Musti ensimmäistä kertaa...

Eilen: näki muurahaispesän

Tänään: tajusi, että marjoja voi syödä suoraan varvusta (lumen alla säilyneitä, viimevuotisia)

Musti 6 kk

Musti tänään 6 kk, näppyläpallon kanssa

Musti 6 kk! Musti tuntuu elävän sellaista vaihetta, että virtaa on välillä ihan hirveästi, eikä oikein tiedä, mitä sillä tekisi. Leikkiminen on ruvennut kiinnostamaan entistä enemmän, Musti roikkuu lenkillä flexissä kiinni. Hukka rupesi samalla tavalla repimään hihnaa, jos halusi pelata sillä vetoleikkiä. Sillä oli aina tietty kohta lenkillä, missä se rupesi tekemään sitä. Musti rupeaa repimään hihnaa yleensä loppulenkistä, kun on jo väsynyt tai ei haluaisi mennä vielä kotiin, en tiedä kumpaa on kyseessä. 

Mustille tehtiin tällä viikolla vieraan ihmisen tekemä jälki hiekalle. Siinä oli yksi isompi hankala kohta, kun toinen jälki meni ristiin jäljen päältä ja Musti hukkasi, että mitä jälkeä se oli seuraamassa. Aika kauan piti odotella, mutta sitten se kyllä nosti taas alkuperäisen jäljen ja ilmaisi lehtikasaan piilotetun palkkarasian menemällä maahan. Olen yrittänyt mukamas opettaa sitä ilmaisemaan istumalla, mutta se on itse valinnut tuon maahanmenon, joten saa tehdä niin. Pääasia, että esineet löytyvät. Minun pitäisi ehkä antaa sille pitempää hihnaa jäljestäessä, niin en itse sotke tilannetta vielä enemmän, jos tulee ristikkäisiä jälkiä selvitettäväksi. 

Toissapäivänä pelästyin, kun huomasin Mustin seisovan 10 cm päässä sihisevästä kyystä! Kutsuin Mustin pois ja pitkään sitä tarkkailin, mutta ei tullut mitään oireita, joten totesin, että kyy ei purrut. Huh.

Vyötille olen saanut tosi nättejä tunnareita viime aikoina. Ei ole mahdotonta, että käytäisiin sen kanssa kesällä jossain toko-kokeissa. Mutta muuten olen Vyötiä pitänyt vähän tauolla tokosta, temppuja ja agilitykeppejä ollaan harjoiteltu enemmänkin. Meillä on pihalla kepit, ja Vyöti menee jo muuten kaikki 12 hyvin, mutta viimeisestä välistä meinaa pullahtaa ulos, kun etupalkka kiinnostaa niin paljon. Pitäisi varmaan ruveta nostamaan sille vähitellen hyppykorkeutta kisamittoihin. Tähän mennessä on hypätty korkeintaan 35 cm, viittäkymmentä ihan yksittäisiä kertoja. Kun nyt kerta fysioterapeutti sanoi, ettei selässä tunnu mitään ihmeellistä, niin ehkä Vyötin kanssa uskaltaisi muutaman startin ihan kisatakin agilityssa.

Vyötilläkin on pallo

Löppönen möllitokossa

Piti lukea Vöppönen, mutta tuo otsikko on niin hauska, että jätän sen noin.

Käytiin Vyötin kanssa möllitokossa samassa hallissa, jossa viime viikonlopun kisat olivat. 

- paikallaolossa Vyöti ennakoi maahanmenoa. Itse makuu hyvä, palkitsin sen etujalkojen väliin ennen kuin kiersin taakse.

(Tauko)

- luoksetulosta Vyöti oli lähdössä jo liikkurin käskystä, laitoin takaisin maahan. Pysäytin kartion kohdalle ja heitin pallon palkaksi.

- kaukoja tein s-i-m-i-s, minkä jälkeen päästin Vyötin takapalkalle. Aivan tajuttoman hienot kaukot, oikea takajalka oli kuin liimattu lattiaan. Kehuin vaihtojen välissä.

- ohjatussa vasen, hyvä paitsi itse meinasin unohtaa pysäyttää koiran seisomaan 

- ruutuun oli viety kosketusalusta valmiiksi. Vyöti syöksyi sille. Heitin Vyötille vinkupallon ja menin ruutuun leikkimään sen kanssa. 

(Tauko) 

- L:ssä istu ja seiso, seisomisessa Vyöti vähän teputti mutta muuten OK

- kiertohyppyjutusta otin vain kierron ja heitin heti namin, kun Vyöti kiersi

- tunnarin otin 5 m päästä. Vyöti meni, hoksasi oman, mutta ei tuonut sitä vaan lähti pyörimään ja näpimään muita palikoita. Sanoin sille, että nyt meni höpöksi, ja pyysin sen pois. Liikkuri vei palikat takaisin paikoilleen. Sama toistui. Kolmannella kerralla Vyöti katsoi minua vähän kulmien alta lähtiessään, mutta teki sitten hyvän haistelun ja lähti tuomaan omaa heti kun haistoi sen. Nyt palkitsin kehuilla ja nameilla. En tykkää treeneissä kieltää koiraa tai muutenkaan kertoa sille, että se teki väärin, mutta päätin nyt kokeilla kuitenkin tämmöistä lähestymistapaa tuohon tunnarin. Aika näyttää, toimiiko tämä. Koska siis tähän mennessä kun Vyöti on kokeessa näpinyt kaikkia kuutta palikkaa ja lopulta tuonut oman, ja olen sitä kehunut, niin tietenkin se on luullut tekevänsä oikein. 

- seuraaminen ihan ok, lopuksi annoin rasiasta kissanruokaa ja nappulaa. 

Musti kävi myös hallissa: näätälelu ja tennispallo kiinnostivat, ruuan sai pienistä tempuista. Opeteltiin nenäkosketusta tunnaripalikkaan ja istu- ja maahan-käskyjen erottelua. Mustia kehuttiin söpöksi, mutta ihmeteltiin, miten se on niin pieni. Ja se onkin kyllä minustakin tosi pieni ollakseen ensi viikolla jo puolivuotias, paino tosiaan oli puolitoista viikkoa sitten 11 kg. Hoikkana olen sitä toki yrittänyt pitää, mutta ei se erityisen laiha ole. Ehkä se jää mini-lapinporokoiraksi.

Tein eilen iltalenkillä Mustille jäljen hiekalle ja kaivoin palkkarasian maahan multaan, ettei se näkyisi kauas. Kun menin ajamaan jälkeä Mustilla, se ei ollenkaan halunnut ottaa jälkeä vaan kiskoi joka suuntaan ja haukkui. Odotin varmaan 5 min, lopulta se nosti jäljen ja kiskoi palkkarasialle. Mietin, että mikähän tässä oli vikana. Kunnes tajusin, että niin, siis Musti oli NÄHNYT, kun tein jäljen ja mukamas vielä peittelin loppupalkan maahan! Totta kai se tiesi, missä se on! Se oli yrittänyt 5 min kertoa minulle, että PÖKELÖ MINÄ NÄIN SEN PALKKARASIAN VIENNIN, mutta kun emäntä ei tajunnut, Musti totesi että hohhoi, pakko varmaan teeskennellä jäljestävänsä että tästä joskus pääsee pois... Että silleen.

Sidoste-sukka kestää

 ...emännän kaulahuivi välttämättä ei.

Maanantaina kun menin hallille, agilitykenttä oli tyhjänä ja Vyöti pääsi sinne! A-este meni tosi hyvin niin sitä en ottanut enää toista kertaa. Treenattavaa oli keinussa ja siinä, että minä osaisin ohjata. Pitää varmaan syksyllä taas ilmoittaa Vyöti jollekin kurssille, missä olisi ihminen kertomassa, mihin suuntaan pitää käsillä huitoa. Vyöti teki myös ihan sikahyvän toko-eteenmenon.

Musti on harjoitellut temppuja:

- sivulle, seuraamista

- 2o2o sivuttain 

- kurre

- peruuta 

- kosketusalustalle ja pysy siinä

- emännän jalkojen väliin

- nenäkosketus.

On ihan hirveätä jos on totta

 ...sanottiin Kalle Päätalon kotipuolessa. Olen oikeasti puuhannut koirien kanssa vaikka mitä muutakin, mutta nyt on opintojen ja muiden asioiden kanssa sen verran kiirettä, että päivitän vain tämän Vyötin eilisen tokokokeen, tuomarina Tiina Laakko ja paikka KAS:n halli. Käytin Mustiakin hallilla ennen ja jälkeen Vyötin suorituksen, leikitin näädällä ja naksuttelin pieniä temppuja, että se tottuisi tunnelmaan. Palkintojenjaossa Musti olisi halunnut mennä taputtavien ihmisten luokse, ja kun ei päässyt, alkoi ryömiä yhtä taputtajaa kohti irvistäen samalla. Se irvistää, jos sitä ärsyttää tai se kokee muuten kognitiivista dissonanssia.

Vyöti oli hallille saapuessaan taas tavanomaiseen tapaansa sekaisin innosta ja haukkui kaikelle. Se oli niin vallaton, että yksi toinen ohjaaja varovasti kysyi, uskaltaako Vyötin vieressä treenata kaukokäskyjä. Myönsin. Vyötihän on kyllä tokokehässä hallinnassa, mutta jos se ei ole käskyn alla, saa treenihalli ja yleinen kisatilanne sen niin kiihkoon, että siinä on pitelemistä ja kuuntelemista. 

