Viikonlopun aloitus

Eilen illalla oli lappalaiskoirien viikottainen hallivuoro Alasintien hallilla. Kävin siellä Vyötin kanssa treenailemassa vähän tokoa. Aluksi meitä oli vain pari koirakkoa paikalla ja tunnelma oli rauhallinen, mutta ajan mittaan hallille alkoi ilmaantua muitakin koirakkoja. Lappalaiskoirien hallivuorolla äänen taso voi olla, no, korkea... Eikä Vyöti jäänyt tässä huonommaksi, siinä se oli muiden mukana haukkumassa ja ulvomassa aina, kun treeneiltään ehti.

Tein Vyötille ainakin seuraavat treenit:

- Ruudun paikkaa kosketusalustalla ja ilman sitä. Jätin Vyötiä tarkoituksella ruudun etureunalle, sivulle, taakse jne., ja pyysin aina korjaamaan ruutuun sisälle. Tämä oli lämmittelytreeni.
- Ruudusta seuraamaan tulo ja siitä näätälelupalkka.
- Seuraamiseen vähän pidempää pätkää, siis ei todellakaan mitään pitkää pitkää, mutta sellaista, että Vyötin keskittyminen ehti jo ihan vähän herpaantua. Odotin muutaman askeleen mittaisen hyvän pätkän ja palkkasin sitten.
- Jäävät ja seisomassa odottamista, kun kiersin Vyötin takaa.

Tunnariin tehtiin sellainen harjoitus, että tehtiin ensin melko kokeenomainen suoritus ja sen jälkeen heti ilman välipalkkaa kaukojen ensimmäinen istumaannousu, josta päästin Vyötin takapalkalle. Nyt onnistuimme! Tunnari tehtiin niin, että ei ollut erikseen liikkuria, mutta ei myöskään nappuloita avustamassa, kapuloita oli 5 + 1 kpl ja toinen ihminen oli juuri koskenut vieraisiin kapuloihin, muodostelma oli rivi. Vyöti haisteli vauhdikkaasti, mutta ei nostellut vääriä, toi oman vierelle. Jouduin sanomaan kaksi irti-käskyä, kun oli jo sen verran kova meteli, ettei ensimmäinen ilmeisesti kuulunut. Tästä palkitsin vain sosiaalisesti, kehuin Vyötiä kovasti. Se hyppi edessäni ja vaikutti imevän kehut itseensä. Sen jälkeen käänsin vain rintamasuunnan, käskin maahan, tein istumaannousun ja sitten vapautin takapalkalle, jonka olin vienyt etukäteen. Olin Vyötiin niin tyytyväinen, että annoin sille vielä treenikassista herkkuluun, jonka se söi ruudussa maaten.

Tuo tunnarin "sosiaalinen palkitseminen" nyt ilahdutti minua kovasti. Minulla on välillä ollut olo, että kehuni eivät ole Vyötille minkään arvoisia, että aina pitäisi olla sitä ruokaa ja tennispalloa. Mutta viime aikoina olen alkanut ihan vähitellen tehdä asioita enemmän niin, että en aina heti kaiva ruokia esille vaan keskityn enemmän kehumiseen ja iloitsemiseen. Ja tuntuu, että se on nyt vaikuttanut. Ainakin minulla on vähän luottavaisempi olo siihen, että Vyöti huomaa ja hyväksyy kehuni ja ilahtuu niistä, vaikka tietenkin ruoka on sille aina ykkönen. 

Tein vielä sitten toisen tunnarin, jossa oli nappuloita kapuloiden seassa, ja palkitsin heti kehuilla ja ruualla, kun Vyöti nosti omaa. 

Ei pitänyt tehdä kiertohyppyä tänään, mutta kun treenikaveri oli valmiiksi laittanut sen ja kysyi, että teenkö sitä, niin yllytyksestä testasin. Esteet olivat jotenkin tosi lähellä toisiaan ja olin aika varma, että Vyöti hyppää, mutta se menikin heti kiertämään kartiot! Palkkasin vinkupallolla. Halusin vielä tehdä kierrosta pysäytyksen, mutta Vyöti pysäytyskäskyni jälkeen vain näytti vähän hämmentyneeltä ja tuli kuitenkin luokseni. Epäilen, ettei se edes kuullut seisomiskäskyä, kun melu hallissa oli niin mahtava. Otin tämän vielä uusiksi niin, että kierron jälkeen karjaisin seisomiskäskyn sellaisella volyymilla, että puolet paikallaolijoista todennäköisesti menetti kuulonsa. Mutta pysähtyipä! Palkkasin pallolla taaksepäin, ja sitten leikittiin.

