Mustille rokotus

Musti sai rokotuksen ja passin. Rokotus kirveli inhottavasti, ja Musti vinkui surkeana. Seuraavana aamuna Musti oli jo toipunut illan kauhuista.

P.s. korvat taas pystyssä

Musti 12 viikkoa

Musti ei ole enää ihan pieni pentu, painoa 7 kg ja jalkoja alkaa olla jo sen verran, että niillä pääsee hangessakin aika tehokkaasti eteenpäin. Hampaat ovat neulanterävät piraijahampaat, ja niitä Musti käyttää mieluusti. Minulla on kahdet "kotihousut", joista toiset minulla oli jo silloin, kun Vyöti oli pentu, ja niistä ajoista housuissa on kaksi pientä reikää. No, nyt niissä on molemmissa housuissa aivan valtavat reiät, joten saanen heittää ne suoraan roskiin tämän pentuajan jälkeen... Toisaalta pidän hyvänä asiana, että Musti tykkää roikkumis- ja repimisleikeistä. 

Huomasin, että Mustille on kiva lelu sellainen muovipullo, jonka sisälle laitetaan nappuloita ja se rapisee, kun sitä liikuttaa. Siis eräänlainen "kolinapullo". Tätä lelua Musti tuo minulle omalla pihalla takaisin käteen, jos sen heittää tai antaa sille. Ensiksi Musti toi minulle leluja takaisin vain omassa olohuoneessa mutta ei muualla, nykyään se tuo niitä jo pihalla. Mutta hallilla tai muussa vieraassa paikassa ei tuo vaan jää lelun kanssa jonnekin mässyttämään sitä tai unohtuu tekemään muita asioita.

Yritin perjantaina käydä rokotuttamassa Mustia, mutta nyt onkin tullut sellainen uusi systeemi, että kun rokotus annetaan vähintään 12 viikon iässä, se on vuoden voimassa, eli ei tarvitse enää tehostaa neljän viikon päästä. Mutta Musti olikin vasta 11 viikkoa ja 6 päivää! Rokotusaika siirrettiin siis maanantaille. Mikrosiru ehdittiin kuitenkin lukea, ja se meni hienosti. 

Vyöti opetti Mustia kulkemaan bussilla. Vyötistä ei kaikissa asioissa kannata ottaa mallia, mutta bussissa se osaa kulkea hienosti. Tosin Mustia alkoi sen verran jännittää, että se halusi minun syliini istumaan ja katsomaan maisemia. Olen pyrkinyt ulkoiluttamaan koiria mahdollisimman paljon erikseen, koska Vyöti ei todellakaan ole mikään malliesimerkki hyvästä käytöksestä, se siis haukkuu koko ajan kaikelle. Se kiihtyy odottamattomista asioista, mm. bussin saapuminen ja bussista ulos tuleminen, kauppakassia kantava ihminen ym. ym. ovat sille sellaisia asioita, että se alkaa haukkua ja haukku jää päälle eikä ota loppuakseen. Joskus kuitenkin on ajan niukkuuden vuoksi ollut pakko lenkittää koiria yhdessä, ja ihme kyllä, Musti ei toistaiseksi ole alkanut matkia Vyötin haukuntaa. Olen tehnyt niin, että annan Vyötin haukkua ja palkitsenkin Mustia siitä, kun se ei yhdy Vyötin haukkuun. Siis eräänlaista vastaehdollistamista. 

Viikko sitten Musti pääsi tapaamaan kahta kilttiä lapinkoiranarttua. Ensiksi Mustia pelotti, kun koirat haukkuivat, ja se näytti hampaita. Kymmenen minuutin päästä kuitenkin käveltiin jo vierekkäin metsäreittiä pitkin. Samalla lenkillä Musti näki hiihtäjän ja lähti saalistamaan sitä. Sain sen kuitenkin kutsuttua takaisin. Hiihtäjien ja pyörien ohituksiin pitää nyt kiinnittää huomiota, selvästi ne herättävät Mustissa saalistushimoa. Moottorikelkkoihin on saatu myös tottua, ne ajavat tuolta samaiselta reitiltä hurjaa vauhtia ohi. Sen verran Mustia jännittää, ettei se suostu syömään nappulaa ihan kelkan ollessa kohdalla, mutta heti sen jälkeen kyllä. 

Hallilla ollaan käyty taas muutaman kerran. Olen leikittänyt Mustia ja tehnyt sen kanssa pientä naksutinkoulutusta. Yhtenä päivänä tällä viikolla tein virheen, kun ensin käytiin metsälenkillä, missä tietenkin syötin Mustille puolet sen päivällisestä moottorikelkkojen ym. ohitusten lomassa, ja sitten mentiin hallille. Ja hallilla kokeilin vielä yhtä uutta temppua, josta Musti oli epävarma. Se alkoi vinkua eikä keskittynyt treeniin, alkoipa jopa haistella mattoa ja etsiä sieltä syötäviä. Ei olisi pitänyt treenata ollenkaan silloin. Mutta aina tulee uusi päivä ja uudet treenit. Seuraavana päivänä otin Mustin virkeänä ja nälkäisenä treenaamaan, levittelin sille hallin lattialle erilaisia esineitä ja annoin sen itse keksiä, mitä se tekisi. Lisäksi leikittiin. Mielestäni meni hyvin. Videon pitäisi näkyä tästä linkistä (en kehdannut laittaa sitä julkiseksi, kun itse juoksen tuolla jotkut tuulihousut jalassa silleen JEEEEE). 