Eka pätkä: 

Kiertohyppysysteemi 9,5 - asentona seiso ja esteenä oikea, joka oli avoeste. Ainoa pikkuvika oli vähän vino perusasento, muuten täydellinen. 
Zeta 9 - asennot istu ja maahan. Varmistelin vähän omalla kävelyllä asentoja, ja Vyöti teki ne.
Tunnari 0 - Vyöti teki tyypillisen Vyöti-tunnarin eli toi kyllä oman, mutta valintaa tehtiin niin hartaasti ja läheltä pitäen, että kaikki muutkin kapulat tuli tongittua ja sotkettua ja yhtä väärää nostettiinkin. Vyöti toi oman vierelle, ja kun kehuin sitä tästä löydöstä, oli se riemuissaan ja itsetyytyväisenä hyppi ja paistatteli kehuissa.
Kaukot 5 - TÄMÄ harmitti minua kaikkein eniten, ei edes tuo tunnari! Vyöti lähti tekemään hyvää settiä, istu-seiso-maahan-seiso ... ja kun olisi tullut istumisen vuoro, se ei hievahtanutkaan. Käskin uudelleen, ei MITÄÄN reaktiota. Se tuijotti minua kuin ei olisi koskaan kuullutkaan istu-käskyä. Ei niin ei, laitoin sen sitten suoraan seisomasta maahan, minkä se teki salamannopeasti ja nousi sivullekin täpäkästi. Eli ei vaikuttanut muuten mitenkään erikoiselta, se ei vain nyt muistanut tätä vaihtoa. Minkäs teet. Kehä loppu, menin palkkaamaan Vyötin.

Tässä välissä olin jo kahden vaiheilla, teenkö jommankumman siirron:

1) ajan kotiin ja jätän kokeen kesken
2) otan kehään mukaan jonkin palkan, jolla sitten palkkaan Vyötin kesken jonkin liikkeen - tästä tulee tietenkin hylky, mutta kun ei ykköstä muutenkaan enää voinut saada (teoreettiset mahdollisuudet oli, mutta käytännössä ei), mitä väliä. 

Kuitenkin kun nousin seisomaan, Vyöti tuijotti minua häntää heiluttaen ja hyppi edessäni, odotti tokoilemaan pääsyä. Niin menin sitten kuitenkin sen kanssa seuraavaan kehään. 

Ruutu 10 - ihan supertäydellinen. Miksiköhän aina, kun koirani tekevät täydellisen ruudun, se ei tule videolle. Tämä oli oikeasti kymppi.
Luoksetulo 9 - annoin stoppiin käsimerkin, ja se oli nyt aika töpäkkä, mutta Vyöti tuli niin kovaa vauhtia, että liukui matolla käskyn jälkeen.
Seuraaminen 8,5 - mielestäni arvosanaa parempi; Vyöti herpaantui ihan vähän välillä, mutta ei tarvinnut lisäkäskyjä vaan lähinnä herpaantuminen näkyi katsekontaktin katkeamisena. Olin tyytyväinen ja kehuin Vyötiä, ja se hyppi. Vyöti huomaa, yritänkö innostaa sitä kehuilla vai olenko oikeasti tyytyväinen, ja jälkimmäinen on sille paljon palkitsevampaa. Luulen, että se tykkäsi tilanteesta oikeasti.
Ohjattu nouto 6 - seuraamisessa Vyöti katsoi lattiassa olevaa maalarinteippiä, tuli kuitenkin mukaan. Hyvä stoppi, mutta käskiessä noutamaan (vasen) annoin ilmeisesti hieman vääränlaisen käsimerkin, ja Vyöti lähti suoraan vasemmalle. Se etsi ja etsi, että missä kapula. Kun se ajautui takaisin teipin kohdalle, pysäytin sen seisomaan ja annoin nyt tarkemman käsimerkin vasemmalle. Nyt se lähti täydellistä linjaa suoraan kapulaa kohti ja palautti sen. Vyöti on siis todella tarkka, että sen käden pitää näyttää täsmälleen kapulaa kohti, muuten se ei ymmärrä, missä se on... Nouto sinällään erinomainen, otin kapulan ja juoksin ulos kehästä palkkaamaan Vyötin.

Vielä paikallaolot:

Paikalla makaaminen 10 - Vyötin vieressä oli tuijottava bordercollie, mutta Vyöti ei varmaan huomannut sitä.
Kokonaisvaikutelma 9 - ohjaaja sai moitteita, kun kehästä ei kuulemma saa poistua juosten. No olinpas tuhma. Tuomari käänteli lappuja ja perusteli edellisen koirakon kokonaisvaikutuksen arvosanaa ja siinä alkoi kestää aikaa. Vyöti odotti vähän aikaa sievästi, mutta kun edellinen koirakko poistui kehästä iloiten (EI KAI VAIN JUOSTEN?!), Vyötillä meni hermot, että miksei se saa jo palkkaa. Se alkoi räksyttää minulle ja siinä oli pitelemistä! Minullakin meni hermot ja pyysin tuomaria kertomaan numerot mahdollisimman nopeasti. Vyöti vain kiihtyi entisestään, ja kun vihdoin sain luvan lähteä, otin pienen seuraamispätkän - jonka aikana Vyöti haukkui minulle ihan kamalalla äänellä - ja käskin sen maahan, mistä sitten lähdettiin ottamaan loppupalkka. 

Yhteensä VOI2 242,5 pistettä.

Tuloksena ei paha, mutta nyt minun pitää oikeasti opettaa tuo tunnari niin, että Vyöti pystyy tekemään sen myös korkeassa vireessä. En saa sen virettä alas kehässä vaikka mitä tekisin, kun se odottaa palkkaa. Ensin ajattelin, että käyn nyt hakemassa ne voittajan ykköset ja pidän sitten pidemmän treenitauon, jonka aikana opetan tunnarin uusiksi. Mutta pitää ottaa noita treenejä ohjelmaan jo nyt.

Hyvää tässä kokeessa oli se, että Vyötin vire kesti hyvin, se oli tosi rento ja hiljainen (siis ennen tuota paikallaolon jälkeistä episodia...) ja koepalkkaussysteemini vaikuttaa toimivan. Vyöti ei lässähdä vaan ennemminkin nostaa virettä, kun sille on rakennettu niin kova luotto siihen, että rasiapalkka odottaa. 

Molemmat koirat saivat punkintappotabletit. Vyötin paino: 12 kg, Mustin paino: 11 kg.

BÖHH!

 Koirat aamulla nujuamassa keskenään 

Mustin aamuinen kapulan(/kynän)pitosuoritus, taitava jo! 

Musti näki tuulessa lentävän roskapussin ja irokeesi on pystyssä

Mustilla on nyt vähän muutenkin sellainen vaihe että BUH BÖH, äsken katseli ikkunasta naapurin lapsia ja böhisi että BÖHHH! No ei tuo vielä mitään, mutta joskus se herää yölläkin katsomaan ikkunasta ja murisee ja pöhisee... jollekin. 

Vyötitoko ja jälki

Musti ajoi ensimmäisen kerran toisen ihmisen (siis joku muu kuin minä) tekemän jäljen: se olin. 20 m pitkä, eteni kaartaen sähkökaapin taakse ja palkkarasia oli koivun juurella puoliksi lumella peitettynä. Hienosti meni! Yksi jälki mentiin Cittarin pihalla vahingossa ihan kamalassa ristituulessa (luulin olevan myötätuuli), mutta jotenkin Musti onnistui sitä seuraamaan. En tiedä, näkikö se sen vai haistoiko oikeasti.

Mustia en ottanut eilen ollenkaan hallille, kun se loukkasi lenkillä takajalkansa ja ontui sitä (nyt on jo normaali, taisi vain kolauttaa sen johonkin). Vyöti pääsi tokovuorolle tekemään ruutua ja eteenlähetystä. Olen satunnaisesti treenannut sen kanssa myös EVL-liikkeitä, jos joskus kuitenkin startataan siellä. Nyt oli Vyötin päivä, ruutu löytyi ja saatiin yksi aivan täydellinen eteenmeno. Toisessa harhautui etuviistossa olevaan ruutuun. Se on tavallista, muistuu mieleen kun Hukan kanssa tätä treenasin ja kaikki vähänkään kiintopisteet etuviistossa vetivät niin puoleensa. 

Tunkiokoirat

Edellinen postaus oli aprillipila, jos joku ei tajunnut...

Musti täytti 5 kk. Maitohampaista on jäljellä enää yksi etukulmuri. Toista ehdittiin käydä lääkärissä näyttämässä, mutta lääkäri käski vain odotella, jos se lähtisi itsekseen, ja seuraavana päivänä se olikin jo pudonnut. 

Vyöti kävi tiistaina fysioterapiassa ja sai terveen paperit. Selässä ei tuntunut mitään oireita (LTV4:ään liittyen) tai muutenkaan koirassa ollut isompaa kireyttä tai kipua. 

Pääsiäinen oltiin mökillä, oli kiva hiihtää metsälenkkejä metsäsuksilla koirien kanssa.

Tämmöiset kiinnitykset - enpä ole ennen moisiin yhtynyt, mutta kyllä ne sitten pitivät, kun ruuvasi tarpeeksi tiukalle

Musti suon laidassa 

Koirat tonkimassa tunkiota

Laitoin koirat hihnaan ihan vain hetkeksi, mutta yllättäen siitä tulikin valjakko - Musti ohjaa ja Vyöti vetää

Kävin eilen tekemässä Vyötille tokoa ja Mustille pienen jäljen hallin pihalla. Musti selvittää jo yksittäisen harhajäljen, mutta jos on paljon jälkiä, on tehtävä sille vaikea. Olisi varmaan mille tahansa koiralle. Palkkarasian ilmaisua on treenattu erikseen kotona.

Vyöti ei taas osaa seisoa käskystä. Eikä osannut istua kaukokäskyissä. Sen ajatuksen juoksussa on jotain todella omituista, en oikeasti kerta kaikkiaan ymmärrä, mitä sen päässä liikkuu. Monta kertaa on tehnyt mieli lopettaa koko toko sen kanssa, mutta nyt ollaan jo niin lähellä tokovalion arvoa, että en enää anna periksi vaan alan nöyrästi uudelleen opettaa sille, mitä istu ja seiso tarkoittavat. MINÄ EN IKINÄ ANNA PERIKSI!!! Siis ensimmäinen ajatus on kieltämättä se, että koira on jostain kipeä, mutta Vyötiä on oikeasti tutkittu aika paljon ja viimeksi tosiaan tiistaina käytiin fysioterapeutilla. Eikä siitä oikein mitään vikaa löydy, eli kai se on todettava, että se oppii jotenkin todella omituisella tyylillä. Kaikkien tokoilijoiden pitäisi hankkia yksi lapinkoira, se pitää mielen sopivan nöyränä. Yritin juuri laittaa ilmoittautumista uuteen kokeeseen, mutta en vielä tiedä, mahduimmeko mukaan. Jos nyt vain paukuttaisi niitä kokeita niin paljon, että saisi vielä kaksi ykköstä, niin sitten keskitytään enemmän agilityyn. 

