoksi 3-4 laukka-askelta ja meni sitten. Olin ihan varma, että sillä on vatsalaukun kiertymä tms. tappava tila, kun ei se ikinä ole niin huono. Kakkaakaan siltä ei ollut tullut normaaliin tapaan. No seuraavana päivänä kakka tuli ja Vyöti oli muutenkin taas terveen oloinen, joten yritin maahanmenojuttua uudelleen. Eikä se osannut vieläkään sitä. Siis syy olikin ehkä vain se, että Vyötin kanssa on viimeksi tehty kierron jälkeen maahanmenoa ehkä heinäkuussa? Ja sitten ohjaaja miettii kuumeisesti että MIKSI SE EI OSAA TÄTÄ?! 

Viime viikko käytettiin sitten sen kierron-jälkeen-voi-mennä-maahan-asian opetteluun. Takapalkalla, heittämällä/viemällä palkka, ilman kiertoa, luoksetulosta jne. Perjantaina sain Vyötin noin kolmannella yrittämällä tekemään koko kiertohyppyliikkeen jokseenkin säällisesti sen maahanmenon kanssa. 

Vyöti aina yllättää minut sillä, ettei sen kanssa voi tehdä asioita samalla aikataululla kuin Hukan kanssa. Hukka oli hyvin nopsa yhdistelemään palasia keskenään ja hoksasi parin näyttämisen jälkeen, mitä siltä odotetaan. Vyöti enemmän ketjuttaa asioita tehokkaasti eikä kuuntele minua, joten sille pitää saada kaikesta rutiinia ja toistoa, ennen kuin sillä on mitään vaikutusta. Vyötille oli niin mahdottoman vaikeaa oppia kiertämään ne tötteröt, ei esteitä, että sen kanssa sitten toistettiin ja toistettiin sitä kierrä - palkka -kaavaa, kun pitihän se palkita, jos se meni tötteröille kuten halusin. Mutta samaan aikaan ilmeisesti kehitin sille kaavan, että kierron jälkeen tullaan aina palkalle eikä todellakaan mitään pysähdytä. Voi huoh. Toisaalta Vyötillä on myös ällistyttävä sitkeys toistaa asioita, joista se ei ole saanut palkintoa puoleen vuoteen, joten ehkä kokeissa käyminen ei ole sille niin kuluttavaa kuin Hukalle. Aika näyttää, kunhan nyt päästäisiin johonkin kokeeseen edes yrittämään näitä voittajan liikkeitä. Eivät ne ihan valmiit ole, mutta tällä menolla Vyöti ehtii kuolla vanhuuteen ennen kuin päästään edes ensimmäiseen voittajan kokeeseen, joten pakko kai se on jossain vaiheessa kokeilla se ensimmäinen koe. 

Keksin myös, että tunnarissa se rauhoittumisjuttu kannattaa itse asiassa tehdä sekä liikettä ennen että sen jälkeen. Vyötihän alkaa jo haistelun aikana ennakoida sitä, mitä oman kapulan löytymisen jälkeen tapahtuu, ja nostaa virettä, vaikka olisin saanut sen hyvin laskettua ennen tehtävää. Kokeilin eilen omalla pihalla ja sain vireen ällistyttävän alhaiseksi. Hallilla tulee olemaan taas vähän haastavampaa. 

Rauhoittuminen

Vyöti on melkoinen räksytyskone ja kiihtyy mm. ohi juoksevista lapsista, pallopelien äänestä, joskus ohi menevästä pyöräilijästäkin. Olen alkanut opettaa sille temppua: "rauhoittumaan". Olen odottanut, että se osoittaa edes vähän rauhoittumisen merkkejä, ja palkinnut nappulalla. Näitä ovat mm. hännän laskeminen. 

Nyt kokeilin sitä samaa hallilla ennen tunnaria. Se toimi! Oho. Vyötiäkin voi näemmä kouluttaa.

Hässäkkäliike ei onnistu, Vyöti ei suostu menemään maahan tai jos menee, ainakin lähtee toiselle esteelle mistä tahansa liikkeestä/hengenvedosta/ajatuksesta jonka teen. Tänään sain takapalkalla tehtyä yhden maahanmenon aika hyvin, mutta ei vielä kokonaista liikettä. Ehkä huomenna... 

Ruutu tehtiin niin, että Vyöti oli seinässä kiinni ja näki, kun vein näätälelun ruudun takareunalle. Sitten Vyöti irti ja lelulle. Oli vauhtia!

Jäävät ovat olleet erinomaisia viime treeneissä. Istu-seiso-erottelu onnistuu. Kaukokäskyt hirveät, etenee n. 8,5 metriä kuudella vaihdolla. 

Hauhau

 

Vyötin kanssa tänään vähän tokoa ennen hallivarausten alkamista, ja hämärtyvässä illassa palkaksi herkkuluu. Vyöti räksytti bordercollielle.

Treenejä

Agilityssa ollaan käyty joka torstai. 

- Vyöti meni ensimmäistä kertaa rengasta. Siinä on muutama muukin reikä, josta Vyöti mahtuu vilahtamaan, mutta useimmiten meni oikeasta reiästä. Tämä oli Vyötille nopea oppia ja saatiin jo ensimmäisellä kokeilukerralla ketjutettua esteen kanssa, tosin renkaalle meno kovasta vauhdista on hankalampaa. 

- Kepeillä Vyöti on edistynyt. Kysyin agilityohjaajalta neuvoa, kun Vyöti tekee kepit jo aika rutiininomaisesti käsiohjauksella, mutta jos sille laittaa etupalkan (jota suositellaan), sen ajatukset kiinnittyvät siihen niin, ettei se kykene keskittymään. Viimeisestä välistä saattaa etenkin pujahtaa ja karata etupalkalle. Tähän laitettiin sitten vain viimeiseen väliin ohjuri (se läpinäkyvä muovinen rima) muistuttamaan viimeisen välin pujottelusta. Nuo ohjurit eivät kyllä Vyötiä estä menemästä siitä välistä, niin ketterästä se pujahtaa niiden ali tai yli, mutta kyllä niistä ehkä vähän henkistä apua on. 

- Putkeen menemistä harjoiteltiin taas hankalasta kulmasta niin, ettei Vyöti nähnyt putken suuta. 

- Agilityssa on edelleen menty noin neljän esteen ratoja. Takaakiertoa on harjoiteltu hallilla itsenäisesti, ja 2o2o-kontakteja myös, alkavat jo onnistua vähän paremmin. Kontakteilla Vyötillä oli myös ongelmana se, että se fokusoitui etupalkkaan niin, että ei enää kyennyt ajattelemaan, missä sen jalat ovat. Eli joko teki hyvän 2o2o mutta katsoi koko ajan minua silmiin, tai sitten katsoi namia mutta jalat eivät menneet 2o2o-asentoa päinkään, "hiipi" vain namia kohti ja tuurilla saattoi toinen takatassu jäädä kontaktille... Katsotaan saataisiinko nämä kaksi asiaa vielä joku päivä yhdistettyä. 