Vyöti pääsi tekemään keinua, puomia, kiertohyppynoudon kiertovaihetta ja tunnaria. Keinulla olen alkanut nyt laskea keinua vähän nopeammin maahan, ja tästä rämähdyksestä Vyöti ei selvästi tykkää vaan pyrkii loikkaamaan keinulta alas. Puomin pysäytystä piti taas muistutella, mutta kyllä se sieltä sitten löytyi. 

 

Tunnarissa ei edistystä havaittavissa. Tai no, on edistystä tullut sen verran, että nyt Vyöti toi oman kapulan heti, kun oli haistanut sitä - eli se ehti porsastellen liikutella vain puolet vääristä kapuloista ennen tätä. Monesti se on siis saattanut tehdä useampiakin kierroksia ja todellakin hämmentää kaikki pulikat useaan kertaan ennen lopullista päätöstä, että minkä se ottaa. Tämä on siis kuitenkin edistystä. Aion seuraavaksi kokeilla nuuskumaton laittamista itseni ja kapuloiden väliin. En oikeasti tajua, MITEN tämä voi olla näin hankalaa. Ei mikään tunnu tepsivän. Olen saanut vaikka mitä neuvoja tähän tunnariin, eikä mikään auta. Siis ongelma on se, että Vyöti ei periaatteessa tee mitään väärin. Se haistelee kapulat ja tuo oman. Mutta kun se 1) haistelee niin voimakkaasti, että samalla liikuttelee väärät kapulat paikoiltaan ja 2) pysähtyy ja odottaa minun antavan sille varmistuksen, että poimittu kapula oli oikea, mutta kun sitä ei tule, niin tuo sen kuitenkin vierelle. (Matalassa vireessä kotipihalla ei tee näitä kumpaakaan.) Hukalla oli haistelutekniikaltaan tosi hyvä tunnari, se ei kosketellut muita kapuloita ollenkaan. Salaisuuteni tähän oli se, että SILLÄ EI VAIN KOSKAAN TULLUT MIELEENKÄÄN TEHDÄ NIIN! Osa koirista antaa tämän asian ilmaiseksi ja osa porsastaa hirveän näköisesti, vaikka molemmat koirat olisi opetettu samalla tavalla. No, jatketaan harjoituksia, jospa tästä vitosen tai seiskan arvoinen suoritus vielä saataisiin leivottua. Ehkä nuuskumatto toimii. Miljoonat asiakkaat eivät voi olla väärässä...

Mutta siis huomatkaa videolta hyvä puoli: miten hieno peruutus! Ja kivaa meillä Vyötin kanssa kuitenkin oli. Olen vain turhautunut, kun olen pitänyt itseäni ihan kohtalaisena koirankouluttajana ja sitten en osaa kouluttaa tunnaria. Miten voi olla.

Musti 11 viikkoa ja Vyöti hurjana

Mustin saalisvietti ja leikkihalut kehittyvät. Olen leikittänyt sitä kotona sisällä ja mahdollisuuksien mukaan myös vieraissa paikoissa, mitä kovat pakkaset ovat vähän hankaloittaneet. Aluksi Mustin leikintä leluilla oli vähän haparoivaa (mikä onkin kahdeksanviikkoiselle pennulle ihan odotettavissa). Nyt, kun olen leikittänyt sitä ja antanut sen voittaa ja kantaa lelua ja siitä kovasti kehunut, se on alkanut villiintyä yhä enemmän ja enemmän. Yleensä lähtee jahtaamaan narun perässä olevaa näätälelua uudessakin paikassa, vaikka olisi vähän epävarmana. Selkeästi Mustin "saalistusketjussa" korostuvat lelun repiminen ja sen kantaminen voimakkaammin kuin Vyötillä: Vyöti on aina ollut sellainen saalistaja, jolle näätälelun tai tennispallon jahtaaminen tuottaa suurinta nautintoa, mutta taisteleminen tai lelun kantaminen ei niinkään. Musti taas tykkää repimisvaiheesta ja lelun voitettuaan kantaa sitä ylpeänä häntä pystyssä. Yllä olevissa kuvissa leikitin Mustia pyörätiellä lähellä kotia, se on saanut lelun (lapasen) suuhunsa ja ylpeänä kantaa sitä kotipihalle, samalla kuitenkin hieman huolissaan ympäristöstä. 