P.s. tajusin, että jos Vyöti ei ehdi oppia seisomista ennen seuraavaa koetta, käsken sen ohjatussa noudossa istumaan - säännöt sallivat antaa tästä vielä max. 8 pistettä. Jos nimittäin seisomaan pysähtyminen epäonnistuu ja koira etenee vielä yli oman mittansa, menee koko liike nollille. 

Uutta: strategiatyöpaja tokoilijoille

Tässä se on. Jätän päivätyöni ja siirryn kehittämään TOKO CAPABILITIES SOLUTIONS Oy -startupia.

Tämä disruptiivinen ajatushautomo tarjoaa työkaluja Sinun ja Sinun Koirasi toko-kyvykkyyksien jalkauttamiseen. 

Avaintuotteemme on OSALLISTAVA TOKO-KYVYKKYYKSIENYKSILÖIMISTYÖPAJARATKAISU. Tämä Gold-tason ratkaisupaketti koostuu 3 x 45 min workshopista, joissa luodaan viiden vuoden toko-roadmap heittämällä ilmaan spearheadeja, jotka kuvastavat juuri Sinun ja Sinun Koirasi tärkeimpiä strategisia fokuksia kohottaen toko-urasi mielettömään flow-tilaan. Työpaja toteutetaan post-it-lappujen ja hybridimuotoisena tapahtuvien brainstormaussessioiden avulla. Post-it-lappuja liimataan seinille, ja niiden perusteella uusimpaan neuroverkkoteknologiaan perustuva Enterprise intelligence AI coachimme piirtää juuri Sinulle ja Sinun Koirallesi sopivan, kvartaaleittain etenevän toko-suunnitelman. 

Osallistujilta ei vaadita koiran omistamista. 

Hp. 3500-, sis. Alv 10%

Hyväksytyt maksutavat: käteinen tai bitcoin

Kiinnostuitko? Jätä viesti kommenttiboksiin

Uusia temppuja

 Vyöti harjoittelee takaperin jalkojen pujottelua

Vyötin halitemppu

Mustin etutassut ylös

Musti oppii kierimään

Vyöti kierii

Musti opettelee maahanmenoa käskystä 

Hiihto ja haukku

 

Molemmat koirat pääsivät hiihtämään viime viikolla. Mustille tämä oli toinen kerta, olen siis nyt pari kertaa käyttänyt sitä pienellä totutteluhiihtolenkillä, että osaa sitten isona. Tällä kierroksella oli mittaa ehkä kilometri. Musti ei vielä osaa pysähtyä käskystä (no ei osaa Vyötikään), mikä aiheutti minulle pakottavan tarpeen tehdä muutama takapuolijarrutus, kun pennulla alkaa painoa olla jo yli 10 kg ja voimaa sen mukaisesti, ja se yritti juosta edellä menevää Vyötiä kiinni. Siis en vain saanut sitä pysähtymään ennen kuin itse heittäydyin maahan istumaan. Joku järkevä ihminen ehkä opettaisi pysähtymis- ja suuntakäskyt erikseen ennen suksille menoa, mutta en minä. Mustilla ei vielä ole vetovaljaita, kun ei ole (ei olisi ollut) tarkoitus sillä vedättää ennen kuin se on kasvanut, niin nyt oli ihan tavalliset valjaat päällä.

Sievät tytöt

(Aikaa ennen ripulia) Musti pääsi myös käymään ensimmäistä kertaa Kuivasjärven hallilla. Tein sille tavallistakin lyhyemmän treenin, kun oli uusi paikka. Musti juoksi ruutuun, teki vähän seuraamista ja sai vielä loppupalkan, jonka olin varmuuden vuoksi nostanut roskiksen päälle, ettei Musti varasta sitä ennen lupaa. Hyvin meni, ja Mustilla oli leikittävänä uusi rapinalelu (tyhjä muovipullo kangaskuoren sisässä). Se piti lelua suussa ja juoksi hallissa. 

Vyöti teki ruutua, seisomista (se osaa sen taas) ja yhden luoksetulon pysäytyksen. Käsimerkki näyttää auttavan tässä todellakin, se jää käyttöön. Testissä oli uusi harmaa vinkupallo, mutta se ei ollut niin kiva kuin tennisvinkupallot, Vyöti pudotti sen suustaan aika pian. Vinkuääni ei ollut tarpeeksi kimeä sen korviin. 

Mustin maha on tänään jo parempi, Canikur auttoi. 

Kuten aiemmin todettua, Mustia olisi tarkoitus yrittää kouluttaa pelastuskoiraksi. Haukkuilmaisukin on jo tuloillaan! 

Vyöti piirtää

Video jo joulukuulta, mutta laitan tänne talteen. Musti antoi tuon paperin olla ovessa aika pitkään ennen kuin repi sen irti, se rakastaa maalarinteippiä...

Musti tulee nykyään mukaan suihkuun, se työntää pään vesisuihkuun ja hampaat irvessä ärsyyntyneenä napsii sitä, kun ei tykkää kastua. 

Musti on nyt ripulissa, mutta ennen kuin se oli, kävin sen kanssa muutaman päivän ajan ahkerasti jäljestämässä. Minut ja Musti on hyväksytty mukaan pelastuskoiraporukan kokeilukerroille, ja siellä Mustia ja sen jäljestystaitoa ihailtiin. Eli nykyään jälkeä aloitetaan niin, että se tehdäänkin lumelle hiissamalla jalkoja maassa, jolloin jäljestä tulee ikään kuin jatkuva (erillisten askelten sijaan). Tätä reittiä sitten vahditaan ja annetaan koiran edetä vain, kun sen nenä on alhaalla ja "ydinjäljellä". Saadakseni Mustin ylipäätään seuraamaan tätä jälkeä pilkoin sille jäljelle juuston palasia, mutta ei se kyllä syö niitä. Etenee kuitenkin jäljellä hyvin ja löytää palkkarasian, jota jää katsomaan ja odottaa, että tulen avaamaan sen. Näitä rasiallisia on jäljestetty nyt 16 kpl. Yhden jäljen pituus on siis ollut tosi lyhyt, 5-20 m. Musti on oikea lapsinero. Ja Vyöti, jolle juusto kyllä kelpaa, on saanut ajaa jäljet uudelleen perästä ja syödä herkut parempiin suihin. Molemmat ovat tyytyväisiä, ja emäntä myös.

Musti on löytänyt oman äänensä, on vahtihaukkua, kimeää vaatimushaukkua ja "öh öh tuolla on jotain epäilyttävää" -pöhinää. 

Rovaniemellä tokoilemassa

 

Viime viikolla treenattiin Rovaniemellä Saaran ja Faken kanssa. Musti tykkäsi tästä bordercolliesta, meni korvat luimussa lipomaan sitä, vaikka vähän jännitti. 

Musti teki ruutuun juoksemista, leikkimistä, seuraamista ja käskyjen sanallista erottelua. Olen tehnyt sille niin paljon sheippaamalla ja itse tarjoamalla, ettei se oikein ymmärrä vielä, että minun puheellanikin voisi olla jotain merkitystä sille, mikä temppu Mustin tulee tehdä. Mutta eiköhän se vähitellen opi. Videolla yritän saada sen ensin tekemään istumisen ja sitten peruutuksen.

Leikkiminen sujui näätälelulla, piti vain lopettaa kesken, kun pentu vahingossa (vai "vahingossa") puri peukalooni reiän. Kävin pesemässä sormen ja jatkoin treeniä. Treenin lopuksi Musti sai elämänsä ensimmäisen kissanruoka-loppupalkan! 

Vyöti pääsi myös treenaamaan, ja sain esille sen kokeessa tulleen seisomisihmetyksen. Jostain syystä Vyöti on nyt mennyt sekaisin eikä osaa enää seisomiskäskyä. Tai siis joskus osaa, mutta on jotenkin hämmentynyt, että tuleeko sen seistä vai ei. Mistähän tämäkin nyt tuli? Tehtiin tätä liikkuroituna niin, että katsoin peilistä, jääkö Vyöti seisomaan vai tuleeko perään. Ja siis ensin ei seisonut ollenkaan, sitten seisoi sekunnin ja lähti perään, lopulta sain sen ihan jopa jäämään seisomaan. Tällä viikolla otettiin tätä parkkipaikalla toisenkin kerran liikkuroituna, ja takapalkka näytti auttavan. Pitää nyt ahkerasti parsia tätä kasaan, niin ehkä voidaan mennä uudelleen kokeeseen. Muuten tuo ei olisi kovin vakavaa, mutta kun ohjatussa noudossa on seisominen, niin siinä epäonnistuminen on todennäköisesti turmiollista ykköstuloksen saamisen mahdollisuuksien kannalta, kun koko liike menee nollille ja vie 30 pistettä. Hukan kanssa yksittäisiä liikkeitä pystyi vielä nollaamaan ja saamaan silti ykkösen silloisesta EVL:stä (muistelen näin tapahtuneen ainakin kolmesti), mutta Vyöti ei ole niin suoritusvarma, että sellainen olisi todennäköistä.

Ruutua Vyöti ei löytänyt, ei kerta kaikkiaan nähnyt sitä, vaikka Fake löysi. Ehkä bordercollieilla on parempi näkö, en tiedä. Vyötillehän on ollut tosi hankalaa mm. merkinkierto vähänkään hämärässä hallissa, luulen ettei se kerta kaikkiaan näe merkkejä joissain tapauksissa. Keltaiset tötteröt ja ruutunauha ovat olleet sille helpoimmat. 