 

 Nämä kiertämisvideot otti Vyötin kasvattaja, kiitos!

Lopuksi tehtiin vielä kaukoja. Kaikki meni hyvin niin kauan, kun tein yksittäisiä vaihtoja pikku koiranmakkarapala takapalkkana, mutta sitten yritin tehdä koko kuuden vaihdon setin ja vein sitä varten jo ison loppupalkan. Vyötihän meni siitä aivan sekaisin, kuola vain valui suusta, se teki ihan omia vaihtojaan ja joka kerralla vähitellen hivuttautui kohti takapalkkaa päätyen lopulta sivuttain minuun nähden... Ei tuolle voinut kuin nauraa. Tein sitten sille vielä pienen hitaan kävelyn seuraamisen, josta päästin sen sille loppupalkalle, kun ei siitä kaukoräpellyksestä voinut palkata, ihan hirveää.

Jos joku ei huomannut yllä olevasta videosta, niin Vyötin kuolan eritys aktivoitui vahvasti kaukokäskyjen aikana

Näinpä muuten hallilla Vyötin sukulaisiakin. Tässä kuvassa Vyötin äiti on tuo mustavaalea, ihan Poksun näköinen minusta!

Hau hau?

Tänään aamulla herätyskello soi 7.40 ja lähdin Vyötin kanssa "pop-up esineruututapahtumaan". Siellä oli osaavia ihmisiä opastamassa esineruudun treenaamiseen. Itse ajattelin, että Vyötille voitaisiin esitellä sitä asiaa, että esineruudussa voi olla muunkin kuin minun hajuisia esineitä, ja ne pitäisi tuoda. Ajattelin, että tämä on jokin ongelma sille. Mutta loppujen lopuksi vaikutti, ettei se ollut asiasta millänsäkään, ihan samalla tavalla toi järjestäjän esineet kuin minunkin. Hyvä homma! Ensimmäisellä kierroksella treenattiin "suikaletta" eli kun yleensä etsintäalue on 50 x 50 m, niin tämä oli myös 50 m syvä, mutta huomattavasti kapeampi, ehkä 10 m. Ideana on saada koira irtoamaan suikaleen päätyyn. Nyt esineitä oli päädyssä 3 kpl ja etulaidassa 1 kpl. Vyöti ensiksi haki etulaidan esineen, mistä sen palkitsin koiranmakkaralla. Sitten se kyllä kävi suikaleen takaosassa, mutta palasi sieltä tyhjin suin ja jäi pyörimään etuosaan sinne, missä edellisellä kerralla oli ollut esine. Jouduin lopulta menemään siihen kohtaan lähettämään sen. Aika paljon se sai etsiä, mutta lopulta kyllä löysi esineen takalaidasta ja kiikutti minulle. 

Toisella kierroksella halusin Vyötille jonkin helpon motivaatiota kohottavan etsinnän, että sille jäisi kiva mieli esineruudusta. Vyöti haukkui ja veti ja haisteli ilmaa esineruutupaikalle mentäessä, eli intoa kyllä oli. Nyt oli hanska piilotettu helppoon paikkaan lähelle lähetysaluetta. Vyöti löysi sen nopeasti ja toi suoraan sivulle, mistä annoin sille rasiapalkan. Se söi himokkaasti.

Olipa kiva treenata ja huomata, että Vyöti kyllä hakee muidenkin esineitä kuin vain omia. Esineinä oli nyt jotain pehmeitä rukkasia ja hanskoja, pitäisi kyllä treenata kovemmillakin, kun Vyöti on vähän herkkä suustaan eikä mieluusti ottaisi mitään kovaa suuhunsa. Kokeessa voi kuulemma olla esim. kännykän suojakuoria tai muuta vähän kovempaa, ei kuitenkaan metallia tms. Sain vielä nähdä ihan kokeenomaisen suorituksen, kun yksi toinen treenaaja harjoitteli koetilannetta. Ei tuo nyt ihan mahdottomalta vaikuttanut. Kivaahan esineruudun tekeminen on, Vyötillä vain kokemattomuus näkyy ja treenin puute, niin kouluttajakin sanoi. Enemmällä treenillä siitä saisi varmasti kelpo menijän. 