Tokoa on tehty myös: 

Hallilla treenasin Vyötille säpäkämpiä pysäytyksiä kierrosta laittamalla takapalkan kierrettävien kartioiden viereen. Se alkoi toivomanilaisesti ennakoida pysäytystä ja tulla takaisinpäin koottua laukkaa. Nyt pitää vain tehdä myös läpijuoksua tuolla lailla, ettei se ennakoi liikaa ja kuitenkaan pysähdy ilman käskyäni. Olen myös yrittänyt saada kiertoa tiiviimmäksi asettamalla palkan kartioista lähetyssuunnasta nähtynä vasemmalle päin (Vyöti kiertää myötäpäivään) ja vapauttamalla Vyötin palkalle heti, kun se on käynyt kartioiden takana. Toivon sen alkavan näin ennakoida tiivistä käännöstä pian tulevan palkalle vapautuksen toivossa. 

Kaukokäskyjä ollaan treenattu. Se seiso-istu-vaihto on aivan helkkarin hankala. Siis olen saanut Vyötin tekemään täydellisiä s-i-vaihtoja eteisessä, kun siinä on meillä sellainen iso peili, jonka kautta voin katsoa, pysyykö Vyötin takatassu paikallaan. Vyöti onkin erinomaisesti oppinut käytöksen - siinä peilikaapin vieressä... Jos koitan pyytää siltä samalla käskyllä ja käsimerkillä jossain muualla kuin juuri tuolla kohdalla, se tarjoaa ihan mitä sattuu, takatassu liikkuu joko eteen tai taakse. Aaaaaahhhhh...

Tunnaria tein yhtenä päivänä hallin pihalla ja Vyöti meni pitkästä aikaa sellaiseen moodiin, että vain nosteli vääriä kapuloita? En tajua, mistä tuokin nyt tuli. Sen jälkeen ollaan saatu tosi hyviäkin toistoja, eli ehkä tuo oli nyt vain hetkellinen ajatuskatkos Vyötillä. 

Yllä oleva kuulosti siltä, ettei Vyöti osaa mitään, mutta olenpa ainakin onnistunut suunnittelemaan sille haastavia treenejä, ei liian helppoja.

Agility

Vyöti on tehnyt agilityssa:

- elämänsä ensimmäisen lentokeinun

- tosi monta hyvää sinne päin -yritystä 2o2o-kontakteista

- neljän esteen pikkuratoja, joissa on yleensä ollut kolme hyppyä ja yksi putki. Näissä on harjoiteltu "putkijarrua", jos Vyötin pitää kääntyä heti putken jälkeen. Yksi pätkä oli niin hyvä, että tuntui ihan kuin olisin ohjannut jotain MM-tason koiraa! Ei sillä, että tietäisin, miltä se tuntuu, mutta varmaan tuolta.

- pujottelukeppejä etupalkalla. Vyötin suoritus oli hilpeyttä herättävä: se keskittyneesti lähestyi etupalkkaa, katse nauliutuneena etupalkkaan ja kuola suupielestä valuen. Ainoa pieni ongelma oli siinä, että se ei siis pujotellut, vaan vain jähmeästi käveli ihan pujottelukeppien vieressä samaa vauhtia kuin jos olisi pujotellut... Kouluttaja sanoi, että tuo etupalkka on sille aika vetävä. 

Möllitokossa

Minun piti olla tänään Vyötin kanssa korkkaamassa voittajaluokkaa virallisessa kokeessa, mutta en olekaan. Kerta kaikkiaan totesin, että ei tee mieli kilpailla. Vyötin kanssa treenaaminen on tosi hauskaa, mutta aina silloin tällöin alan itse ottaa liikaa paineita siitä, että pitäisi saada kokeessa siitä tai tästä liikkeestä jokin hyvä numero ja onnistuuko se nyt ja tuleeko ykkönen jne. Joo, tämä johtaa kyllä usein hyviin tuloksiin, kun sitä stressaantuneena treenaa treenaamistaan ja hioo liikkeitä tosi varmoiksi, mutta ei se ole kivaa. Henkilökohtaisesti pidän hankalana tasapainoilla sen välillä, että treenaaminen olisi kivaa ja rentoa, ja sen välillä, että se olisi kuitenkin tulostavoitteellista ja veisi koiraa eteenpäin. Päätin siis, että mennään möllitokoon, kun sellainen oli samana päivänä. Oli hyvä päätös, ja säästin sitä paitsi 20 € ilmoittautumiskuluissa. Miettikää, mitä kaikkea silläkin saa. Ja oliko Vyötilläkin vähän kivaa, kun sai kehässä tennispallon.

Ensimmäisessä kehässä oli kierohyppysysteemi, ruutu, ohjattu ja luoksetulo. Vyöti ei mielestäni bongannut kartioita, mutta lähti kuitenkin hienosti ja kiersi ne, mistä palkkasin sen iloisesti. Halusin sitten vielä kokeilla estehyppyvaihetta, joten vein sen takaisin puoleen väliin makaamaan. Nostin käteni osoittaakseni vasemmanpuoleista estettä, jolloin Vyöti sinkoutui oikeanpuoleisen umpiesteen yli, hmmm... Vein sen takaisin ja yritin uudelleen. Nyt Vyöti lähti oikeaan suuntaan, mutta KIERSI avoesteen! Kolmannella kerralla sain sen hyppäämään ja annoin heti palkan. 

Ruutuun Vyöti meni hienosti, mutta ei ihan tavanomaista tosi nopeaa vauhtia, joten itse toppautin sen vähän liian aikaisin ja se jäi ruutunauhalle seisomaan. Korjasin sen ruutuun sisälle, minkä teki hienosti, käskin maahan ja liikkurin käskystä lähdin kolmion kävelyyn. Palkkasin Vyötin nameilla ruutuun kesken sen kävelyn ja otin koemaisesti loppuun. Vyöti hypähti seuraamaan tulossa. Minun pitää nyt muistaa, etten pysäytä Vyötiä liian aikaisin; olen vähentänyt suorapalkan käyttöä ruudussa, minkä johdosta Vyöti pyrkii luonnostaan hidastamaan jo ennen ruutua ja pysähtyy vähän ruudun keskikohdan eteen. Sitä ei siis tarvitse keinotekoisesti jarrutella nyt.

Ohjattu meni tosi hyvin, Vyöti löysi vasemman kapulan, vaikka se oli aika lähellä hyppyestettä ja meinasi ensin mennä sinne. Luoksetulossa se tuli tosi lujaa, seisahtui kuitenkin käskystä, mistä heitin sille pallon takapalkaksi.