Paikallaolot otettiin myös Vyöti ja Fake, 1 min piilossa, molemmat pysyivät vaikka Musti tuhmasti haukkui taustalla, sitä ärsytti kun se ei päässyt enää treenaamaan. 

Musti on jo vaikka miten iso vötkäle. 

Älykäs Musti

 

Mustista on tullut aika hyvä "laita esine kuppiin" -pelissä. Se on koulutettaessa monesti aika höseltäjä, joten tämä temppu on sille loistavaa keskittymisharjoittelua. Etenkin, jos kyseessä on pieni kuppi, ei sinne vain saa esinettä sujautettua, ellei keskity. 

Hallilla ja pikkujälkeä

Vyötille "palauttava" tokotreeni: ruutua, kiertoa, seuraamista, kaukokäskyjä ja paljon palkkaa. Agilitykenttä oli vapaana, joten mentiin myös keinua, puomia ja A:ta. Esteet alkavat sujua, nyt kun vielä saisin sen ohjattua sille esteelle jolle haluan. Se tuppaa vähän lipsahtamaan aina sinne sun tänne...

Mustille perushallitreeni: palloilla ja possulelulla leikkimistä ja iltaruoka naksutellen jotain temppuja. Tällä kertaa sieltä tuli tötteröiden kiertoa sekä oikean ja vasemman puolen perusasentoja. En siis tee sen kanssa oikein mitään tavoitteellista liiketreeniä vielä, vahvistan vain yritteliäisyyttä ja leikkiä. Musti täytti 4 kk. 

Mustin kanssa olisi tarkoitus tehdä jatkossa nenätyöskentelyä, joten olen jo aloitellut ja tehnyt sille lumelle pari jälkeä, joille olen ripotellut nappulaa ja laittanut loppuun palkkarasian. En ole jälkihommissa mikään asiantuntija, mutta ehkä en tässä mitään kovin kohtalokasta virhettä saa aikaiseksi. Musti tuntuu tykkäävän ja on innokas mutta rauhallinen nenänkäyttäjä. 

Muikun kanssa ja tokokokeessa

Musti kohtasi tällä viikolla Muikku -working kelpien. Aluksi Musti irvisti ja haukkui Muikulle ja pelästyi sen äkkinäisiä liikkeitä, mutta pian se tottui ja kipitti jo Muikun perässä. Aika mukava kokoonpano oli tämä kolmen yksilön lauma metsälenkillä. Vyötillehän Muikku oli jo ennestään tuttu ja mieluisa lenkkikaveri.

Eilen eli 2.3.2024 oli toko-päivä. Vyöti osallistui OKK:n hallilla pidettävään kokeeseen voittajaluokkaan, ja itse vielä liikkuroin alemmat luokat. Oli kyllä jotenkin raskas päivä, rupesin viimeisten koirien kohdalla jo menemään sanoissa sekaisin, mutta ilmeisesti en onneksi onnistunut pilaamaan kenenkään suoritusta...

Mutta se Vyötin koe kuitenkin. Aamulla käytin koirat tunnin lenkillä, ja ne saivat juosta vapaana. Yleensä en ole niin aamuvirkku, että jaksaisin koepäivänä nousta kyllin varhain tätä varten, mutta kun Mustin säännöllinen heräämisaika on 6:30, nyt ehdin hyvin. Taisi Vyöti olla sen takia koepaikalla rauhallisempi kuin yleensä. Olen kyllä huomannut, että jos sitä käyttää tuollaisella vapaanajuoksulenkillä ennen hallille menoa, se ei hauku ja vedä hihnassa niin paljon. 

Voittajassa oli kymmenen koiraa, ja Vyöti oli toisena. Yksilöliikkeet tehtiin kahdessa eri erässä ja paikallaolot vielä lopuksi. Kauhukseni tunnari oli laitettu ensimmäiseksi liikkeeksi, mutta tänään se ei haitannut. 

Tunnari 9 - kapulat oli laitettu tähden muotoon, mikä on Vyötille paljon helpompi kuin rivi. Vyöti huomasi oman, siirsi sitä, mutta kävi vielä varmistelemassa muut kapulat, ennen kuin toi oman. Onneksi sattui oma kapula suuhun, koska se oli siirtänyt sen huolestuttavan lähelle viereistä kapulaa. Tänään oli hyvä tuuri. 
Luoksetulo 7 - Vyötin tyyppinen luoksetulo. Pysäytystä en ole vain saanut terävämmäksi, kun Vyöti tulee niin kovalla vauhdilla. Tyytyväinen olin Vyötiin. Tajusin vasta päivää ennen koetta, että tässähän saisi nykyään käyttää myös käsimerkkiä - pitää alkaa testailla, jos se toimisi. Pysäytin siis Vyötin pelkällä suullisella käskyllä, ja kyllä se pysähtyi, mutta oli sen näköinen, että ei ollut odottanut sitä.
Kaukot 9,5 - hyvät kaukot! Tämän jälkeen Vyötillä valui kuola, kun kiittelin sitä, mutta vielä piti tehdä yksi liike ennen rasiapalkkaa.
Kiertohyppyliike 9 - Vyöti bongasi kartiot ja käskystä lähti rakettina kiitämään. Onneksi meni myös käskystä maahan. Saimme vasemman esteen. Vyöti haukkui mennessä ja tullessa, oli meno päällä. Liikkeen jälkeen kiitin sitä ja juoksimme yhdessä repulle ottamaan ensimmäisen palkkarasian, jossa oli turvotettua nappulaa, Naturis-naudanmahamakkaran pätkä ja kolme halpis-Dentastixin pätkää. Tämä olisi jo yksin riittänyt Vyötin ateriaksi, mutta lisää oli tulossa...

Seuraavaa settiä piti odotella jonkinkin aikaa, koska koiria oli se kymmenen. Musti oli kisapaikalla mukana ja pääsi vähän haistelemaan tunnelmaa. Erikoisvoittajaluokassa kilpaillut kultainennoutaja oli sen mielestä hirveä, Musti murisi sille ikenet vilkkuen. Mutta muuten oli sievästi. Vyötin kisasuorituksen ajaksi vein sen varmuuden vuoksi autoon. Siellä on peräkontissa koirille hyvä tilava makoilutila, eikä Mustilla siellä vaikuttanut olevan hätää, vaikka joutui olemaan yksin. 

Jäävät liikkeet eli "ällä" 7 - asennot olivat seiso ja istu. Luulin, että Vyöti jäi seisomaan, mutta kun käännyin, tuli se perääni? Tämä pätkä jäi pois videolta, mutta luulen, että se on ehkä pysähtynyt seisomaan ja kumminkin lähtenyt perääni. Omituista muttei tavatonta, koska tämä on tapahtunut kerran ennenkin. Seuraava asento oli istuminen ja tämän varmistelin kävelemällä hiljaa, että jotain pisteitä edes jäisi. Onnistuikin.
Ruutu 7 - Vyöti bongasi ruudun hienosti ja lähti sinne, mutta ruudussa ei kuunnellut minua, vaan jouduin antamaan sille tuplakäskyt sekä seisomiseen että maahanmenoon. Olen viime aikoina teettänyt sille paljon ruutua suorapalkalla eli siellä on ollut lelu odottamassa, joten Vyöti nyt selvästi odotti, että siellä olisi ollut jotain. Pitää ilmeisesti treenata tätä. Loppukävelyt menivät hyvin.
Seuraaminen 9,5 - ei ihan yhtä hyvä kuin viimeksi, Vyötillä vähän rakoili keskittyminen ja yhdessä kohdassa jouduin kutsumaan sen uudestaan mukaan. Oma vikani, en ole teettänyt pitkää seuraamispätkää aikoihin, pelkkää lyhyttä jossa palkataan koko ajan. Lisäksi alkupätkällä, joka oli juoksua, se loikkasi ilmaan. Mutta pääosin seurasi hyvin ja teki peruutuksetkin hienosti. Liikkuri teetti askelsiirtymiä vasemmalle ja oikealle, mitä ei pitäisi olla voittajaluokassa, varmaan vahingossa. Ne menivät huonosti, kun ei niitä ole Vyötin kanssa treenattu enkä itsekään muistanut miten kävellään sivulle, mutta vaikutti, ettei tuomari siitä ottanut pisteitä pois, joten ei haittaa.
Ohjattu nouto 10 - tässä huolestutti, että tekeekö Vyöti tuon seisomishomman taas, joten teetin sillä liikkeen välissä yhden seisomisen ja kehuin siitä. Ja liikkeessä sitten sanoin seisomiskäskyn tosi kovalla äänellä. Tepsi, siellä se seisoi, kun käännyin ympäri. Nouto oli hieno, ja pääsin heti palkkaamaan Vyötin uudella samanlaisella ruokarasialla.

Sitten odoteltiin paikallaoloja taas. 

Paikalla makaaminen 10 - täydellistä.
Kokonaisvaikutus 10 

Arvostelun jälkeen laitoin Vyötin vielä maahan ja sitten juostiin kehästä ulos ottamaan viimeinen palkka eli herkkuluu. Sitä Vyöti sai pureskella hallin lattialla nautiskellen. Nyt Vyöti oli syönyt jo niin paljon kaikkea herkkua, että hyvä kun ei räjähtänyt.

Yhteensä tuli VOI1 280 pistettä, sijoitus 4./10. Hieno Vyöti, ensimmäinen kiinnitys valionarvoon! Olen tyytyväinen, Vyöti teki kuten opetettua ja kaikki tapahtuneet virheet olivat sellaisia, että tiedän, minkä koulutusvirheen olen itse tehnyt. Tokovalion arvo Vyötin kanssa alkaa tuntua ihan mahdolliselta asialta. Ja varmaan Vyötilläkin oli kivaa, kun se pääsi syömään niin paljon herkkuja. 

Video löytyy täältä.