Aamulla saatiin olla vielä pienessä tihkusateessa, mutta loppua kohden sade yltyi, ja kotona saikin vaihtaa kuivat vaatteet päälle ja kuivata Vyötin pyyhkeellä.

Vyötille tokohallilla

Liikkuroituja kaukojen aloituksia; eka istumaan nousu menee helposti seisomiseksi. Lopulta saatiin tehtyä niin, ettei Vyöti nähnyt takapalkan vientiä, silti nousi 15 metristä istumaan ja sai naksun ja etsiä takapalkan - superhyvä.

Tunnaria liikkuroituna ja kouluttaja koski kapuloihin. Laitoin lihapullia maahan, Vyöti haisteli pitkään, otti oman, kehuin ja palkkasin kun oli ehkä 3 m päässä.

Ohjattu niin että liikkuri vei kapulat, pyysin oikeaa, Vyöti etsi sitä vähän mutta löysi ja toi. Palkkasin näätälelulla, Vyöti ei enää oikein olisi jaksanut kunnolla taistella mutta innostui kuitenkin vinguttamaan vinkua.

Ja ryhmäpaikallaolo sekä liikkuroitua seuraamista.

Tekemistä eritoten: 

- kaukojen istu-seiso-vaihto vaikea, tähän toistoja ja palkataan etukautta

- jäävien erottelu! 

Rallytokokisat

Lauantaina oli siis Vyötin elämän ensimmäiset rallytokokisat. Rata oli varsin kiva, paitsi siellä oli kauhistukseni "askel - seiso, 2 askelta - istu, 3 askelta - maahan" - siis tuo seisominen ja pysähtyminen on ollut vaikeaa tokokoiralle, joka on opetettu aina istumaan vierelle. Muuten rata oli aika selkeä ja kävelin sen tutustumisessa monta kertaa läpi. Vyöti oli koko ajan ihan innoissaan menossa jo, tämähän oli sen kotihalli, joten se tasan tiesi, että hauskuus odottaa hallin puolella. 

Näkemykseni radasta (13. kyltti piirretty aluksi väärin, tuo sotku ei kuvaa minun ja Vyötin etenemistä)

Vyöti mitattiin ja kisakirjan varmennettiin. Olimme vuoronumerolla 8. Vyöti tuntui hyvältä, muistin radan ja kaikki käskyt, eteentulon Vyöti oli ehtinyt oppia kahdessa viikossa hyvin, ja takaa pyörähdykset myös. Rata olikin äkkiä ohi, otin vielä yhden perusasennon kehänauhan sisäpuolella ja sitten sanoin taikasanat "nyt mennään syömään"! Vyöti rupesi kiskomaan, ja haimme lihapulla-nappula-boksin kassista eteisestä. Vyöti sai vielä luun. Käytin sitä pissalenkillä.

Autossa odottamassa 

Ilmoitustaululta myöhemmin katsoin, että olimme saaneet 100 pistettä. Moni muu koirakko sai myös melkein täydet, mutta kukaan muu ei sataa, joten minun ja Vyötin sijoitus oli 1./20, ja samalla ensimmäinen hyväksytty tulos alokasluokasta. Palkinnoksi saimme lahjakortin seuraavaan rallytokokisan, joten kyllä sitä voisi vielä uudelleenkin käydä. Onhan tuo ihan kiva laji, vaikka sitä olenkin vieroksunut, voisi melkein harrastaa. 

Kotimatkalla käytiin ostamassa herkkuja Peten Koiratarvikkeesta, ja myyjä kuuli, että Vyötin nimi olisi "Jööti". Hieno kisakaveri tuo Jööti, kerrassaan.