Koska Musti on niin innoissaan lelun voittamisesta, olin tällä viikolla hieman huolissani siitä, saanko sitä lainkaan tuomaan lelua enää takaisin minulle leikittäväksi. Se on siis kotona yleensä kantanut lelut omalle pedilleen ja jäänyt sinne mässyttämään niitä. Kokeilin tähän ratkaisuksi "kahden näätälelun leikkiä" eli leikin yhdellä lelulla Mustin kanssa, annan sen voittaa ja lähden heti toiseen suuntaan vetäen toista lelua perässäni. Näin Musti laukkaa perääni pitäen äsken voittamaansa lelua suussaan. Tämä on toiminut vieraissa paikoissa ihan OK. Nyt kotona Musti on kuitenkin myös tuonut minulle leluja. Tosin toistaiseksi ainoastaan yhtä sukkaa, joka ei alun perin ollut koiran leluksi tarkoitettu, mutta kun se kerta sitä minulle tuo, niin totta kai leikitään. Eilen aamulla se toi kyseisen sukan minulle kahdesti ja tänään aamulla taas kahdesti. Leikitin sitä sukalla palkinnoksi ja annoin sen taas voittaa.

Uusissa paikoissa Musti on varovainen, mutta ei mitenkään paniikissa. Pidän hyvänä indikaattorina tästä sitä, että se hetken tutustelemisen jälkeen yleensä pystyy kuitenkin syömään nappuloita. Esimerkiksi kaupan tuulikaapissa se ensin tärisi häntä koipien välissä, mutta parin minuutin jälkeen nappulat jo kelpasivat. En ole tästä pahoillani, koira kyllä tottuu ympäristöihin ja ainakin Hukasta (joka oli pentuna arka) tuli lopulta välinpitämätön ympäristöään kohtaan. 

Hallilla Musti on oppinut rauhoittumaan hienosti. Keksin laittaa kopan päälle oman takkini niin, ettei miltään sivulta näy mitään. Näin Musti nukkui kopissa koko tunnin ajan, kun itse vedin tokoa. Treenien jälkeen se tuli kopista unisena ja haukotellen.

Valjaisiin totuttelua, olo on surkea ja korvat lurpallaan

Eilen kävin molempien koirien kanssa lappalaiskoirien hallivuorolla. Siellä oli kova mekkala ja paljon koiria, en mahtunut tekemään Vyötin kanssa suunnittelemiani pitkän matkan ruutuharjoituksia. Tein sitten Vyötille kepeille hakua 90 asteen kulmasta, meni yllättävän hyvin. Kaikki 12 keppiä eivät tällä kertaa onnistuneet, Vyöti alkoi väsyä ja jätti keppejä väliin tai pullahti ulos toiseksi viimeisestä välistä. A-esteen alastulokontaktia yritin tehdä, ja Vyöti oli ihan kuin ei olisi koskaan nähnytkään kontakteja, vaikka laitoin etupalkan samalla tavalla kuin puomia treenatessa, mikä sillä on toiminut siis puomilla todella hyvin. Ilmeisesti A-este on liian erilainen, että Vyöti tajuaisi, että sillä käyttäydytään samoin kuin puomilla tai keinulla. Lopulta saatiin pari sinne päin -toistoa, jotka palkkasin hyvin ja lopetin. 

Tunnarissa Vyöti oli ihan toivoton. Se tunki nenän aina jalkapallokartion sisälle niin, että ne tarttuivat sen nokkaan ja lentelivät ympäriinsä. Lisäksi se ilmaisi vääriä kapuloita ja ei ilmaissut omaa kapulaa. Vaikuttaa siltä, että tällä hetkellä tämä tunnarin treenaaminen on sen kanssa turhaa. Olen ylipäätään treenannut Vyötin kanssa vähemmän kuin yleensä ja lisäksi se on mustasukkainen minusta pennulle, mitkä seikat saavat sen olemaan vielä tavallistakin korkeammassa vireessä sen kerran kun se pääsee kanssani tekemään jotain, ihan hulluna suorastaan. Siis mikään keskittymistä vaativa ei onnistu. Ehkä menen sen kanssa vähän aikaa vain agilitya ja tarkkailen, tasaantuuko tilanne tulevina viikkoina. 

Musti on oppinut uusia temppuja, joita kuvasin videolle:

 

Lisäksi olen aloittanut Mustin kanssa noutoa naksuttelemalla lyijykynän ottamista suuhun. Testailen myös hajuerottelun kouluttamista teepusseilla. Tällä hetkellä Musti osaa nenällä tökätä musta tee -pussia, mutta ilmaisussa ei ole kestoa. Jostain syystä minulla on aina vähän ongelmia keston opettamisessa mihinkään asiaan, nopeat liikkeet on helpompi opettaa. Yritän siis saada sen pitämään nenää teepussin kohdalla vähän pitempään, sekuntikin näin alkuun olisi hyvä.