Toisessa kehässä oli seuraaminen, zeta, tunnari ja kaukot. Seuraamisessa oli vähän ongelmaa peruutuksessa, en edes nähnyt missä Vyöti oli, mutta muuten meni hyvin ja palkkailin paljon. Jäävinä tehtiin istu ja maahan; palkkasin molempien jälkeen. Tunnari tehtiin nyt ihan koemaisesti muuten paitsi kehuin ja annoin Vyötille namin, kun se pysyi istumassa, vaikka itse käännyin ympäri ja uudelleenkin. Vyöti osui omalle kapulalle aika nopeasti, nappasi sen varmasti ja toi sivulle. Ihanaa! Olin siihen tyytyväinen, höpötin ja iloitsin, ja Vyöti hypähteli. Se huomasi aidon iloni. 

Kaukoissa tehtiin i-s-m-s-i-m. Vyöti teki vähän sinne päin tekniikalla ja ekassa istumisessa ensin seisoi, mitä on nyt tehnyt paljon, kumma homma. Teetin koko setin kehuen joka vaihdon jälkeen, viimeiseksi otin vielä ylimääräisen istumisen, josta päästin takapalkalle (jota Vyöti ei kyllä meinannut löytää, ennen kuin näytetiin, sininen kippo). 

Oma!

 

Ei meillä ole enää mahdottoman paljon treenaamista, että oltaisiin ihan kisavalmiita. Onneksi ei ole kiire. Voidaan mennä vaikka esim. vuonna 2027. Olen opettanut Vyötille kotona temppuja, mm. syliini hyppäämistä, kahdella jalalla tasapainoilua ja minun ympäri peruuttamista.

Valmennusringin leiri Seinäjoella

Lappalaiskoirien valmennusringin leiri Seinäjoella 7.-8.10.2023 oli tämän vuoden viimeinen koulutusleiri. Minä ja Vyöti, kuten muutama muukin ringin osallistuja, olimme majoittuneet Hotelli Sorsanpesään. Muuten hotellista ei ole pahaa sanottavaa, mutta lauantai-iltana hotellin baarissa järjestetty "ysäridisko" hieman hankaloitti unen saamista, kun ainakin omaan huoneeseeni jumputus kuului pitkin yötä. Aamulla hotellin käytävällä oli kyllä kumman hiljaista, hmm...

Tokossa kouluttaja oli sama kuin rally-tokossa eli Sevil Ilter. Tästä kouluttajasta taisivat kaikki osallistujat tykätä kovasti: kouluttaja antoi hyviä vinkkejä, jotka oli räätälöity juuri kunkin koirakon tarpeisiin ja perusteltu hyvin. Hän myös kovasti kehui koiriamme ja toisti monta kertaa, että meillä on tosi hienoja koiria, joita olemme osanneet kouluttaa hienosti. Kaikki tokoryhmän koirat tekivät mm. paikallaanolon niin, että viereisellä kentällä mentiin koko ajan agilitya ja sieltä kuului jos jonkinlaista melua. Kaikki koirat pysyivät hienosti paikallaan!

Vyötin kanssa olin lauantaina valinnut käsiteltäviksi liikkeiksi voittajaluokan kiertohyppyliikkeen ja jäävien liikkeiden (seiso/istu/maahan) erottelun. Valittelin kouluttajalle, että Vyöti kyllä nykyään useimmiten onnistuu törppöjen kiertämisessä, mutta joskus se ei tunnu kerta kaikkiaan hahmottavan merkkejä. Tähän lähes kaikki kouluttajat ehdottavat nykyään vastaukseksi "merkkikartioiden bongauttamista", johon en ole itse oikein päässyt kiinni. Vyöti kyllä etsii katseellaan edessä olevat kohteet, mutta jos se ei kerta kaikkiaan näe kartioita taustan, huonon valaistuksen tms. takia, mitä hyötyä bongauttamisesta silloin on?! Sama kuin sanoisi jalattomalle, että "oletko kokeillut kävelemistä". Tällä kouluttajalla oli sellainen idea, että käytetään hyväksi koetilannetta: jos käy niin, että kokeessa tulee käveltyä merkkikartioiden ohi tai vähänkään lähempää niitä, niin koiralle voi siinä vihjata, että ne ovat siinä. Vihjesana voi olla jokin sellainen, jota ei käytetä missään muussa liikkeessä, esim. "Jarmo". Kuulemma lappalaiskoirilla on yleensä hyvä muisti ja ne muistavat kyllä sitten myöhemmin, missä kartiot ovat, vaikka ne olisivat itse lähetyspaikalta huonommin näkyvissä. Testasimme tätä niin, että kävimme ihan merkkien vieressä pyytämässä, että Vyöti etsisi ne katseellaan, sitten tehtiin ruutua ja luoksetulo ja leikittiin tennispallolla, minkä jälkeen lähetettiin Vyöti kiertoon. Kyllä se muisti, missä kartiot olivat. Kuulemma "paremmissa piireissä" on koirille jos jonkinlaisia vihjesanoja ruudun, kartioiden ja ties minkä etsimiseen katseellaan, mutta omaan tokoiluuni tämmöinen kikkailu ei ole vielä rantautunut. Idea on kuitenkin sikäli koiraystävällinen, että se helpottaa koiran työtä. Ei ole oikeasti kovin helppoa nähdä tötteröitä koiran tasolta, joten jos on mahdollisuus helpottaa koiran tehtävää, miksei sitä tekisi?

Iltapäivällä taas valittelin sitä, että Vyötille tuntuu edelleen olevan kovin hankalaa erottaa istu-seiso-maahan-käskyt toisistaan, vaikka näitä on valehtelematta harjoiteltu yli kolme vuotta. Sainkin nyt virheen esille eli kun käskin liikkeestä istu, Vyöti seisoi. Olen tällaisen tapahtuman jälkeen yleensä ottanut koiran aika nopeasti matkaan seuraamaan, että yritetään uudelleen, mutta tämän kouluttajan mielestä virhe kannattaisi mieluummin käsitellä kuin jättää huomiotta. Eli kun koira nyt jää seisomaan "istu"-käskyllä, käydäänkin sanomassa sille, että piti istua, autetaan tarvittaessa, ja sitten kun koira istuu, kehutaan paljon - mutta ei anneta namia tai lelua, vain suullinen kehu. Muuten koira saattaa mielessään ketjuttaa tapahtuman ja ajatella, että näin pitikin tehdä, että ensin seisotaan ja sitten uudella käskyllä istutaan.