Agility

Torstaina oli taas agilitya. Vyötille esiteltiin A-este, jota se ei ollut koskaan mennyt. Yritin pitää sitä kiinni ja hidastella, ettei emännän pikku nöpöliini loukkaa itseään, mutta Vyöti ei tuntenut kuolemanpelkoa. Ensimmäisen kokeilukerran jälkeen se täysin hurjapäisesti syöksyi esteen yli, eikä puhettakaan mistään kontaktista... Vyöti osaa aika hyvin peruuttaa A:n kontaktille (ei suositeltava opetustapa, huom.), mutta nyt pitäisi saada sille rutiinia 2o2o-asentoon menemisestä etuperin.

Tehtiin myös ohjausharjoitusta ja putken "jarrua", koiraa hidastetaan putkessa omalla äänellä, jos heti sen jälkeen on tiukka käännös. Vyöti syöksyi hienosti sinne, minne ohjasin. Joskus lipsahti ohjaus vähän väärälle puolelle estettä, mutta annoin aina silti herkun, kun eihän se koiran vika ollut. 

Jälki ja huonoa tokoa

Mökillä ehkä 100 - 150 m jälki, jolla ikää 1 h, alustana kuivaa mäntykangasta, joka muuttui märäksi suopursikoksi. Matkalla vähän nappulaa ja 2 keppiä. Vyötillä oli hakemista, kun tuuli järveltä päin, jälki hukkui ja piti etsiä uudestaan monta kertaa. Lisäksi yhdessä välissä mönkijä meni ohi ja sille piti haukkua. Yllätyksekseni kuitenkin Vyöti lakkasi räksyttämästä ja jatkoi jälkeä, kun sanoin sille, että JATKETAAN. Mutta molemmat kepit Vyöti nosti ja lähti tuomaan minulle. Jäljen lopussa oli nappulaa ja kanakierretikku. Oli mainio syksyinen ilma, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, muttei liian kuumasti.

Sunnuntaina oli jo sateisempaa.

Tein Vyötille harjoituksen: luoksetulo kokonaisena - meni taas hyvin, näitä ei varmaan tarvitse enää vähään aikaan tehdä. Pysäytyksiä voisi palkata pallolla taaksepäin, kun Vyöti pysähtyy "vasten palkkaa", ja tehdä lisäksi pysäytyksiä ihan takapalkalle, ja läpijuoksuja toki myös - eli pääsen lemppariosaani vahvistamaan palasia, jotka Vyöti jo muutenkin osaa.

Tein myös "sarjatreenin" jossa ensin tunnari ja sitten kaukot, molemmat kokonaisena paitsi tunnarissa kapuloiden tilalla oli märkiä varvikosta ongittuja puukeppejä, kun ei ollut oikeita palikoita mukana. Mökin portailla oli Vyötille ruokakuppi odottamassa, mikä oli sille hankala paikka. Vyöti toi varmaan oikean kepin, kaikki olivat saman näköisiä ja periaatteessa ihan sama, kun en palkannut sitä tästä muuten kuin kehuilla. Sitten vein sen kaukoihin naama ruokakuppia kohti. Se ei tajunnut, mitä ollaan tekemässä, vaan nousi istu-käskyllä seisomaan eikä olisi millään tehnyt seiso-istu-vaihtoa? Sain sen kumminkin tekemään kaikki asennot läpi, otin vielä perusasentoon istumaan ja annoin herkkutikun (kanakääreellä) palkaksi. Kumma, ettei se tajunnut tuota, tai sitten ei niin kumma - olen tehnyt sille tosi paljon sitä, että vien sen nappulat kädessä maahan, laitan takapalkan ja sitten tehdään joku yksi vaihto ja heti palkalle. Ja tätäkin viimeksi joskus kaksi viikkoa sitten... Eli nyt pitää 1) kerrata ylipäätään kaukojen vaihtoja ja 2) tehdä koemaisia aloituksia = sivulle, maahan, jättö, 1 - 5 vaihtoa ja sitten palkka. On se kumma kun jotain asiaa ei ikinä treenaa ja sitten se EI TOIMI???!!! 😱 Eli oikeastaan hyvä treeni kuitenkin, kun itse tajusin nyt taas, mitä oikeasti pitäisi Vyötin kanssa tehdä, jos haluan joskus kokeeseen. 

Harjasin Vyötin häntää, siitä lähti karkeaa tuppoa irti. 