Myh myh iiih iuh viuh hau-hauuuu

Kävin ensimmäistä kertaa hallilla molempien koirien kanssa. Viereisellä kentällä oli taas agilitya treenaava bordercollie, mutta muuten saimme olla kentällä keskenämme. Treenasin ensin Mustin. Se intoutui nyt leikkiin näätälelun kanssa ja ylpeänä juoksutti sitä ympäri kenttää. Edellisen vierailukerran ujoudesta ei ollut tietoakaan. Tein sille vielä "tassut vadille ja pyöri ympäri" -temppua toko-laatikosta löytyneellä pyöreällä urheilutyynyllä tms. Musti on loistava yleistämään asioita; opetin sille tuon tassut esineen päälle -tempun Kalle Päätalon Viimeinen savotta -kirjalla, mutta sille ei ollut mikään ongelma tehdä samaa temppua toisella kirjalla, ruokakupilla tai tuolla tyynyllä. Ihan heti ymmärsi. Vyöti on mielestäni aika huono yleistämään asioita - se oppii kyllä, mutta opitun asian yleistäminen eri konteksteihin vie tosi paljon aikaa sen kanssa, mikä on hankaloittanut tokon voittajaluokan liikkeiden opettelua. Pentu vaikuttaa eri luonteiselta. Takaoven eteen oli unohtunut ihan pieni suikale sanomalehtipaperia, niin Musti oli pissannut siihen. Siis ei kuulosta suureltakaan tempulta, mutta Mustilla ensimmäisten päivien jälkeen pissit ovat lähes sataprosenttisesti tulleet sanomalehdelle ja se oikeasti ymmärtää, että niille tehdään. Aiemmat koirani tämän ikäisenä ovat enemmän tehneet pissejä vähän minne sattuu, Musti on tuon sanomalehtihomman ymmärtänyt täysin. (Heti kun kirjoitin tämän, se tietenkin pissi lattialle...)

Laitoin sitten pennun koppaan puruluun kanssa ja otin Vyötin treenaamaan. Ihan kuin pentu sitä luuta olisi rauhoittunut syömään, mutta annoin sen sitten vikistä kopassa, kun ei se pahemmin vaikuttanut olevan vaaraksi itselleen. 

Vyötin treenimeno oli sellaista, että vakavasti harkitsen, josko lopetan koko tokoilun sen kanssa ja rupean tekemään vain agilitya. Se nimittäin haluaisi vain juosta, ajatteleminen on tosi vaikeaa. Ruutuun se ei osannut mennä vaan juoksi ja kiersi oikeanpuoleista etutötteröä varmaan viisi kertaa. Lopulta se muisti ruudun konseptin, kun laitoin sinne kosketusalustan. Tunnarissa tein haistelujutun matalilla jalkapallokartioilla. Ensin se vain porsasteli ja heitteli niitä kuonollaan ympäriinsä eikä merkannut omaa, vähän myöhemmin jo onnistui ja merkitsi oman istumalla.

Agility sen sijaan meni hyvin: Vyöti pujotteli koko 12 kepin sarjan ihan tuosta vaan ja nopsasti, puomi mentiin reippaasti päästä päähän ja hienon alastulokontaktin kanssa vielä. Keinua se ei ihan vielä osaa. Tein sitä nyt niin, että keinu oli sillä lailla pönkätty, että se pääsi vähän kolahtamaan ja liikkumaan, mutta ei kokonaan. Tässä Vyötillä on suuri kiusaus jatkaa juoksemista ja hypätä pois keinulta heti kolahduksen tullessa, mutta sain sille myös yhden onnistuneen kontaktin vähän helpotetussa muodossa, ja tähän lopetin.

Treenin jälkeen pentu ei olisi halunnut lähteä pois kentältä, se rimpuili ja peruutti vastaan eikä halunnut syliin. On muutenkin nyt keksinyt sen, ettei se halua kaulapantaa tai että hihna laitetaan/otetaan pois, vaan lähtee peruuttamaan ja pakenee. Iltaruualla niitä opetin sille miellyttäviksi tapahtumiksi: laitoin pannan, annoin namin, otin pannan pois jne. Haluaisin käyttää sillä valjaita, mutta se on juuri nyt sen kokoinen, että meillä on yhdet vähän liian pienet ja yhdet vähän liian isot valjaat. Luulen, että ehkä jo viikon - viimeistään parin viikon päästä nuo isot valjaat voisivat olla sopivat. 

Leikkimeno on taas ollut hurjaa:

Mustin tärkeä oppi 13.1.2024

Tänään on Musti oppinut elintärkeän asian koskien vanhempia koiria ja niiden omaisuutta. Pienen pennun saavuttua taloon myönsi Vyöti sille erityiskohtelua koskien määrättyjä purutuotteita ja niiden hallussapitoa, antoipa jopa viedä suustaan joitakin vähemmän maukkaasta päästä olevia herkkupaloja. Mutta viimein tuli raja vastaan. Kunnollisella ärähdyksellä se opetti pennulle, ettei vanhemman koiran suusta sovi mennä ottamaan pureskelun alla olevaa luuta.