Saman tyyppistä tehtävää tehtiin kiertohyppynoudon hyppytehtävässä, jossa siis koira odottaa esteiden toisella puolella (toivottavasti onnistuneesti kierrettyään kartiot ja palattuaan takaisinpäin) ja ohjaaja kertoo, kumpi este hypätään. Tässä sain neuvoksi vahvistaa vain sitä, että kun nostan oman vasemman käteni, niin Vyöti vilkaisisi vasemmanpuoleista estettä. Niinhän se vilkaisikin! Pääsin kehumaan ja sain
sen yli esteestä. 

Sunnuntaina otin teemaksi ohjatun noudon ja tunnarin. Ohjatussa noudossa meillä ei ole ollut suurempia ongelmia, mutta halusin testata tätä vieraassa ympäristössä, kun tuntuu, että Vyötillä joskus on vähän ongelmia kapuloiden erottamisessa taustasta. Nyt se joutui vähän etsimään kapulaa, mutta löysi sen sitten. Kun haetutin vielä toisen puolen kapulan, se puolestaan seisahtui kapulalle ja
jäi tuijottamaan minua, kunnes muutaman sekunnin kuluttua poimi kapulan suuhunsa ja kiikutti sen minulle. Olen tehnyt näitä joskus namikupilla, ja nyt Vyöti silloin tällöin yllättyy, kun suunnassa onkin kapula eikä ruokaa!

Tunnari on meille varsinainen murheenkryyni. Vyöti tietää, mitä tehtävässä pitää tehdä, ja kotona tekee näitä ihan tosi hyvin. Hallilla kuitenkin sen vire nousee, jolloin se häseltää ja nostelee vääriä kapuloita. Olemme nyt joka ikisellä ringin leirillä treenanneet tätä ilman ihan hirveää edistystä... Tai no, olemme me vähän edistyneet; nytkin Vyöti häselsi ja vähän meinasi nostaa vääriä kapuloita, mutta molemmilla kahdesta toistosta kuitenkin lopulta nappasi oman ja oli tuomassa sitä. Vaikka se joutui etsimään omaa melko pitkään, kun vääriä kapuloita taisi olla ainakin kymmenen. Viime leireillä se on siis syöksynyt kapuloille ja ottanut ensimmäisen, joka suuhun sattuu, huomattuaan minun järkyttyneen ilmeeni palannut kapuloille heittelemään vääriä kapuloita ympäriinsä ja lopulta sattumalta napannut oman, jolloin olen tuskaisesti palkinnut sen muutamalla nappulalla, kun yrittihän se sentään... Sevil oli sitä mieltä, että osaamisesta ei nyt ole kyse, vaan viretilasta.

Olen ihan tarkoituksella halunnut opettaa Vyötille, että hallilla on kivaa ja treenikentällä tapahtuu koko ajan kivoja asioita omistajan kanssa. Vyöti on haukkuherkkä ja vilkas ja reagoi omasta mielestään epäilyttäviin asioihin voimakkaasti (eli räksyttämällä), joten olen opettanut sen keskittymään minuun ehdollistamalla sen siihen, että mitä enemmän häslinkiä ja häiriötä, sitä kivempaa ja siistimpää minun kanssani on. No, tämä on tähän pisteeseen asti toiminut tosi hyvin, mutta tunnistusnouto on liike, jossa koiralla ei pitäisi olla liian siistiä, valitettavasti. Teimme nyt Vyötin kanssa sellaista harjoitusta, että tunnarikapulat ja jarrunami (kapularivistön edessä oleva nami, joka poistaa koiran motivaation kaahata suoraan kapuloille) laitettiin maahan, mutta minun pitikin rauhoitella Vyötiä ja laskea sen virettä. Ei ollenkaan helppo homma. Vyöti kävi yhden kerran jo varastamassa sen jarrunamin ilman lupaa... Kun olin aikani kävellyt ympyrää ja kuvittelin, että Vyöti näyttää nyt aika rauhalliselta, päästin sen matkaan.
Se söi jarrunamin, etsi ja häselsi ja vähän näykki vääriä kapuloita, mutta löysi sitten kuitenkin oman. Omasta mielestäni olin saanut Vyötin rauhoittumaan kovinkin hyvin, mutta kouluttaja sanoi, ettei se ollut oikeasti laskenut virettään, koskapa se oli kapuloillevapautusvaiheessa jo muutenkin menossa sinne ilman eri käskyä. Tosi hankalaa! Koiran pitäisi olla motivoitunut tehtävään, mutta ei liian motivoitunut, koska sitten se häseltää. Kuulemma koira pitäisi saada ehdollistumaan siihen, ettei se kerta kaikkiaan saa lupaa mennä etsimään ennen kuin on rauhoittunut ja laskenut vireensä. Tätä oli vain aika hankala saada nyt onnistumaan, kun ei Vyötiltä ole sellaista ikinä treeneissä vaadittu, ja sen ilme olikin aika hämmentynyt. Sevil oli sitä mieltä, että Vyöti pitää jo etsimään pääsyä palkitsevana, joten jos se ei enää saa mennä ennen kuin rauhoittuu, se todennäköisesti oppii asian melko nopeasti.

Muiden tokoryhmäläisten treenejä ehdin myös seurata jonkin verran. Muutamia sekalaisia esille tulleita pointteja: 1) Paimenkoirana myös lappalaiskoira saattaa alkaa "vaania" palkkaa, jolloin näkyvillä oleva palkka onkin sille oikeastaan hidaste. 2) Koiraa voi kesken seuraamisen hetsata antamalla saalisärsykkeen, mutta niin, että koira ei pääse puremaan siihen kiinni. Lopulta koiran pitää kuitenkin päästä puremaan, muuten on epäreilua ja se oppii, ettei kannata yrittää. 3) Kaikki koirat on rakennettu saman tyyppisistä peruspalikoista - niin lappalaiskoirat, belgianpaimenkoirat kuin bordercolliet tai vaikka ajokoiratkin. Eri koirilla vain eri ominaisuudet korostuvat ja se aiheuttaa eri tyyppisillä koirilla eri tyyppisiä koulutushaasteita. Lappalaiskoirat vaativat ohjaajaltaan johdonmukaisuutta, reiluutta ja hyvän syyn tehdä yhteistyötä - mutta sitten kun nämä palikat ovat kunnossa, ne voivat toimia
tosi hienosti. 4) Koiran ja ohjaajan suhde on kaiken perusta, se on paljon tärkeämpää kuin hallilla vietetty aika tai toistomäärät. 5) Käytetään palkkana sitä, mistä koira tykkää. Yhdelle koiralle toimi palkintona haravointi, toinen taas tykkäsi, kun sen naamaan puhallettiin pillillä ilmaa (Vyöti inhoaa tätä ja tulee sekopäiseksi, mikäli sen kanssa menetellään näin). 