Pari videota aamutreeneistä

Silloin, kun olin 15 v ja Hukka oli nuori, kävin usein lukemassa slovenialaisen agilitymestari Silvia Trkmanin kotisivuja. Siellä oli videoita erilaisista tempuista, joita hän oli opettanut koirilleen. Yksi erikoinen temppu, jota ihailin, oli toisen puolen jalkojen pitäminen ylhäällä. Videolla pyreneittenpaimenkoira ja bordercollie pysyttelivät tässä asennossa useita sekunteja. Hukalle sain opetettua hetken tasapainoilun (näkyy tällä vanhalla temppuvideolla), mutta se ei oikein ikinä onnistunut pitämään asentoa ilman tukea. Nyt olen opettanut tätä Vyötille, ja kuten videolla näkyy, sehän alkaa oppia sitä! Vyöti on kyllä ketterä ja kevyt, että sikäli sille ovat tällaiset temput helpompia. Molempia puolia tehdään säännöllisesti. Tuo videolla näkyvä on itse asiassa Vyötin vaikeampi puoli, mutta kun olen treenannut sitä enemmän, ovat molemmat nykyään aika lailla tasavahvoja. 

Yksi tokoryhmäläinen pohti, miltä kapulan pidon alkeistreenien kuuluu näyttää, kun sheippaamalla opetetaan. Ajattelin, että minäpä kuvaan videolle prosessin, kun opetan sen Mustille, niin siitä voi katsoa mallia. Helpommin sanottu kuin tehty, nyt on muutama viikko mennyt opetusprosessia eikähän se ollutkaan niin helppoa... Musti on aika eläväinen ja olen ilmeisesti onnistunut opettamaan sille, että kaikissa tempuissa kuuluu hirveästi puuhata ja toimia, jolloin esineen pitäminen hiljaa paikallaan on sille käsittämätön konsepti. Se yrittää usein mm. tehdä etuosakäännöstä samaan aikaan. Nyt Musti kuitenkin pitää kapulaa (tai siis lyijykynää tässä vaiheessa) jo sekunnin eikä steppaile ihan mahdottomasti. Alla video aamun tilanteesta. Se näyttää jo kamalan isolta tuossa! Mutta silti tuli aamulla pissit lattialle keittiön pöydän alle.

Helmikuun puuhia musti-vyötilässä

Ei ole tullut kirjoiteltua vähään aikaan, mutta täällä on mennyt koirien kanssa ihan mukavasti. Musti on kasvanut kokoa ja alkanut päästä meillä "aikuisen koiran" kirjoihin siinä mielessä, että sen kanssa on käyty jo pidempiä hihnalenkkejä ja se on saanut opetella odottamaan auton peräkontissa yksin sillä välin, kun treenaan Vyötin. Aluksi raahasin aina kevythäkin halliin sisälle ja laitoin Mustin siihen Vyötin treenin ajaksi, ja tämä olikin hyvä ratkaisu, koska Musti oppi kivasti rauhoittumaan ja jopa nukahtamaan häkkiin, kun vain sen peitteli rievuilla tai takilla. Nyt tuo koppa alkaa kuitenkin jo käydä pieneksi, joten Musti on saanut tottua siihen, että se odottaa yksin auton perässä, kun Vyöti treenaa, ja toisin päin. Olisi tietenkin sangen mukavaa, jos se osaisi odottaa myös hihnassa hallin seinustalla. Vyötiltä tämä ei ole ikinä onnistunut, se haukkuu kuin raivopää nähdessään toisen koiran treenaavan, ja on ihan sama miten sitä yrittää komentaa tai suksutella olemaan hiljaa. 

Mustia en ole punninnut vähään aikaan, mutta pentuesisarukset tuntuivat olevan jo 10 kg tietämillä. Hampaat ovat alkaneet vaihtua ja luojan kiitos siltä irtosi edes toinen niistä piikinterävistä etukulmahampaista, jotka ovat repineet jo vähän liian monta reikää housuihin ja paitoihin... Toinen on vielä jäljellä, himolla odotan sen tippumista ja kurkkailen Mustin suuhun tämän tästä, että onko se vielä siellä. 

Vetoleikit eivät Mustia ole viime aikoina hirveästi kiinnostaneet, en tiedä, liittyykö tämä hampaiden vaihtumiseen vai olenko jotenkin huono leikittämään sitä, kun ei kiinnosta. Tennispallot sitä sen sijaan kiinnostavat: hallilla on leikitty kahden tennispallon leikkiä, jossa heittelen palloja vuoron perään eri suuntiin ja yhdessä juostaan niitä kiinni. Musti tekee saalisloikkia palloihin ja on sangen riemuissaan tästä toiminnasta. Mutta selvästi se on ruokamotivoituneempi; jos ensin koulutan sitä ruualla, vaatii leikkiin heittäytyminen hieman orientoitumista ennen kuin Musti ymmärtää, että nyt ei todellakaan ole ruokaa tulossa. Toisin päin vaihtaminen taas ei ole ongelma, Musti viskaa saman tien minkä tahansa lelun suustaan, jos ruokaa on saatavilla. 

Toisiin koiriin Musti on alkanut osoittaa niskakarvojen ja hännän nostelua, joten olen jatkanut sen vastaehdollistamista niihin viskomalla sille nameja maahan, kun vastaan tulee koira. Tätä vähän hankaloittaa, jos Vyöti tempoo ja haukkuu vieressä. Muutoin olen pyrkinyt tekemään Mustille häiriötreeniä pyytämällä siltä jotain vähäpätöistä temppua samalla, kun jotain häiritsevää tapahtuu vieressä. Yhtenä päivänä kävin syöttämässä sen iltaruuan juna-asemalla. Musti teki pientä takapäänkäyttötemppua odotussalissa, tässä ei ollut ongelmia. Laiturilla junan saapuminen hätkähdytti sitä, mutta se huomasi pian, että ei tässä mitään tapahtunutkaan, kannattaa jatkaa temppuilua. Annoin koko kourallisen nappulamössöä palkaksi. Juna-aseman portaita mentiin takaperin, tai siis Musti meni.

Vyöti sai hepulin

Vyötin kanssa olen nyt myös treenaillut. Olen ilmoittanut sen tokokokeeseen, joten voittajan liikkeitä on muistuteltu ja vähän edistettykin. Tunnari on edelleen murheenkryyni, ei ole edistynyt juuri ollenkaan viime joulukuun kokeesta, mutta en nyt ole jaksanut välittää siitä, joten treenaaminen on tuntunut aika kivalta viime aikoina. Vyöti on ollut minulle hankala koulutettava; on tuntunut, että toistan sen kanssa samoja harjoituksia kymmeniä ja kymmeniä kertoja, eikä mikään muutu, se ei vain muista tai ymmärrä koulutusta. Mutta nyt ikään kuin tuntuu, että asiat alkavat ehkä sittenkin loksahdella paikoilleen. Eihän Vyöti ole kuin vasta neljävuotias, joten ehkä tämä on vielä ihan "normaali" aika hakea koiran kanssa yhteistä säveltä. Ehkä se sieltä vähitellen alkaa löytyä.

Agilityesteitä on myös treenailtu, kokonaiset 12 keppiä menevät jo parin yrityksen jälkeen. Keinulla olen tehnyt jonkin opetusvirheen (varmaan alkanut laskea keinua alas liian nopeasti ja liian isolla kolautuksella), koska Vyöti mieluusti jäisi keinun keskipaikkeille odottamaan, että lauta laskeutuu alas, ja tulisi vasta sitten kontaktille. A-esteellä sen sijaan tulee jopa tosi hyviä kontakteja, kun itse maltan sanoa "koske - koske - koske" EIKÄ "koskekoskekoske". Veisiköhän joku taitava agilityohjaaja Vyötin kilpailuihin... Rimakorkeus on tosin edelleen vähän ongelma, Vyöti ilmeisesti olisi pikkumaksi, ja ne hypyt tuntuvat minusta hirveän korkeilta. Terveyskään ei ole Vyötillä ihan priimaa (selässä LTV4 ja leikattu polvi), joten mietityttää, että miten kovaa agilitykäyttöä se loppujen lopuksi kestää. Agility kyllä sopii Vyötin luonteelle paremmin kuin toko, mutta en ole uskaltanut lähteä sitä tekemään täysillä, kun koko ajan mietityttää, että kestääkö se kuitenkaan.

Surkea eläin. Takki, valjaat ja vielä tossut. Ei voisi enää pahemmaksi mennä. Tämä on viime pakkasjaksolta.

 

Musti aurinkopaikassa

 

 

Näkyy tuolla suussa muutama hampaannysä vielä olevan

 

Musti 3 kk

 

Musti täyttää tänään kolme kuukautta ja on ollut minulla nyt reilun kuukauden. Tuntuu, että se olisi paljon vanhempi ja ollut meillä paljon pitempään. Tällä hetkellä kaikki menee meillä tosi kivasti. Alussa sen kanssa oli aika paljon sellaista turhaa riehumista, että se vain puri kaikkea ja oli ihan raivona, kun sitä yritti rauhoittaa. Mutta nyt viime aikoina se on ollut paljon kiltimpi, joten luulen, että ehkä tuo alkuviikkojen riehunta oli osittain vain stressin purkua, olihan uuteen kotiin muutto iso elämänmuutos. Toki nyt ollaan päästy paremmin ulkoilemaankin ja metsälenkeille, se väsyttää Mustia sopivasti. 

En ehdi nyt kirjoitella paljon enempää, mutta laitoin ylle videon, jolla Musti ja Vyöti esittelevät viime viikkoina opeteltuja temppuja. Täällä on ollut kennelyskää paljon liikkeellä, joten olen vähän vältellyt hallilla käyntiä ja opettanut sen sijaan temppuja kotona, Vyötikin on oppinut kivasti.

Mustille rokotus

Musti sai rokotuksen ja passin. Rokotus kirveli inhottavasti, ja Musti vinkui surkeana. Seuraavana aamuna Musti oli jo toipunut illan kauhuista.