Vyötillä on luu!

Tätä lähemmäs ei uskalla mennä.

Saisiko sen täältä takaa päin?

Murhaava katse ja ylähuulen nosto ovat tarpeeksi.

Saisiko sen haukkumalla?

Kiertää kuin kissa kuumaa puuroa.

Uusi kierros. Vyöti peittyy lumeen, luun omistussuhde ei muutu.

Vyötin ei tarvitse näkyvästi irvistää. Luun kaluamisen lomassa päästetty urina riittää kertomaan pennulle, mikä on homman nimi.

Kyllä ei nyt luu vaihtanut omistajaa.

 

P.S. Koko tapahtumaketjun ajan Mustilla olisi ollut samanlainen luu, mutta se olisi halunnut ottaa nimenomaan Vyötin luun.

Pystykorva!

Vyöti on tehnyt lenkillä vähän rallytokoliikkeitä ja muita temppuja. Ja pääsi käymään Peten Koiratarvikkeessa, laatuaikaa sille. 

Mustin tämän viikon tekemisiä:

- TÄRKEÄ: ensimmäinen yö niin, että yön aikana Musti (tiettävästi) EI ollut tehnyt kakkaa. Pissin kuitenkin oli, mikä on ymmärrettävää, kyllähän monet ihmisetkin käyvät yöllä vessassa. 

- Kantoi sanomalehden palasen keittiöön ja pissi sille. 

- Kaikki kynnet leikattu kertaalleen; osittain opetin Mustin pitämään tassua paikallaan ja osittain harhautin sitä nuuhkimaan namia matolta samalla kun nipsaisin. Joka kynnestä annoin pikku palkinnon.

 - Vyötin kanssa noin tunnin metsälenkillä; paikoitellen kannoin Mustia sylissä, mutta aika pitkiä pätkiä se kipitti ihan itse, ja oli väsynyt lenkin jälkeen. Kutsuin sitä muutaman kerran nimeltä, ja aina se tuli. Annoin nappulamössöä palkinnoksi. 

- Ensimmäinen kerta bussissa. Tämä oli Mustille jännittävä kokemus. Se tärisi, kun menimme sisään, mutta ehti vähän rauhoittua ennen kuin jäimme pois. 

- Kokeilin naksutinkouluttaa sitä jossain muualla kuin omassa olohuoneessa, paikaksi valikoitui päiväkodin parkkipaikka. Heti Musti tiesi, mikä on homman nimi. Lopetin ihan muutaman toiston jälkeen ja palkkasin kaikki yritykset hyvin.

- Musti oli mukana, kun kävin hallilla vetämässä tokotreenejä. Osan ajasta pidin sitä sylissä, ja osan ajasta se oli kopassa kentän laidalla. Odottaminen ei vielä ihan onnistunut, puruluu ei kiinnostanut, Musti raapi koppia ja vänisi. Hetkeksi melkein rauhoittui nukkumaan, mutta sitten treenit jo loppuivatkin. Autossa nukahti samaan koppaan välittömästi. 

- Osaa aamulla odottaa ruokakuppiaan sievästi, kunhan sille vähän muistuttaa asiasta. 

- Opetellut sellaista, että jos Vyöti on nukkumassa, se pitää jättää rauhaan eikä vaanita ja hypätä yhtäkkiä toisen naamalle. 

- Korvat nousseet pystyyn! 

Naksutinkoulutusta

Musti on ehdollistunut naksuttimeen ja oppii temppuja. Ensimmäinen temppu, jonka se oppi, oli istuminen. Aluksihan koira ei tajua, että se voi itse vaikuttaa nappuloiden saamiseen. Istuin penkillä, Musti ensin hyppi minua päin ja sitten vähän luovutti ja istui. Naksutin ja palkkasin. Vähän ajan päästä se istui uudelleen. Siinä oli ensimmäinen temppu! 

Seuraavassa sessiossa en palkannut enää istumisesta vaan odotin, että Musti tekee jotain muuta. Se ensin istui ja sitten vähän peruutti istuen. Naksutin, ja tästä tuli Mustin toinen temppu. Jos Musti ei heti keksi, miten se saisi nappuloita, se ei suinkaan lannistu vaan alkaa haukkuen komentaa minua. Mutta en anna siitä palkintoa vaan vasta sitten, kun se yrittää jotain muuta. 

Kolmas temppu oli punaisen pallon koskettaminen. Tämä oli Mustille vähän vaikeampi, ja vei noin kolme opetuskertaa, ennen kuin se kunnolla älysi tempun idean. Sille ei ollut luontaista pyrkiä saamaan nappuloita minulta ulkopuoliseen esineeseen suuntautumalla. Mutta sitten se tajusi sen. Parhaillaan olen opettamassa sille "tassut Kalle Päätalon (kirja, ei ihminen) päälle" -temppua, ja se tarjoaa jo hyvin kirjalle menemistä.