Tässä oli lappalaiskoirien valmennusrinki tältä vuodelta. On ollut tosi kivaa, mutta ensi vuonna taidan hakea korkeintaan varapaikkaa. Neljän leirin perässä matkustaminen on kuitenkin myös aika raskasta ja kallistakin, kun nytkin oltiin hotellissa yötä. Mutta tämä viimeinen kouluttaja oli kyllä oiva, ei kaduta, että maksoin.

Jokin hieno patsas Seinäjoen juna-aseman liepeillä

Pihalla

Torstaina oli agility. Vyöti menee A-esteen jo vauhdikkaasti, mutta pysäytyskontakteja pitää nyt ihan oikeasti alkaa treenata. Nyt Vyötille käy aina niin, että se ensin tormaisee alas esteeltä (ei hyppää ihan harjalta, että sinänsä ei vakavaa, mutta kumminkin) ja sitten vasta muistaa, että niin, se kontakti... Kouluttaja huomautti, että minä menen nyt aina Vyötin eteen, kun haluan sen kontaktille. Eli nyt pitää tehdä kontakteja niin, että Vyöti kohdentuu edessä olevalle namialustalle eikä minuun päin. Tätä vähän harjoiteltiin niin, että Vyöti oli kontaktilla ja se pääsi edessä olevalle namialustalle vasta, kun se katsoi sinne päin. 

Pujottelukepit laitoin tänään pihalle ja kuuden kepin pujottelu meni lievillä käsiavuilla aika hyvin. Annan nyt keppien olla pihalla pystyssä ja käyn silloin tällöin tekemässä toiston pari, jospa tämä näin saataisiin haltuun. Vyötillä ei kohta puutu enää agilityesteistä muuta kuin rengas (ei ole koskaan mennyt), keinu valmiiksi (on mennyt muttei niin, että lankku rämähtää ylhäältä asti), puomi (ei ole mennyt kokonaisena) ja siis ne kontaktit pitäisi saada varmoiksi, vaikka jonkinlainen käsitys Vyötillä niistä onkin. Mutta sen jälkeen sen kanssa voisi periaatteessa mennä vaikka kilpailemaan.

Pihalla ollaan tehty tunnaria. Vyötiä ehkä kumminkin vähän haittaa, jos laitan nappuloita kapuloiden sekaan, vaikka sen saakin sillä lailla haistelemaan pitkään ja kivasti ja on kyllä yleensä tuonut oman kapulan tämän jälkeen. Mutta silti ei tämä ole tuottanut ihan haluamaani tulosta eli että se haistelisi rauhassa, määrätietoisesti ja nappaisi oman heti, kun löytää. Tänään tehtiin liikkeenohjaajan kanssa omalla pihalla kolme toistoa tunnaria ihan sillä lailla, että oma oli aina eri paikassa ja palkkasin Vyötin heti, kun se selvästi lähti tuomaan sitä. Videolla ensimmäinen toisto. Vyöti tuossa vähän varmisteli omaa kapulaa minulta, mutta kun en reagoinut mitenkään, se tarkisti vielä muut ja toi kumminkin itsenäisesti sen oman kapulan.

Ohjattua yritin treenata lenkillä hanskoilla. Vyötillä ovat suunnat hyvin hallussa, mutta se ei tajunnut yhtään, että sen pitää noutaa hanska samalla tavalla kuin noutokapula! Hukan kanssa treenasin monesti ohjattua lenkillä hanskoilla tai lapasilla tms., ja se toi aina sen esineen, joka oli sillä kohdalla kuin ohjattiin. Mutta Vyöti ei oikein ottanut ymmärtääkseen. Lisäkäskyillä sain sen kumminkin noutamaan hanskankin. Ehkä ensi kerralla jo onnistuu... 

Kaukokäskyjä harjoiteltiin metsässä, maasta löytynyt karahka Vyötin takatassujen edessä merkkaamassa oikeaa paikkaa. Nyt tulivat kaikki toistot tehtyä hyvin. Yhtenä päivänä tein sille myös harjoitusta, että sanon kaukokäskyvaihtoon vain suullisen käskyn enkä anna käsimerkkiä ollenkaan. Sen piti kuunnella tarkkaan ja ratkoa, mikä vaihto piti tehdä. Vähän aikaa sillä raksutti päässä, mutta saatiin tämä sitten onnistumaan. Hyvä.

Viikonlopun aloitus

Eilen illalla oli lappalaiskoirien viikottainen hallivuoro Alasintien hallilla. Kävin siellä Vyötin kanssa treenailemassa vähän tokoa. Aluksi meitä oli vain pari koirakkoa paikalla ja tunnelma oli rauhallinen, mutta ajan mittaan hallille alkoi ilmaantua muitakin koirakkoja. Lappalaiskoirien hallivuorolla äänen taso voi olla, no, korkea... Eikä Vyöti jäänyt tässä huonommaksi, siinä se oli muiden mukana haukkumassa ja ulvomassa aina, kun treeneiltään ehti.

Tein Vyötille ainakin seuraavat treenit:

- Ruudun paikkaa kosketusalustalla ja ilman sitä. Jätin Vyötiä tarkoituksella ruudun etureunalle, sivulle, taakse jne., ja pyysin aina korjaamaan ruutuun sisälle. Tämä oli lämmittelytreeni.
- Ruudusta seuraamaan tulo ja siitä näätälelupalkka.
- Seuraamiseen vähän pidempää pätkää, siis ei todellakaan mitään pitkää pitkää, mutta sellaista, että Vyötin keskittyminen ehti jo ihan vähän herpaantua. Odotin muutaman askeleen mittaisen hyvän pätkän ja palkkasin sitten.
- Jäävät ja seisomassa odottamista, kun kiersin Vyötin takaa.

Tunnariin tehtiin sellainen harjoitus, että tehtiin ensin melko kokeenomainen suoritus ja sen jälkeen heti ilman välipalkkaa kaukojen ensimmäinen istumaannousu, josta päästin Vyötin takapalkalle. Nyt onnistuimme! Tunnari tehtiin niin, että ei ollut erikseen liikkuria, mutta ei myöskään nappuloita avustamassa, kapuloita oli 5 + 1 kpl ja toinen ihminen oli juuri koskenut vieraisiin kapuloihin, muodostelma oli rivi. Vyöti haisteli vauhdikkaasti, mutta ei nostellut vääriä, toi oman vierelle. Jouduin sanomaan kaksi irti-käskyä, kun oli jo sen verran kova meteli, ettei ensimmäinen ilmeisesti kuulunut. Tästä palkitsin vain sosiaalisesti, kehuin Vyötiä kovasti. Se hyppi edessäni ja vaikutti imevän kehut itseensä. Sen jälkeen käänsin vain rintamasuunnan, käskin maahan, tein istumaannousun ja sitten vapautin takapalkalle, jonka olin vienyt etukäteen. Olin Vyötiin niin tyytyväinen, että annoin sille vielä treenikassista herkkuluun, jonka se söi ruudussa maaten.