P.s. korvat taas pystyssä

Musti 12 viikkoa

Musti ei ole enää ihan pieni pentu, painoa 7 kg ja jalkoja alkaa olla jo sen verran, että niillä pääsee hangessakin aika tehokkaasti eteenpäin. Hampaat ovat neulanterävät piraijahampaat, ja niitä Musti käyttää mieluusti. Minulla on kahdet "kotihousut", joista toiset minulla oli jo silloin, kun Vyöti oli pentu, ja niistä ajoista housuissa on kaksi pientä reikää. No, nyt niissä on molemmissa housuissa aivan valtavat reiät, joten saanen heittää ne suoraan roskiin tämän pentuajan jälkeen... Toisaalta pidän hyvänä asiana, että Musti tykkää roikkumis- ja repimisleikeistä. 

Huomasin, että Mustille on kiva lelu sellainen muovipullo, jonka sisälle laitetaan nappuloita ja se rapisee, kun sitä liikuttaa. Siis eräänlainen "kolinapullo". Tätä lelua Musti tuo minulle omalla pihalla takaisin käteen, jos sen heittää tai antaa sille. Ensiksi Musti toi minulle leluja takaisin vain omassa olohuoneessa mutta ei muualla, nykyään se tuo niitä jo pihalla. Mutta hallilla tai muussa vieraassa paikassa ei tuo vaan jää lelun kanssa jonnekin mässyttämään sitä tai unohtuu tekemään muita asioita.

Yritin perjantaina käydä rokotuttamassa Mustia, mutta nyt onkin tullut sellainen uusi systeemi, että kun rokotus annetaan vähintään 12 viikon iässä, se on vuoden voimassa, eli ei tarvitse enää tehostaa neljän viikon päästä. Mutta Musti olikin vasta 11 viikkoa ja 6 päivää! Rokotusaika siirrettiin siis maanantaille. Mikrosiru ehdittiin kuitenkin lukea, ja se meni hienosti. 

Vyöti opetti Mustia kulkemaan bussilla. Vyötistä ei kaikissa asioissa kannata ottaa mallia, mutta bussissa se osaa kulkea hienosti. Tosin Mustia alkoi sen verran jännittää, että se halusi minun syliini istumaan ja katsomaan maisemia. Olen pyrkinyt ulkoiluttamaan koiria mahdollisimman paljon erikseen, koska Vyöti ei todellakaan ole mikään malliesimerkki hyvästä käytöksestä, se siis haukkuu koko ajan kaikelle. Se kiihtyy odottamattomista asioista, mm. bussin saapuminen ja bussista ulos tuleminen, kauppakassia kantava ihminen ym. ym. ovat sille sellaisia asioita, että se alkaa haukkua ja haukku jää päälle eikä ota loppuakseen. Joskus kuitenkin on ajan niukkuuden vuoksi ollut pakko lenkittää koiria yhdessä, ja ihme kyllä, Musti ei toistaiseksi ole alkanut matkia Vyötin haukuntaa. Olen tehnyt niin, että annan Vyötin haukkua ja palkitsenkin Mustia siitä, kun se ei yhdy Vyötin haukkuun. Siis eräänlaista vastaehdollistamista. 

Viikko sitten Musti pääsi tapaamaan kahta kilttiä lapinkoiranarttua. Ensiksi Mustia pelotti, kun koirat haukkuivat, ja se näytti hampaita. Kymmenen minuutin päästä kuitenkin käveltiin jo vierekkäin metsäreittiä pitkin. Samalla lenkillä Musti näki hiihtäjän ja lähti saalistamaan sitä. Sain sen kuitenkin kutsuttua takaisin. Hiihtäjien ja pyörien ohituksiin pitää nyt kiinnittää huomiota, selvästi ne herättävät Mustissa saalistushimoa. Moottorikelkkoihin on saatu myös tottua, ne ajavat tuolta samaiselta reitiltä hurjaa vauhtia ohi. Sen verran Mustia jännittää, ettei se suostu syömään nappulaa ihan kelkan ollessa kohdalla, mutta heti sen jälkeen kyllä. 

Hallilla ollaan käyty taas muutaman kerran. Olen leikittänyt Mustia ja tehnyt sen kanssa pientä naksutinkoulutusta. Yhtenä päivänä tällä viikolla tein virheen, kun ensin käytiin metsälenkillä, missä tietenkin syötin Mustille puolet sen päivällisestä moottorikelkkojen ym. ohitusten lomassa, ja sitten mentiin hallille. Ja hallilla kokeilin vielä yhtä uutta temppua, josta Musti oli epävarma. Se alkoi vinkua eikä keskittynyt treeniin, alkoipa jopa haistella mattoa ja etsiä sieltä syötäviä. Ei olisi pitänyt treenata ollenkaan silloin. Mutta aina tulee uusi päivä ja uudet treenit. Seuraavana päivänä otin Mustin virkeänä ja nälkäisenä treenaamaan, levittelin sille hallin lattialle erilaisia esineitä ja annoin sen itse keksiä, mitä se tekisi. Lisäksi leikittiin. Mielestäni meni hyvin. Videon pitäisi näkyä tästä linkistä (en kehdannut laittaa sitä julkiseksi, kun itse juoksen tuolla jotkut tuulihousut jalassa silleen JEEEEE). 

Vyöti pääsi tekemään keinua, puomia, kiertohyppynoudon kiertovaihetta ja tunnaria. Keinulla olen alkanut nyt laskea keinua vähän nopeammin maahan, ja tästä rämähdyksestä Vyöti ei selvästi tykkää vaan pyrkii loikkaamaan keinulta alas. Puomin pysäytystä piti taas muistutella, mutta kyllä se sieltä sitten löytyi. 

 

Tunnarissa ei edistystä havaittavissa. Tai no, on edistystä tullut sen verran, että nyt Vyöti toi oman kapulan heti, kun oli haistanut sitä - eli se ehti porsastellen liikutella vain puolet vääristä kapuloista ennen tätä. Monesti se on siis saattanut tehdä useampiakin kierroksia ja todellakin hämmentää kaikki pulikat useaan kertaan ennen lopullista päätöstä, että minkä se ottaa. Tämä on siis kuitenkin edistystä. Aion seuraavaksi kokeilla nuuskumaton laittamista itseni ja kapuloiden väliin. En oikeasti tajua, MITEN tämä voi olla näin hankalaa. Ei mikään tunnu tepsivän. Olen saanut vaikka mitä neuvoja tähän tunnariin, eikä mikään auta. Siis ongelma on se, että Vyöti ei periaatteessa tee mitään väärin. Se haistelee kapulat ja tuo oman. Mutta kun se 1) haistelee niin voimakkaasti, että samalla liikuttelee väärät kapulat paikoiltaan ja 2) pysähtyy ja odottaa minun antavan sille varmistuksen, että poimittu kapula oli oikea, mutta kun sitä ei tule, niin tuo sen kuitenkin vierelle. (Matalassa vireessä kotipihalla ei tee näitä kumpaakaan.) Hukalla oli haistelutekniikaltaan tosi hyvä tunnari, se ei kosketellut muita kapuloita ollenkaan. Salaisuuteni tähän oli se, että SILLÄ EI VAIN KOSKAAN TULLUT MIELEENKÄÄN TEHDÄ NIIN! Osa koirista antaa tämän asian ilmaiseksi ja osa porsastaa hirveän näköisesti, vaikka molemmat koirat olisi opetettu samalla tavalla. No, jatketaan harjoituksia, jospa tästä vitosen tai seiskan arvoinen suoritus vielä saataisiin leivottua. Ehkä nuuskumatto toimii. Miljoonat asiakkaat eivät voi olla väärässä...

Mutta siis huomatkaa videolta hyvä puoli: miten hieno peruutus! Ja kivaa meillä Vyötin kanssa kuitenkin oli. Olen vain turhautunut, kun olen pitänyt itseäni ihan kohtalaisena koirankouluttajana ja sitten en osaa kouluttaa tunnaria. Miten voi olla.

Musti 11 viikkoa ja Vyöti hurjana

Mustin saalisvietti ja leikkihalut kehittyvät. Olen leikittänyt sitä kotona sisällä ja mahdollisuuksien mukaan myös vieraissa paikoissa, mitä kovat pakkaset ovat vähän hankaloittaneet. Aluksi Mustin leikintä leluilla oli vähän haparoivaa (mikä onkin kahdeksanviikkoiselle pennulle ihan odotettavissa). Nyt, kun olen leikittänyt sitä ja antanut sen voittaa ja kantaa lelua ja siitä kovasti kehunut, se on alkanut villiintyä yhä enemmän ja enemmän. Yleensä lähtee jahtaamaan narun perässä olevaa näätälelua uudessakin paikassa, vaikka olisi vähän epävarmana. Selkeästi Mustin "saalistusketjussa" korostuvat lelun repiminen ja sen kantaminen voimakkaammin kuin Vyötillä: Vyöti on aina ollut sellainen saalistaja, jolle näätälelun tai tennispallon jahtaaminen tuottaa suurinta nautintoa, mutta taisteleminen tai lelun kantaminen ei niinkään. Musti taas tykkää repimisvaiheesta ja lelun voitettuaan kantaa sitä ylpeänä häntä pystyssä. Yllä olevissa kuvissa leikitin Mustia pyörätiellä lähellä kotia, se on saanut lelun (lapasen) suuhunsa ja ylpeänä kantaa sitä kotipihalle, samalla kuitenkin hieman huolissaan ympäristöstä. 