Saanen esitellä: Mustin ihka ensimmäiset temput videolla!

 

P.s. Musti kohtasi peilissä ärsyttävän otuksen, joka ei suostunut lähtemään, vaikka Musti sitä miten haukkui. Hyi olkoon! 

Leikkikuvia ja muuta

Vyöti on jäänyt vähän paitsioon, joten kävin sen kanssa kahdestaan Mustissa ja Mirrissä kävelemässä. Otin alennuksesta joulupukkilelun, jossa iso vinku, puruluita molemmille koirille sekä uuden tukevan vesikupin, ajattelin pitää sitä autossa. Muovirasiaviritykset tuppaavat kaatumaan niin herkästi. 

Pe 5.1. otin Mustin taas takapenkille ja ajoin OKK:n hallille. Siitä on nimittäin kaikki arkuus kotona nyt sulanut, ja se saa superhepuleita, joiden aikana se vain puree kaikkea ja kiusaa Vyötiä. Vyötihän sitä kyllä aikansa leikittää, mutta ei sekään jaksa sitä miten pitkään hyvänsä. Joudun sitten jossain vaiheessa nostamaan Vyötin omalle puolelleen turvaan pentuhyökkäyksiltä. Pakkanen (noin -30 astetta) on nyt rajoittanut ulkona oloa, eikä sisäaktivointi Mustia paljoa väsytä, joten sillä on sisällä liikaa energiaa. Siksipä uudella hallilla käyminen sai toimia aktivointina. Musti on oppinut nukahtamaan kantokoppaansa lähes heti, kun sen sinne laittaa, hienoa! Yritän seuraavaksi opettaa sen rauhoittumaan sinne myös treenihallilla.

Hallin pihalla Musti nosti harjaksen pystyyn, kun sisältä kuului haukuntaa. Sisään astuessamme syykin selvisi: viereisellä kentällä kaksi bordercollieta treenasi agilitya. Siitähän kuului kaikkea ihmisen ja koiran ääntelyä, joka Mustia jännitti. Harjas oli pystyssä. Annoin Mustin katsella ja totutella vähän aikaa ja tein sille sitten pienen harjoituksen: otin koko sen nappulamössöpussin mukaan, lähdin kävelemään kentälle ja aina, kun Musti oma-aloitteisesti seurasi minua, annoin sen syödä kourallisen nappulamössöä. Musti on nopeaoppinen, se oppi jo itsenäisesti pyytämään ruokaa hyppimällä jalkaani vasten. 

Naapurikentältä kuului ääniä

Musti kohtasi myös uuden ihmisen, joka kävi sitä katselemassa. Musti vaikuttaa pidättyväiseltä uusia ihmisiä kohtaan. Ei se niitä pelkää, ei vain ole kiinnostunut. Tämä sopii minulle ihan hyvin, nimittäin oli aika työ opettaa Vyöti olemaan menemättä vieraiden ihmisten luokse tokokentällä, kun se niin rakastaa kaikkia. Pitää vain muistaa Mustia nyt totuttaa vieraankin ihmisen käsittelyyn, ettei se ala liikaa vieroksua.

Annoin lopuksi Mustin vielä vähän aikaa kuunnella agilityn ääniä. Tällä kertaa se ei nukahtanut, koska halli oli sen verran viileä, että katsoin parhaaksi lähteä pois ennen kuin Musti alkaa palella. Kotona Musti söi rauhassa luuta eikä kiusannut Vyötiä. 

Samana päivänä käytiin vielä uudelleen hallilla. Siis ei ole tarkoitus viedä pentua hallille jatkossa kahdesti päivässä, mutta tämän päivän aikataulut nyt menivät näin... Vyöti raasu vaikutti niin surkealta, kun leikitin ja koulutin vain pentua, että päätin, että senkin on päästävä treenaamaan. Ja KAS:n hallilla oli sopivasti lappalaiskoirien hallivuoro.

Vein ensin pelkän Mustin sisälle; Vyöti sai jäädä autoon odottamaan, kun se nostaa aina niin kamalan älämölön halliin tullessaan, että Musti parka olisi pelästynyt. Musti tärisi ja halusi syliin, mutta siinä muutaman minuutin istuttuaan halusi jo tutkimaan ympäristöä sen kuin hihnan mitta päästi. Pari ystävällistä tätiä kävi katselemassa Mustia ja syöttämässä sille nameja. Nyt ihminen kiinnosti, kun sillä oli ruokaa kädessä! Ja kaikki namuthan Mustille kelpaavat. 