Tuo tunnarin "sosiaalinen palkitseminen" nyt ilahdutti minua kovasti. Minulla on välillä ollut olo, että kehuni eivät ole Vyötille minkään arvoisia, että aina pitäisi olla sitä ruokaa ja tennispalloa. Mutta viime aikoina olen alkanut ihan vähitellen tehdä asioita enemmän niin, että en aina heti kaiva ruokia esille vaan keskityn enemmän kehumiseen ja iloitsemiseen. Ja tuntuu, että se on nyt vaikuttanut. Ainakin minulla on vähän luottavaisempi olo siihen, että Vyöti huomaa ja hyväksyy kehuni ja ilahtuu niistä, vaikka tietenkin ruoka on sille aina ykkönen. 

Tein vielä sitten toisen tunnarin, jossa oli nappuloita kapuloiden seassa, ja palkitsin heti kehuilla ja ruualla, kun Vyöti nosti omaa. 

Ei pitänyt tehdä kiertohyppyä tänään, mutta kun treenikaveri oli valmiiksi laittanut sen ja kysyi, että teenkö sitä, niin yllytyksestä testasin. Esteet olivat jotenkin tosi lähellä toisiaan ja olin aika varma, että Vyöti hyppää, mutta se menikin heti kiertämään kartiot! Palkkasin vinkupallolla. Halusin vielä tehdä kierrosta pysäytyksen, mutta Vyöti pysäytyskäskyni jälkeen vain näytti vähän hämmentyneeltä ja tuli kuitenkin luokseni. Epäilen, ettei se edes kuullut seisomiskäskyä, kun melu hallissa oli niin mahtava. Otin tämän vielä uusiksi niin, että kierron jälkeen karjaisin seisomiskäskyn sellaisella volyymilla, että puolet paikallaolijoista todennäköisesti menetti kuulonsa. Mutta pysähtyipä! Palkkasin pallolla taaksepäin, ja sitten leikittiin.

 

 Nämä kiertämisvideot otti Vyötin kasvattaja, kiitos!

Lopuksi tehtiin vielä kaukoja. Kaikki meni hyvin niin kauan, kun tein yksittäisiä vaihtoja pikku koiranmakkarapala takapalkkana, mutta sitten yritin tehdä koko kuuden vaihdon setin ja vein sitä varten jo ison loppupalkan. Vyötihän meni siitä aivan sekaisin, kuola vain valui suusta, se teki ihan omia vaihtojaan ja joka kerralla vähitellen hivuttautui kohti takapalkkaa päätyen lopulta sivuttain minuun nähden... Ei tuolle voinut kuin nauraa. Tein sitten sille vielä pienen hitaan kävelyn seuraamisen, josta päästin sen sille loppupalkalle, kun ei siitä kaukoräpellyksestä voinut palkata, ihan hirveää.

Jos joku ei huomannut yllä olevasta videosta, niin Vyötin kuolan eritys aktivoitui vahvasti kaukokäskyjen aikana

Näinpä muuten hallilla Vyötin sukulaisiakin. Tässä kuvassa Vyötin äiti on tuo mustavaalea, ihan Poksun näköinen minusta!

Hau hau?

Tänään aamulla herätyskello soi 7.40 ja lähdin Vyötin kanssa "pop-up esineruututapahtumaan". Siellä oli osaavia ihmisiä opastamassa esineruudun treenaamiseen. Itse ajattelin, että Vyötille voitaisiin esitellä sitä asiaa, että esineruudussa voi olla muunkin kuin minun hajuisia esineitä, ja ne pitäisi tuoda. Ajattelin, että tämä on jokin ongelma sille. Mutta loppujen lopuksi vaikutti, ettei se ollut asiasta millänsäkään, ihan samalla tavalla toi järjestäjän esineet kuin minunkin. Hyvä homma! Ensimmäisellä kierroksella treenattiin "suikaletta" eli kun yleensä etsintäalue on 50 x 50 m, niin tämä oli myös 50 m syvä, mutta huomattavasti kapeampi, ehkä 10 m. Ideana on saada koira irtoamaan suikaleen päätyyn. Nyt esineitä oli päädyssä 3 kpl ja etulaidassa 1 kpl. Vyöti ensiksi haki etulaidan esineen, mistä sen palkitsin koiranmakkaralla. Sitten se kyllä kävi suikaleen takaosassa, mutta palasi sieltä tyhjin suin ja jäi pyörimään etuosaan sinne, missä edellisellä kerralla oli ollut esine. Jouduin lopulta menemään siihen kohtaan lähettämään sen. Aika paljon se sai etsiä, mutta lopulta kyllä löysi esineen takalaidasta ja kiikutti minulle. 

Toisella kierroksella halusin Vyötille jonkin helpon motivaatiota kohottavan etsinnän, että sille jäisi kiva mieli esineruudusta. Vyöti haukkui ja veti ja haisteli ilmaa esineruutupaikalle mentäessä, eli intoa kyllä oli. Nyt oli hanska piilotettu helppoon paikkaan lähelle lähetysaluetta. Vyöti löysi sen nopeasti ja toi suoraan sivulle, mistä annoin sille rasiapalkan. Se söi himokkaasti.

Olipa kiva treenata ja huomata, että Vyöti kyllä hakee muidenkin esineitä kuin vain omia. Esineinä oli nyt jotain pehmeitä rukkasia ja hanskoja, pitäisi kyllä treenata kovemmillakin, kun Vyöti on vähän herkkä suustaan eikä mieluusti ottaisi mitään kovaa suuhunsa. Kokeessa voi kuulemma olla esim. kännykän suojakuoria tai muuta vähän kovempaa, ei kuitenkaan metallia tms. Sain vielä nähdä ihan kokeenomaisen suorituksen, kun yksi toinen treenaaja harjoitteli koetilannetta. Ei tuo nyt ihan mahdottomalta vaikuttanut. Kivaahan esineruudun tekeminen on, Vyötillä vain kokemattomuus näkyy ja treenin puute, niin kouluttajakin sanoi. Enemmällä treenillä siitä saisi varmasti kelpo menijän. 

Aamulla saatiin olla vielä pienessä tihkusateessa, mutta loppua kohden sade yltyi, ja kotona saikin vaihtaa kuivat vaatteet päälle ja kuivata Vyötin pyyhkeellä.

Vyötille tokohallilla

Liikkuroituja kaukojen aloituksia; eka istumaan nousu menee helposti seisomiseksi. Lopulta saatiin tehtyä niin, ettei Vyöti nähnyt takapalkan vientiä, silti nousi 15 metristä istumaan ja sai naksun ja etsiä takapalkan - superhyvä.

Tunnaria liikkuroituna ja kouluttaja koski kapuloihin. Laitoin lihapullia maahan, Vyöti haisteli pitkään, otti oman, kehuin ja palkkasin kun oli ehkä 3 m päässä.