Koska Musti on niin innoissaan lelun voittamisesta, olin tällä viikolla hieman huolissani siitä, saanko sitä lainkaan tuomaan lelua enää takaisin minulle leikittäväksi. Se on siis kotona yleensä kantanut lelut omalle pedilleen ja jäänyt sinne mässyttämään niitä. Kokeilin tähän ratkaisuksi "kahden näätälelun leikkiä" eli leikin yhdellä lelulla Mustin kanssa, annan sen voittaa ja lähden heti toiseen suuntaan vetäen toista lelua perässäni. Näin Musti laukkaa perääni pitäen äsken voittamaansa lelua suussaan. Tämä on toiminut vieraissa paikoissa ihan OK. Nyt kotona Musti on kuitenkin myös tuonut minulle leluja. Tosin toistaiseksi ainoastaan yhtä sukkaa, joka ei alun perin ollut koiran leluksi tarkoitettu, mutta kun se kerta sitä minulle tuo, niin totta kai leikitään. Eilen aamulla se toi kyseisen sukan minulle kahdesti ja tänään aamulla taas kahdesti. Leikitin sitä sukalla palkinnoksi ja annoin sen taas voittaa.

Uusissa paikoissa Musti on varovainen, mutta ei mitenkään paniikissa. Pidän hyvänä indikaattorina tästä sitä, että se hetken tutustelemisen jälkeen yleensä pystyy kuitenkin syömään nappuloita. Esimerkiksi kaupan tuulikaapissa se ensin tärisi häntä koipien välissä, mutta parin minuutin jälkeen nappulat jo kelpasivat. En ole tästä pahoillani, koira kyllä tottuu ympäristöihin ja ainakin Hukasta (joka oli pentuna arka) tuli lopulta välinpitämätön ympäristöään kohtaan. 

Hallilla Musti on oppinut rauhoittumaan hienosti. Keksin laittaa kopan päälle oman takkini niin, ettei miltään sivulta näy mitään. Näin Musti nukkui kopissa koko tunnin ajan, kun itse vedin tokoa. Treenien jälkeen se tuli kopista unisena ja haukotellen.

Valjaisiin totuttelua, olo on surkea ja korvat lurpallaan

Eilen kävin molempien koirien kanssa lappalaiskoirien hallivuorolla. Siellä oli kova mekkala ja paljon koiria, en mahtunut tekemään Vyötin kanssa suunnittelemiani pitkän matkan ruutuharjoituksia. Tein sitten Vyötille kepeille hakua 90 asteen kulmasta, meni yllättävän hyvin. Kaikki 12 keppiä eivät tällä kertaa onnistuneet, Vyöti alkoi väsyä ja jätti keppejä väliin tai pullahti ulos toiseksi viimeisestä välistä. A-esteen alastulokontaktia yritin tehdä, ja Vyöti oli ihan kuin ei olisi koskaan nähnytkään kontakteja, vaikka laitoin etupalkan samalla tavalla kuin puomia treenatessa, mikä sillä on toiminut siis puomilla todella hyvin. Ilmeisesti A-este on liian erilainen, että Vyöti tajuaisi, että sillä käyttäydytään samoin kuin puomilla tai keinulla. Lopulta saatiin pari sinne päin -toistoa, jotka palkkasin hyvin ja lopetin. 

Tunnarissa Vyöti oli ihan toivoton. Se tunki nenän aina jalkapallokartion sisälle niin, että ne tarttuivat sen nokkaan ja lentelivät ympäriinsä. Lisäksi se ilmaisi vääriä kapuloita ja ei ilmaissut omaa kapulaa. Vaikuttaa siltä, että tällä hetkellä tämä tunnarin treenaaminen on sen kanssa turhaa. Olen ylipäätään treenannut Vyötin kanssa vähemmän kuin yleensä ja lisäksi se on mustasukkainen minusta pennulle, mitkä seikat saavat sen olemaan vielä tavallistakin korkeammassa vireessä sen kerran kun se pääsee kanssani tekemään jotain, ihan hulluna suorastaan. Siis mikään keskittymistä vaativa ei onnistu. Ehkä menen sen kanssa vähän aikaa vain agilitya ja tarkkailen, tasaantuuko tilanne tulevina viikkoina. 

Musti on oppinut uusia temppuja, joita kuvasin videolle:

 

Lisäksi olen aloittanut Mustin kanssa noutoa naksuttelemalla lyijykynän ottamista suuhun. Testailen myös hajuerottelun kouluttamista teepusseilla. Tällä hetkellä Musti osaa nenällä tökätä musta tee -pussia, mutta ilmaisussa ei ole kestoa. Jostain syystä minulla on aina vähän ongelmia keston opettamisessa mihinkään asiaan, nopeat liikkeet on helpompi opettaa. Yritän siis saada sen pitämään nenää teepussin kohdalla vähän pitempään, sekuntikin näin alkuun olisi hyvä.

Myh myh iiih iuh viuh hau-hauuuu

Kävin ensimmäistä kertaa hallilla molempien koirien kanssa. Viereisellä kentällä oli taas agilitya treenaava bordercollie, mutta muuten saimme olla kentällä keskenämme. Treenasin ensin Mustin. Se intoutui nyt leikkiin näätälelun kanssa ja ylpeänä juoksutti sitä ympäri kenttää. Edellisen vierailukerran ujoudesta ei ollut tietoakaan. Tein sille vielä "tassut vadille ja pyöri ympäri" -temppua toko-laatikosta löytyneellä pyöreällä urheilutyynyllä tms. Musti on loistava yleistämään asioita; opetin sille tuon tassut esineen päälle -tempun Kalle Päätalon Viimeinen savotta -kirjalla, mutta sille ei ollut mikään ongelma tehdä samaa temppua toisella kirjalla, ruokakupilla tai tuolla tyynyllä. Ihan heti ymmärsi. Vyöti on mielestäni aika huono yleistämään asioita - se oppii kyllä, mutta opitun asian yleistäminen eri konteksteihin vie tosi paljon aikaa sen kanssa, mikä on hankaloittanut tokon voittajaluokan liikkeiden opettelua. Pentu vaikuttaa eri luonteiselta. Takaoven eteen oli unohtunut ihan pieni suikale sanomalehtipaperia, niin Musti oli pissannut siihen. Siis ei kuulosta suureltakaan tempulta, mutta Mustilla ensimmäisten päivien jälkeen pissit ovat lähes sataprosenttisesti tulleet sanomalehdelle ja se oikeasti ymmärtää, että niille tehdään. Aiemmat koirani tämän ikäisenä ovat enemmän tehneet pissejä vähän minne sattuu, Musti on tuon sanomalehtihomman ymmärtänyt täysin. (Heti kun kirjoitin tämän, se tietenkin pissi lattialle...)

Laitoin sitten pennun koppaan puruluun kanssa ja otin Vyötin treenaamaan. Ihan kuin pentu sitä luuta olisi rauhoittunut syömään, mutta annoin sen sitten vikistä kopassa, kun ei se pahemmin vaikuttanut olevan vaaraksi itselleen. 

Vyötin treenimeno oli sellaista, että vakavasti harkitsen, josko lopetan koko tokoilun sen kanssa ja rupean tekemään vain agilitya. Se nimittäin haluaisi vain juosta, ajatteleminen on tosi vaikeaa. Ruutuun se ei osannut mennä vaan juoksi ja kiersi oikeanpuoleista etutötteröä varmaan viisi kertaa. Lopulta se muisti ruudun konseptin, kun laitoin sinne kosketusalustan. Tunnarissa tein haistelujutun matalilla jalkapallokartioilla. Ensin se vain porsasteli ja heitteli niitä kuonollaan ympäriinsä eikä merkannut omaa, vähän myöhemmin jo onnistui ja merkitsi oman istumalla.

Agility sen sijaan meni hyvin: Vyöti pujotteli koko 12 kepin sarjan ihan tuosta vaan ja nopsasti, puomi mentiin reippaasti päästä päähän ja hienon alastulokontaktin kanssa vielä. Keinua se ei ihan vielä osaa. Tein sitä nyt niin, että keinu oli sillä lailla pönkätty, että se pääsi vähän kolahtamaan ja liikkumaan, mutta ei kokonaan. Tässä Vyötillä on suuri kiusaus jatkaa juoksemista ja hypätä pois keinulta heti kolahduksen tullessa, mutta sain sille myös yhden onnistuneen kontaktin vähän helpotetussa muodossa, ja tähän lopetin.

Treenin jälkeen pentu ei olisi halunnut lähteä pois kentältä, se rimpuili ja peruutti vastaan eikä halunnut syliin. On muutenkin nyt keksinyt sen, ettei se halua kaulapantaa tai että hihna laitetaan/otetaan pois, vaan lähtee peruuttamaan ja pakenee. Iltaruualla niitä opetin sille miellyttäviksi tapahtumiksi: laitoin pannan, annoin namin, otin pannan pois jne. Haluaisin käyttää sillä valjaita, mutta se on juuri nyt sen kokoinen, että meillä on yhdet vähän liian pienet ja yhdet vähän liian isot valjaat. Luulen, että ehkä jo viikon - viimeistään parin viikon päästä nuo isot valjaat voisivat olla sopivat. 

Leikkimeno on taas ollut hurjaa:

Mustin tärkeä oppi 13.1.2024

Tänään on Musti oppinut elintärkeän asian koskien vanhempia koiria ja niiden omaisuutta. Pienen pennun saavuttua taloon myönsi Vyöti sille erityiskohtelua koskien määrättyjä purutuotteita ja niiden hallussapitoa, antoipa jopa viedä suustaan joitakin vähemmän maukkaasta päästä olevia herkkupaloja. Mutta viimein tuli raja vastaan. Kunnollisella ärähdyksellä se opetti pennulle, ettei vanhemman koiran suusta sovi mennä ottamaan pureskelun alla olevaa luuta.

Vyötillä on luu!

Tätä lähemmäs ei uskalla mennä.

Saisiko sen täältä takaa päin?

Murhaava katse ja ylähuulen nosto ovat tarpeeksi.

Saisiko sen haukkumalla?

Kiertää kuin kissa kuumaa puuroa.

Uusi kierros. Vyöti peittyy lumeen, luun omistussuhde ei muutu.

Vyötin ei tarvitse näkyvästi irvistää. Luun kaluamisen lomassa päästetty urina riittää kertomaan pennulle, mikä on homman nimi.

Kyllä ei nyt luu vaihtanut omistajaa.