P.s. tein testejä ja havaitsin että välttämättä kaukoissa jumittelu ei liity itse kaukoihin vaan siihen, että Vyötille on aikanaan tehty paljon tunnareita ruokakuppipalkalla. Tein sille nyt vain yhdellä kepillä "tunnarin", kehuin - ja se oli taas heti lähdössä sinne kupille, ei yhtään kuunnellut minun kehujani. Kutsuin sen sivulle ja annoin heti siihen herkkutikun. Eli siis etäpalkka + tunnari on Vyötille sellainen yhdistelmä, että se jumittuu ajatukseen siitä etäpalkasta eikä enää kuuntele minua, jolloin ei tietenkään kaukokäskyjäkään tee. Tämän pikku "testailun" myötä Vyöti on viimeisen tunnin aikana syönyt n. 18 000 g nappulaa ja 278 kpl herkkutikkuja. 

Agility

Eilen käytiin ohjatussa agilitytreenissä. Vyötin kanssa tein pienen ohjausharjoituksen, jossa 3 estettä banaanin muotoisella linjalla eli hyppy - putki - hyppy, sitten 180 asteen käännös ja vielä yksi hyppy. Vyötillä oli putki muistelemisessa, aluksi se hyppi sen yli ja muutenkin vöyhysi, mutta muisti sitten. Minulle tästä jäi päällimmäisenä mieleen, että vaikka ei muuten osaa ohjata (minä), niin paljon auttaa, kun on edes oikeassa paikassa. Näätälelu kelpasi kaksi kertaa, sitten vain koiranmakkara.

Vyötille esiteltiin pituuseste, jota se ei koskaan ennen ollut tehnyt. Pari hyppyä namialustalle lähettäen, Vyöti tajusi heti. Vielä tehtiin keinua niin, että Vyöti meni keinun päähän, minä syötin sitä koko ajan ja ohjaaja laski keinun pään hitaasti maahan. Vyötin mielestä tämä oli hauskaa. Itselle taas muistiin, että koiraa ei kannata päästää keinulta ennen lupaa, se kannattaa sille opettaa jo tässä vaiheessa. 

Tokohallin valtiaana + melkein luuyrjö

 

Vyötin kanssa tokohallilla. Saatiin koko halli itsellemme, kun muut peruivat tulonsa.

Tein kokonaisen kiertohyppynoudon ja myös ruudun melkein kokonaisena, paitsi palkkasin ennen pysähtymistä (lopun seuraamisessa). Olen pyrkinyt nyt tekemään vähän jotain kokonaisuutta joka treenissä. Pitäisi pitää nameja enemmän vasemmassa kädessä, kun Vyöti on alkanut seuraamisessa/perusasennossa keulia ja tulla vinoon. Nyt kiertohypyssäkin jouduin perusasennon korjaamaan, kun en halunnut palkata vinosta, mutta ei hienoa liikettä voinut jättää palkattakaan. Eli tätä treeniin siis.

Tunnariin laitoin n. 10 palikkaa ja paljon ruokaa maahan haisteltavaksi. Vyöti vietti palikoilla pitkään aikaa, kuten tarkoituskin. Yritän opettaa sen viihtymään kapuloilla kiireettömästi haistellen, haistelkoon vaikka sitten niitä nameja, kunhan ei hösellä ja sille tulee olo, että siellä on ihan OK viipyä. Oman kapulan se nappasi yhden varmistuksen jälkeen ja toi sivulle. Hyvä! 

Palkkasin myös kuppipalkalla pari esineen pitoa vierellä (video), tänään näissä ei ollut ongelmaa.

Tein myös paikallamakuun kokeenomaisesti, yksinään kun ei muita ollut paikalla. 

Loppupalkaksi annoin luun, jonka Vyöti nielaisi niin nopeasti, että oli hetken aikaa huonovointinen. Varroin hetken, etteihän se oksenna hallin lattialle, mutta olo meni ohi.

Seuraavalle ryhmälle vedin itse treenit. Ryhmäläisten koiria kiinnosti treeniliivini taskun sisältö; siellä oli Naturis-mahamakkaraa.

Nyt tästä eteenpäin kisaan asti pitäisi treenata sitä rallytokoa, ja kuulemma kannattaa lukea säännötkin, sain vinkin. Tämä lajihan on enemmän ohjaajan älykkyystesti kuin koirankoulutusta. En ole aina päässyt testiä läpi. 