Ohjattu niin että liikkuri vei kapulat, pyysin oikeaa, Vyöti etsi sitä vähän mutta löysi ja toi. Palkkasin näätälelulla, Vyöti ei enää oikein olisi jaksanut kunnolla taistella mutta innostui kuitenkin vinguttamaan vinkua.

Ja ryhmäpaikallaolo sekä liikkuroitua seuraamista.

Tekemistä eritoten: 

- kaukojen istu-seiso-vaihto vaikea, tähän toistoja ja palkataan etukautta

- jäävien erottelu! 

Rallytokokisat

Lauantaina oli siis Vyötin elämän ensimmäiset rallytokokisat. Rata oli varsin kiva, paitsi siellä oli kauhistukseni "askel - seiso, 2 askelta - istu, 3 askelta - maahan" - siis tuo seisominen ja pysähtyminen on ollut vaikeaa tokokoiralle, joka on opetettu aina istumaan vierelle. Muuten rata oli aika selkeä ja kävelin sen tutustumisessa monta kertaa läpi. Vyöti oli koko ajan ihan innoissaan menossa jo, tämähän oli sen kotihalli, joten se tasan tiesi, että hauskuus odottaa hallin puolella. 

Näkemykseni radasta (13. kyltti piirretty aluksi väärin, tuo sotku ei kuvaa minun ja Vyötin etenemistä)

Vyöti mitattiin ja kisakirjan varmennettiin. Olimme vuoronumerolla 8. Vyöti tuntui hyvältä, muistin radan ja kaikki käskyt, eteentulon Vyöti oli ehtinyt oppia kahdessa viikossa hyvin, ja takaa pyörähdykset myös. Rata olikin äkkiä ohi, otin vielä yhden perusasennon kehänauhan sisäpuolella ja sitten sanoin taikasanat "nyt mennään syömään"! Vyöti rupesi kiskomaan, ja haimme lihapulla-nappula-boksin kassista eteisestä. Vyöti sai vielä luun. Käytin sitä pissalenkillä.

Autossa odottamassa 

Ilmoitustaululta myöhemmin katsoin, että olimme saaneet 100 pistettä. Moni muu koirakko sai myös melkein täydet, mutta kukaan muu ei sataa, joten minun ja Vyötin sijoitus oli 1./20, ja samalla ensimmäinen hyväksytty tulos alokasluokasta. Palkinnoksi saimme lahjakortin seuraavaan rallytokokisan, joten kyllä sitä voisi vielä uudelleenkin käydä. Onhan tuo ihan kiva laji, vaikka sitä olenkin vieroksunut, voisi melkein harrastaa. 

Kotimatkalla käytiin ostamassa herkkuja Peten Koiratarvikkeesta, ja myyjä kuuli, että Vyötin nimi olisi "Jööti". Hieno kisakaveri tuo Jööti, kerrassaan.

Agility

Torstaina oli taas agilitya. Vyötille esiteltiin A-este, jota se ei ollut koskaan mennyt. Yritin pitää sitä kiinni ja hidastella, ettei emännän pikku nöpöliini loukkaa itseään, mutta Vyöti ei tuntenut kuolemanpelkoa. Ensimmäisen kokeilukerran jälkeen se täysin hurjapäisesti syöksyi esteen yli, eikä puhettakaan mistään kontaktista... Vyöti osaa aika hyvin peruuttaa A:n kontaktille (ei suositeltava opetustapa, huom.), mutta nyt pitäisi saada sille rutiinia 2o2o-asentoon menemisestä etuperin.

Tehtiin myös ohjausharjoitusta ja putken "jarrua", koiraa hidastetaan putkessa omalla äänellä, jos heti sen jälkeen on tiukka käännös. Vyöti syöksyi hienosti sinne, minne ohjasin. Joskus lipsahti ohjaus vähän väärälle puolelle estettä, mutta annoin aina silti herkun, kun eihän se koiran vika ollut. 

Jälki ja huonoa tokoa

Mökillä ehkä 100 - 150 m jälki, jolla ikää 1 h, alustana kuivaa mäntykangasta, joka muuttui märäksi suopursikoksi. Matkalla vähän nappulaa ja 2 keppiä. Vyötillä oli hakemista, kun tuuli järveltä päin, jälki hukkui ja piti etsiä uudestaan monta kertaa. Lisäksi yhdessä välissä mönkijä meni ohi ja sille piti haukkua. Yllätyksekseni kuitenkin Vyöti lakkasi räksyttämästä ja jatkoi jälkeä, kun sanoin sille, että JATKETAAN. Mutta molemmat kepit Vyöti nosti ja lähti tuomaan minulle. Jäljen lopussa oli nappulaa ja kanakierretikku. Oli mainio syksyinen ilma, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, muttei liian kuumasti.

Sunnuntaina oli jo sateisempaa.

Tein Vyötille harjoituksen: luoksetulo kokonaisena - meni taas hyvin, näitä ei varmaan tarvitse enää vähään aikaan tehdä. Pysäytyksiä voisi palkata pallolla taaksepäin, kun Vyöti pysähtyy "vasten palkkaa", ja tehdä lisäksi pysäytyksiä ihan takapalkalle, ja läpijuoksuja toki myös - eli pääsen lemppariosaani vahvistamaan palasia, jotka Vyöti jo muutenkin osaa.

Tein myös "sarjatreenin" jossa ensin tunnari ja sitten kaukot, molemmat kokonaisena paitsi tunnarissa kapuloiden tilalla oli märkiä varvikosta ongittuja puukeppejä, kun ei ollut oikeita palikoita mukana. Mökin portailla oli Vyötille ruokakuppi odottamassa, mikä oli sille hankala paikka. Vyöti toi varmaan oikean kepin, kaikki olivat saman näköisiä ja periaatteessa ihan sama, kun en palkannut sitä tästä muuten kuin kehuilla. Sitten vein sen kaukoihin naama ruokakuppia kohti. Se ei tajunnut, mitä ollaan tekemässä, vaan nousi istu-käskyllä seisomaan eikä olisi millään tehnyt seiso-istu-vaihtoa? Sain sen kumminkin tekemään kaikki asennot läpi, otin vielä perusasentoon istumaan ja annoin herkkutikun (kanakääreellä) palkaksi. Kumma, ettei se tajunnut tuota, tai sitten ei niin kumma - olen tehnyt sille tosi paljon sitä, että vien sen nappulat kädessä maahan, laitan takapalkan ja sitten tehdään joku yksi vaihto ja heti palkalle. Ja tätäkin viimeksi joskus kaksi viikkoa sitten... Eli nyt pitää 1) kerrata ylipäätään kaukojen vaihtoja ja 2) tehdä koemaisia aloituksia = sivulle, maahan, jättö, 1 - 5 vaihtoa ja sitten palkka. On se kumma kun jotain asiaa ei ikinä treenaa ja sitten se EI TOIMI???!!! 😱 Eli oikeastaan hyvä treeni kuitenkin, kun itse tajusin nyt taas, mitä oikeasti pitäisi Vyötin kanssa tehdä, jos haluan joskus kokeeseen. 