 

P.S. Koko tapahtumaketjun ajan Mustilla olisi ollut samanlainen luu, mutta se olisi halunnut ottaa nimenomaan Vyötin luun.

Pystykorva!

Vyöti on tehnyt lenkillä vähän rallytokoliikkeitä ja muita temppuja. Ja pääsi käymään Peten Koiratarvikkeessa, laatuaikaa sille. 

Mustin tämän viikon tekemisiä:

- TÄRKEÄ: ensimmäinen yö niin, että yön aikana Musti (tiettävästi) EI ollut tehnyt kakkaa. Pissin kuitenkin oli, mikä on ymmärrettävää, kyllähän monet ihmisetkin käyvät yöllä vessassa. 

- Kantoi sanomalehden palasen keittiöön ja pissi sille. 

- Kaikki kynnet leikattu kertaalleen; osittain opetin Mustin pitämään tassua paikallaan ja osittain harhautin sitä nuuhkimaan namia matolta samalla kun nipsaisin. Joka kynnestä annoin pikku palkinnon.

 - Vyötin kanssa noin tunnin metsälenkillä; paikoitellen kannoin Mustia sylissä, mutta aika pitkiä pätkiä se kipitti ihan itse, ja oli väsynyt lenkin jälkeen. Kutsuin sitä muutaman kerran nimeltä, ja aina se tuli. Annoin nappulamössöä palkinnoksi. 

- Ensimmäinen kerta bussissa. Tämä oli Mustille jännittävä kokemus. Se tärisi, kun menimme sisään, mutta ehti vähän rauhoittua ennen kuin jäimme pois. 

- Kokeilin naksutinkouluttaa sitä jossain muualla kuin omassa olohuoneessa, paikaksi valikoitui päiväkodin parkkipaikka. Heti Musti tiesi, mikä on homman nimi. Lopetin ihan muutaman toiston jälkeen ja palkkasin kaikki yritykset hyvin.

- Musti oli mukana, kun kävin hallilla vetämässä tokotreenejä. Osan ajasta pidin sitä sylissä, ja osan ajasta se oli kopassa kentän laidalla. Odottaminen ei vielä ihan onnistunut, puruluu ei kiinnostanut, Musti raapi koppia ja vänisi. Hetkeksi melkein rauhoittui nukkumaan, mutta sitten treenit jo loppuivatkin. Autossa nukahti samaan koppaan välittömästi. 

- Osaa aamulla odottaa ruokakuppiaan sievästi, kunhan sille vähän muistuttaa asiasta. 

- Opetellut sellaista, että jos Vyöti on nukkumassa, se pitää jättää rauhaan eikä vaanita ja hypätä yhtäkkiä toisen naamalle. 

- Korvat nousseet pystyyn! 

Naksutinkoulutusta

Musti on ehdollistunut naksuttimeen ja oppii temppuja. Ensimmäinen temppu, jonka se oppi, oli istuminen. Aluksihan koira ei tajua, että se voi itse vaikuttaa nappuloiden saamiseen. Istuin penkillä, Musti ensin hyppi minua päin ja sitten vähän luovutti ja istui. Naksutin ja palkkasin. Vähän ajan päästä se istui uudelleen. Siinä oli ensimmäinen temppu! 

Seuraavassa sessiossa en palkannut enää istumisesta vaan odotin, että Musti tekee jotain muuta. Se ensin istui ja sitten vähän peruutti istuen. Naksutin, ja tästä tuli Mustin toinen temppu. Jos Musti ei heti keksi, miten se saisi nappuloita, se ei suinkaan lannistu vaan alkaa haukkuen komentaa minua. Mutta en anna siitä palkintoa vaan vasta sitten, kun se yrittää jotain muuta. 

Kolmas temppu oli punaisen pallon koskettaminen. Tämä oli Mustille vähän vaikeampi, ja vei noin kolme opetuskertaa, ennen kuin se kunnolla älysi tempun idean. Sille ei ollut luontaista pyrkiä saamaan nappuloita minulta ulkopuoliseen esineeseen suuntautumalla. Mutta sitten se tajusi sen. Parhaillaan olen opettamassa sille "tassut Kalle Päätalon (kirja, ei ihminen) päälle" -temppua, ja se tarjoaa jo hyvin kirjalle menemistä.

Saanen esitellä: Mustin ihka ensimmäiset temput videolla!

 

P.s. Musti kohtasi peilissä ärsyttävän otuksen, joka ei suostunut lähtemään, vaikka Musti sitä miten haukkui. Hyi olkoon! 

Leikkikuvia ja muuta

Vyöti on jäänyt vähän paitsioon, joten kävin sen kanssa kahdestaan Mustissa ja Mirrissä kävelemässä. Otin alennuksesta joulupukkilelun, jossa iso vinku, puruluita molemmille koirille sekä uuden tukevan vesikupin, ajattelin pitää sitä autossa. Muovirasiaviritykset tuppaavat kaatumaan niin herkästi. 

Pe 5.1. otin Mustin taas takapenkille ja ajoin OKK:n hallille. Siitä on nimittäin kaikki arkuus kotona nyt sulanut, ja se saa superhepuleita, joiden aikana se vain puree kaikkea ja kiusaa Vyötiä. Vyötihän sitä kyllä aikansa leikittää, mutta ei sekään jaksa sitä miten pitkään hyvänsä. Joudun sitten jossain vaiheessa nostamaan Vyötin omalle puolelleen turvaan pentuhyökkäyksiltä. Pakkanen (noin -30 astetta) on nyt rajoittanut ulkona oloa, eikä sisäaktivointi Mustia paljoa väsytä, joten sillä on sisällä liikaa energiaa. Siksipä uudella hallilla käyminen sai toimia aktivointina. Musti on oppinut nukahtamaan kantokoppaansa lähes heti, kun sen sinne laittaa, hienoa! Yritän seuraavaksi opettaa sen rauhoittumaan sinne myös treenihallilla.

Hallin pihalla Musti nosti harjaksen pystyyn, kun sisältä kuului haukuntaa. Sisään astuessamme syykin selvisi: viereisellä kentällä kaksi bordercollieta treenasi agilitya. Siitähän kuului kaikkea ihmisen ja koiran ääntelyä, joka Mustia jännitti. Harjas oli pystyssä. Annoin Mustin katsella ja totutella vähän aikaa ja tein sille sitten pienen harjoituksen: otin koko sen nappulamössöpussin mukaan, lähdin kävelemään kentälle ja aina, kun Musti oma-aloitteisesti seurasi minua, annoin sen syödä kourallisen nappulamössöä. Musti on nopeaoppinen, se oppi jo itsenäisesti pyytämään ruokaa hyppimällä jalkaani vasten. 

Naapurikentältä kuului ääniä

Musti kohtasi myös uuden ihmisen, joka kävi sitä katselemassa. Musti vaikuttaa pidättyväiseltä uusia ihmisiä kohtaan. Ei se niitä pelkää, ei vain ole kiinnostunut. Tämä sopii minulle ihan hyvin, nimittäin oli aika työ opettaa Vyöti olemaan menemättä vieraiden ihmisten luokse tokokentällä, kun se niin rakastaa kaikkia. Pitää vain muistaa Mustia nyt totuttaa vieraankin ihmisen käsittelyyn, ettei se ala liikaa vieroksua.

Annoin lopuksi Mustin vielä vähän aikaa kuunnella agilityn ääniä. Tällä kertaa se ei nukahtanut, koska halli oli sen verran viileä, että katsoin parhaaksi lähteä pois ennen kuin Musti alkaa palella. Kotona Musti söi rauhassa luuta eikä kiusannut Vyötiä. 

Samana päivänä käytiin vielä uudelleen hallilla. Siis ei ole tarkoitus viedä pentua hallille jatkossa kahdesti päivässä, mutta tämän päivän aikataulut nyt menivät näin... Vyöti raasu vaikutti niin surkealta, kun leikitin ja koulutin vain pentua, että päätin, että senkin on päästävä treenaamaan. Ja KAS:n hallilla oli sopivasti lappalaiskoirien hallivuoro.

Vein ensin pelkän Mustin sisälle; Vyöti sai jäädä autoon odottamaan, kun se nostaa aina niin kamalan älämölön halliin tullessaan, että Musti parka olisi pelästynyt. Musti tärisi ja halusi syliin, mutta siinä muutaman minuutin istuttuaan halusi jo tutkimaan ympäristöä sen kuin hihnan mitta päästi. Pari ystävällistä tätiä kävi katselemassa Mustia ja syöttämässä sille nameja. Nyt ihminen kiinnosti, kun sillä oli ruokaa kädessä! Ja kaikki namuthan Mustille kelpaavat. 

Kun Musti oli vähän rauhoittunut, se sai jäädä kentän laidalle isännän syliin katselemaan, kun treenasin Vyötiä. Vyötillä on nyt ollut kaksi viikkoa treenitaukoa ja lisäksi se on tullut kateelliseksi, kun olen ollut niin paljon pennun kanssa. Siitä ei siis paljon tehoja tarvinnut kaivaa, se oli aivan kamalana, haukkui korvani lukkoon ja hyppi. Tein sille 1 x maasta seisomaan nousemisen tekniikkatreeniä, kaikki jäävät (muisti), kiertohyppysysteemin pysäytykset, yhden luoksetulon pysäytyksen, keinua ja keppejä. Palloleikki oli mieleistä pitkästä aikaa. Pentu kyllä katseli Vyötin riehuntaa ihmeissään. 

Mustille tein taas saman harjoituksen: otin sen aterian pussiin, lähdin kentälle kävelemään ja annoin aterian kädestä pennulle, kun se otti minuun kontaktia. 

Yön Musti oli rauhallisesti, herätti minut vain klo 6 päästämään ulos kakalle. Aamulla taas riehumassa, eli leikkituokion päätteeksi kauhea rähähdys kuului ja pennulla oli Vyötin karvatuppo suussa. Piti erottaa kaverukset toisistaan vähän rauhoittumaan.

Tässä lupaamiani kuvia koirien leikeistä:

Vuoroin läpsivät toisiaan tassulla