Kun Musti oli vähän rauhoittunut, se sai jäädä kentän laidalle isännän syliin katselemaan, kun treenasin Vyötiä. Vyötillä on nyt ollut kaksi viikkoa treenitaukoa ja lisäksi se on tullut kateelliseksi, kun olen ollut niin paljon pennun kanssa. Siitä ei siis paljon tehoja tarvinnut kaivaa, se oli aivan kamalana, haukkui korvani lukkoon ja hyppi. Tein sille 1 x maasta seisomaan nousemisen tekniikkatreeniä, kaikki jäävät (muisti), kiertohyppysysteemin pysäytykset, yhden luoksetulon pysäytyksen, keinua ja keppejä. Palloleikki oli mieleistä pitkästä aikaa. Pentu kyllä katseli Vyötin riehuntaa ihmeissään. 

Mustille tein taas saman harjoituksen: otin sen aterian pussiin, lähdin kentälle kävelemään ja annoin aterian kädestä pennulle, kun se otti minuun kontaktia. 

Yön Musti oli rauhallisesti, herätti minut vain klo 6 päästämään ulos kakalle. Aamulla taas riehumassa, eli leikkituokion päätteeksi kauhea rähähdys kuului ja pennulla oli Vyötin karvatuppo suussa. Piti erottaa kaverukset toisistaan vähän rauhoittumaan.

Tässä lupaamiani kuvia koirien leikeistä:

Vuoroin läpsivät toisiaan tassulla

Arkitaitojen opettelua ja ensimmäinen kerta hallilla

 

Musti onkin Vyötille mainio leikkitoveri, Vyötin pedillä peuhaavat ja Vyöti opettaa pennulle lapinkoirien "maataan toisen päällä" -leikkiä. Yhtenä päivänä Musti olisi myös halunnut imeä Vyötin tissiä, mistä Vyöti ei tykännyt, ei tietenkään kun tissistä yhtäkkiä purraan. Päättelin Mustilla olevan nälkä ja annoin sille lisää ruokaa niin, että se oli sylissäni. Sanoin aina "hampaat", "kynnet", "korva" jne. ja käsiteltyäni kyseistä ruumiinosaa syötin sille kädestä nappulamössöä.

Välillä Vyöti pitää laittaa verkon toiselle puolelle turvaan, kun Musti ei tajua lopettaa ja hyökkäilee sitä päin. Vyötillä on oma "aikuisten alue", jonne Musti ei pääse. 

Kerran pihalla Musti kohtasi hirvityksen eikä voinut pissiä: keltaiset kottikärryt! Karvat pystyssä se meni tuolin alle piiloon katselemaan ilmestystä.

3.1. Musti jäi ensimmäistä kertaa yksin kotiin, tai siis Vyötin kanssa kahdestaan. Vyöti oli verkkoaidan toisella puolella. Olin puoli tuntia poissa, kun kävin hakemassa auton huollosta. Palatessani pentu oli nukkumassa. Eteisen matto oli siirtynyt vähän alkuperäiseltä paikaltaan, mutta muuta ihmeellistä ei näkynyt. Pentu oli myös 5 min ihan yksin kotona, kun kävin autotallissa. Hyvin pärjäsi.

Musti nautti pihalta löytämänsä marjapensaan oksan paloja sillä seurauksella, että oksensi palaset ja kaiken muunkin mahassa olevan. Matolle ja omalle pedilleen. Mikä rakastettava vesseli! 

Kettuvillapaita

Mustin autoiluopetus jatkui: eilen laitoin Mustin kuljetuskopan auton takapenkille ja pehmustin sen äitin antamilla rievuilla. Laitoin Mustin koppaan luun kanssa ja lähdin ajamaan treenihallille. Vähän Musti vikisi, mutta kun juttelin sille (en voinut silittää, koska ajoin autoa), se hiljeni. Treenihallille päästyäni se oli jo nukahtanut koppaan. 

Hallilla oli aluksi pari koiraa, mutta ne lähtivät, joten olimme lopulta hallilla kolmestaan eli minä, Musti ja Jenna. Mustia jännitti halli, se haisteli mattoa ja pörhisteli nurkalle, jossa oli merkkikartioita läjä. Musti teki kaksi harjoitusta: 1) menin Mustista 2 m päähän, kutsuin ja annoin kourallisen nappulamössöä, kun se tuli 2) Jenna piti Mustia kiinni, minä menin 10 m päähän ja kutsuin: "Tule emännän luo!" Musti lähti matkaan, mutta puolessa välissä sitä alkoi hirvittää. Matalana ja harjas pystyssä se kuitenkin uskalsi tulla luokseni, mistä sai kaikki loput nappulamössöt pussista. Tämän jälkeen se vielä nukahti syliini hallin nurkassa.

Loppumatkakin meni hyvin. Nyt en antanut enää järsittävää koppaan, mutta Musti oli ihan rauhassa eikä edes välittänyt, vaikka tankkasin auton.

Sain aika hyviä kuvia koirien leikeistä, pitää laittaa niitä johonkin postaukseen kunhan saan purettua koneelle. 