Harjasin Vyötin häntää, siitä lähti karkeaa tuppoa irti. 

P.s. tein testejä ja havaitsin että välttämättä kaukoissa jumittelu ei liity itse kaukoihin vaan siihen, että Vyötille on aikanaan tehty paljon tunnareita ruokakuppipalkalla. Tein sille nyt vain yhdellä kepillä "tunnarin", kehuin - ja se oli taas heti lähdössä sinne kupille, ei yhtään kuunnellut minun kehujani. Kutsuin sen sivulle ja annoin heti siihen herkkutikun. Eli siis etäpalkka + tunnari on Vyötille sellainen yhdistelmä, että se jumittuu ajatukseen siitä etäpalkasta eikä enää kuuntele minua, jolloin ei tietenkään kaukokäskyjäkään tee. Tämän pikku "testailun" myötä Vyöti on viimeisen tunnin aikana syönyt n. 18 000 g nappulaa ja 278 kpl herkkutikkuja. 

Agility

Eilen käytiin ohjatussa agilitytreenissä. Vyötin kanssa tein pienen ohjausharjoituksen, jossa 3 estettä banaanin muotoisella linjalla eli hyppy - putki - hyppy, sitten 180 asteen käännös ja vielä yksi hyppy. Vyötillä oli putki muistelemisessa, aluksi se hyppi sen yli ja muutenkin vöyhysi, mutta muisti sitten. Minulle tästä jäi päällimmäisenä mieleen, että vaikka ei muuten osaa ohjata (minä), niin paljon auttaa, kun on edes oikeassa paikassa. Näätälelu kelpasi kaksi kertaa, sitten vain koiranmakkara.

Vyötille esiteltiin pituuseste, jota se ei koskaan ennen ollut tehnyt. Pari hyppyä namialustalle lähettäen, Vyöti tajusi heti. Vielä tehtiin keinua niin, että Vyöti meni keinun päähän, minä syötin sitä koko ajan ja ohjaaja laski keinun pään hitaasti maahan. Vyötin mielestä tämä oli hauskaa. Itselle taas muistiin, että koiraa ei kannata päästää keinulta ennen lupaa, se kannattaa sille opettaa jo tässä vaiheessa. 

Tokohallin valtiaana + melkein luuyrjö

 

Vyötin kanssa tokohallilla. Saatiin koko halli itsellemme, kun muut peruivat tulonsa.

Tein kokonaisen kiertohyppynoudon ja myös ruudun melkein kokonaisena, paitsi palkkasin ennen pysähtymistä (lopun seuraamisessa). Olen pyrkinyt nyt tekemään vähän jotain kokonaisuutta joka treenissä. Pitäisi pitää nameja enemmän vasemmassa kädessä, kun Vyöti on alkanut seuraamisessa/perusasennossa keulia ja tulla vinoon. Nyt kiertohypyssäkin jouduin perusasennon korjaamaan, kun en halunnut palkata vinosta, mutta ei hienoa liikettä voinut jättää palkattakaan. Eli tätä treeniin siis.

Tunnariin laitoin n. 10 palikkaa ja paljon ruokaa maahan haisteltavaksi. Vyöti vietti palikoilla pitkään aikaa, kuten tarkoituskin. Yritän opettaa sen viihtymään kapuloilla kiireettömästi haistellen, haistelkoon vaikka sitten niitä nameja, kunhan ei hösellä ja sille tulee olo, että siellä on ihan OK viipyä. Oman kapulan se nappasi yhden varmistuksen jälkeen ja toi sivulle. Hyvä! 

Palkkasin myös kuppipalkalla pari esineen pitoa vierellä (video), tänään näissä ei ollut ongelmaa.

Tein myös paikallamakuun kokeenomaisesti, yksinään kun ei muita ollut paikalla. 

Loppupalkaksi annoin luun, jonka Vyöti nielaisi niin nopeasti, että oli hetken aikaa huonovointinen. Varroin hetken, etteihän se oksenna hallin lattialle, mutta olo meni ohi.

Seuraavalle ryhmälle vedin itse treenit. Ryhmäläisten koiria kiinnosti treeniliivini taskun sisältö; siellä oli Naturis-mahamakkaraa.

Nyt tästä eteenpäin kisaan asti pitäisi treenata sitä rallytokoa, ja kuulemma kannattaa lukea säännötkin, sain vinkin. Tämä lajihan on enemmän ohjaajan älykkyystesti kuin koirankoulutusta. En ole aina päässyt testiä läpi. 

Pyykkipoikatunnari

Vyötille pieni treeni pihalla kiveyksellä: tunnari pyykkipojilla, p. pojat ympyrän muotoon ja keskelle sekä muodostelman eteen yht. 4 nappulaa. Vyöti haisteli sievästi, mistä sen kerran palkitsin kehumalla. Sen jälkeen odotin niin kauan, että se etsi ja nosti omaa, ja heti kehuin ja palkkasin koiranmakkaralla. Kolmannella kerralla halusin oman pyykkipojan jo viereen asti. Nyt Vyöti selvästi jäi odottamaan varmistusta minulta, koska varmisteli omaa monta kertaa. Lopulta se kuitenkin toi sen sivulle, otin esineen siltä ja kehuin ja samalla ripottelin koiranmakkarapaloja maahan, Vyöti sai syödä siitä.

Selvästi nyt Vyöti alkaa herkästi odottaa minulta vahvistusta, jos parikin kertaa palkkaan sen heti oman nostamisesta. Eli nyt kannattaa odottaa oman tuominen vähän matkaa minua kohti tai ihan sivulle asti ennen palkkaamista. Hyvä puoli on se, että Vyöti oli tosi haistelumielentilassa ja kuitenkin päätti tuoda oman minulle eikä jäätynyt (kuten joskus on käynyt) vaikka mietiskeli ensin. 

Jatkossa Vyötille vahvistettava myös kapulan pitämistä vakaasti suussa luovutustilanteessa kiitos-sanaan asti, tässä oli vähän hätiköintiä tänään.

Naksuttelin Vyötille myös eteentuloa rallykisoja ajatellen, kun se ei tunnu sitä ymmärtävän. Vielä kaksi viikkoa aikaa! Se tuntuu tajuavan naksuttimella asiat vähän nopeammin kuin pelkällä käsiohjauksella. Ehkä se käsiohjauksella ei edes ajattele, mitä tekee, ja siksi ei opikaan mitään.