Pyykkipoikatunnari

Vyötille pieni treeni pihalla kiveyksellä: tunnari pyykkipojilla, p. pojat ympyrän muotoon ja keskelle sekä muodostelman eteen yht. 4 nappulaa. Vyöti haisteli sievästi, mistä sen kerran palkitsin kehumalla. Sen jälkeen odotin niin kauan, että se etsi ja nosti omaa, ja heti kehuin ja palkkasin koiranmakkaralla. Kolmannella kerralla halusin oman pyykkipojan jo viereen asti. Nyt Vyöti selvästi jäi odottamaan varmistusta minulta, koska varmisteli omaa monta kertaa. Lopulta se kuitenkin toi sen sivulle, otin esineen siltä ja kehuin ja samalla ripottelin koiranmakkarapaloja maahan, Vyöti sai syödä siitä.

Selvästi nyt Vyöti alkaa herkästi odottaa minulta vahvistusta, jos parikin kertaa palkkaan sen heti oman nostamisesta. Eli nyt kannattaa odottaa oman tuominen vähän matkaa minua kohti tai ihan sivulle asti ennen palkkaamista. Hyvä puoli on se, että Vyöti oli tosi haistelumielentilassa ja kuitenkin päätti tuoda oman minulle eikä jäätynyt (kuten joskus on käynyt) vaikka mietiskeli ensin. 

Jatkossa Vyötille vahvistettava myös kapulan pitämistä vakaasti suussa luovutustilanteessa kiitos-sanaan asti, tässä oli vähän hätiköintiä tänään.

Naksuttelin Vyötille myös eteentuloa rallykisoja ajatellen, kun se ei tunnu sitä ymmärtävän. Vielä kaksi viikkoa aikaa! Se tuntuu tajuavan naksuttimella asiat vähän nopeammin kuin pelkällä käsiohjauksella. Ehkä se käsiohjauksella ei edes ajattele, mitä tekee, ja siksi ei opikaan mitään. 

Pieniä treenejä lenkillä ja pihalla

Ilmoitin Vyötin rallytokokisaan, joten olen vähän lenkillä tehnyt sille iltanappuloita vastaan treeniä tähän liittyen. On harjoiteltu eteen istumista (helppo käsiohjauksella) ja edestä sivulle tuloa. Pitäisi vielä opettaa seuraamisessa hyppy, ja olikohan muuta vielä alokasluokassa? Hukan kanssa kävin muutaman rallytokokisan joitakin vuosia sitten, mutta pitäisi ehkä uudelleen tarkistaa, mitä siellä on. Mieluusti ennen koetta...

Lenkillä on tehty myös luoksetuloa - 1 x kokonainen voittajan luoksetulo ja lisäksi palkittu pysäytyksestä ja läpijuoksusta, vaikka onkin takapalkka. Kaukoja teetin yhtenä päivänä n. 13 metrin matkalta, testasin että kaikki vaihdot toimivat ja teetin myös pari vaihtoa putkeen varmistaakseni, ettei Vyöti ennakoi palkalle menoa. Taitava oli. Eilen tehtiin märässä metsässä puukepeillä tunnaria. Ilman rauhoitusnappuloita Vyöti oli hätäinen ja nosti väärää, nappuloilla keskittyi hyvin. Mitenkähän niistä saisi vieroituttua?

Pihalla on 6 agilitykeppiä, ne Vyöti osaa pujotella, jos olen koko ajan vieressä näyttämässä kädellä. Pelkällä käskyllä ei yhtään tajua, mitä pitäisi tehdä (en ole yllättynyt). 

Käytiin maanantaina tokohallillakin. Vyöti oli seuraamisessa ylivireessä ja keuli. Palkitsin kasvispullalla, kun meni vähänkään sievemmin. Kierrot se teki hyvin, tötteröt löytyivät ensimmäisellä yrittämällä. 

Vyöti on ahkerasti syönyt marjoja pihan vattupuskasta. Yhtenä päivänä se söi niin paljon, että oksensi. Vattupensaan takaa löytyi vaaleanpunainen oksennusläjä, jonka mukana oli puolikas puruluun pätkä. Yäk...