Mustin ensimmäisten päivien touhuja

Vyötin kanssa tutustumista: Vyöti ensin pyysi pentua leikkiin nopeilla liikkeillä ja pelästytti Mustin. Aluksi Vyöti vaikutti myös vähän omistelevan meitä ihmisiä ja ärähti pennulle pari kertaa, kun se tuli pissillelähtötilanteessa oviaukkoon ihan Vyötin viereen. Komensin Vyötiä, että ei saa pennulle noin pahasti sanoa, ja se uskoi. Musti sitten kauempaa katseli Vyötiä, olisi halunnut mennä katsomaan, mutta jännitti. Pihalla saattoi kulkea Vyötin perässä, mutta kun Vyöti kääntyi, Musti heti pysähtyi. Nopeasti se sitten tottui, kun huomasi, ettei Vyöti sille enää ärähtele eikä niin raisusti kutsu leikkiin. Pian alkoi jo pientä varovaista leikkiä ilmaantua ulkona, hännät heiluivat. Vyöti osaa sanoa pennulle kohtuullisella ärähdyksellä, jos se menee liian pitkälle leikeissään.

Mustilla päällä Jennan lainaama pennun villapaita

Annoin Mustille eilen vessapaperirullan leikittäväksi, mikä näkyy kuvasta...

Mustia ärsyttää, kun se ei saa Vyötin luuta, ja se purkaa kiukkuaan puremalla petiä

 

Nyt, kun Musti ei enää pelkää Vyötiä, se on välillä uhkarohkea. Tänään sitä ärsytti, kun se ei saanut Vyötin luuta, ja se meni haukkumaan viereen. Lopulta se yritti ottaa luun Vyötin suusta, mutta siitä Vyöti jo ärähti. Sen jälkeen Musti tajusi pysyä kauempana, kun Vyötillä on luu.

Isännän kumisaapas saa kyytiä

Tänään Mustin pentualuetta laajennettiin, ja se saa olla Vyötin kanssa keittiössä ja olohuoneessa. Musti villiintyi hurjaan täpinään juosten keittiön pöydän alta ja ympyröitä olohuoneen matolla. Ne leikkivät sellaista leikkiä, että pentu menee tuolin alle ja Vyöti katsoo sitä ja heiluttaa häntää.

Uuden vuoden aattona Musti kolautti etujalkansa johonkin ja alkoi ontua sitä. Tutkin tassun eläinlääkärin ohjeilla, mutta ei mitään löytynyt, ja päiväunien jälkeen Musti käveli taas normaalisti.

Pakkasta on 29 astetta, joten ulkona ei viihdytä pikaista pissireissua pitempään, joskus ei sitäkään. Musti osaa tehdä sisällä tarpeensa sanomalehdelle. Olin ostanut sille eläinkaupasta hienoja pissialustoja, mutta kävi ilmi, ettei niitä voi sillä ollenkaan käyttää, kun se repii ne riekaleiksi. Jos ne teippaa maahan, on Mustin mielestä vielä hauskempaa repiä teippejä. Sanomalehtiä se on riipinyt maltillisesti.

 

Vyötin agilitykepit ovat kokeneet jäisen jäätymiskohtalon

Mikäs tämä pikkuinen on?

Yhdessä jäisten omenapuun lehtien järsintää

Olen opettanut Mustille luoksetuloa siten, että laitan lattialle nappulan, annan Mustin nähdä sen ja vien sen muutaman metrin päähän, mistä vapautan sen. Se juoksee syömään namin. Kun se on syönyt, huudan: MUSTI! Ja se laukkaa takaisin luokseni syömään nappulamössön ojennetusta kädestä.

Naksuttimeen olen ehdollistanut sitä niin, että naksautan ja annan sen syödä kourallisen nappulamössöä kädestäni.

 

Tein myös eilen makuuhuoneesta Mustille puuhapaikan: piilottelin sinne kuivaraksuja vanhojen pyyhkeiden sekaan ja muuallekin. Musti on tosi haka nappulanetsintäpelissä, löytää niitä jo yhtä hyvin kuin Vyöti. Nuuskumatto on myös ollut pentuaitauksessa, sitä Musti tykkää haistella. Nyt tosin otin sen pois, ettei Vyöti mene siitä mustasukkaiseksi. Ruoka kun maistuu molemmille hyvin. 

Äsken Mustin kanssa kävimme Mustissa ja Mirrissä hakemassa lahjoja: ilmaisen lelun (punainen näppyläpallo), purutikkuja ja raakaruokaa (otin kasvispullia kun Vyötikin syö niitä). Lisäksi ostin 50% alennuksesta vinkuvan täytteettömän sikalelun ja Mustille isomman villapaidan sekä paria erilaista sorttia purutikkuja; kokeillaan, mikä niistä alkaa maistua pennulle. Musti matkusti omassa kangaskopassaan takapenkillä, mihin sitä hyvittelin ja syötin välillä nappulamössöä. Paluumatkalla käärin sen omaan kaulahuiviini, koska auto oli jo ehtinyt jäähtyä ja Mustia paleli. Siihen kaulahuiviin se olisi sitten halunnut jäädä nukkumaan, kun oltiin jo kotipihalla.