Vyötin treeniblogi: Helmikuun puuhia musti-vyötilässä

Ei ole tullut kirjoiteltua vähään aikaan, mutta täällä on mennyt koirien kanssa ihan mukavasti. Musti on kasvanut kokoa ja alkanut päästä meillä "aikuisen koiran" kirjoihin siinä mielessä, että sen kanssa on käyty jo pidempiä hihnalenkkejä ja se on saanut opetella odottamaan auton peräkontissa yksin sillä välin, kun treenaan Vyötin. Aluksi raahasin aina kevythäkin halliin sisälle ja laitoin Mustin siihen Vyötin treenin ajaksi, ja tämä olikin hyvä ratkaisu, koska Musti oppi kivasti rauhoittumaan ja jopa nukahtamaan häkkiin, kun vain sen peitteli rievuilla tai takilla. Nyt tuo koppa alkaa kuitenkin jo käydä pieneksi, joten Musti on saanut tottua siihen, että se odottaa yksin auton perässä, kun Vyöti treenaa, ja toisin päin. Olisi tietenkin sangen mukavaa, jos se osaisi odottaa myös hihnassa hallin seinustalla. Vyötiltä tämä ei ole ikinä onnistunut, se haukkuu kuin raivopää nähdessään toisen koiran treenaavan, ja on ihan sama miten sitä yrittää komentaa tai suksutella olemaan hiljaa.

Mustia en ole punninnut vähään aikaan, mutta pentuesisarukset tuntuivat olevan jo 10 kg tietämillä. Hampaat ovat alkaneet vaihtua ja luojan kiitos siltä irtosi edes toinen niistä piikinterävistä etukulmahampaista, jotka ovat repineet jo vähän liian monta reikää housuihin ja paitoihin... Toinen on vielä jäljellä, himolla odotan sen tippumista ja kurkkailen Mustin suuhun tämän tästä, että onko se vielä siellä.

Vetoleikit eivät Mustia ole viime aikoina hirveästi kiinnostaneet, en tiedä, liittyykö tämä hampaiden vaihtumiseen vai olenko jotenkin huono leikittämään sitä, kun ei kiinnosta. Tennispallot sitä sen sijaan kiinnostavat: hallilla on leikitty kahden tennispallon leikkiä, jossa heittelen palloja vuoron perään eri suuntiin ja yhdessä juostaan niitä kiinni. Musti tekee saalisloikkia palloihin ja on sangen riemuissaan tästä toiminnasta. Mutta selvästi se on ruokamotivoituneempi; jos ensin koulutan sitä ruualla, vaatii leikkiin heittäytyminen hieman orientoitumista ennen kuin Musti ymmärtää, että nyt ei todellakaan ole ruokaa tulossa. Toisin päin vaihtaminen taas ei ole ongelma, Musti viskaa saman tien minkä tahansa lelun suustaan, jos ruokaa on saatavilla.

Toisiin koiriin Musti on alkanut osoittaa niskakarvojen ja hännän nostelua, joten olen jatkanut sen vastaehdollistamista niihin viskomalla sille nameja maahan, kun vastaan tulee koira. Tätä vähän hankaloittaa, jos Vyöti tempoo ja haukkuu vieressä. Muutoin olen pyrkinyt tekemään Mustille häiriötreeniä pyytämällä siltä jotain vähäpätöistä temppua samalla, kun jotain häiritsevää tapahtuu vieressä. Yhtenä päivänä kävin syöttämässä sen iltaruuan juna-asemalla. Musti teki pientä takapäänkäyttötemppua odotussalissa, tässä ei ollut ongelmia. Laiturilla junan saapuminen hätkähdytti sitä, mutta se huomasi pian, että ei tässä mitään tapahtunutkaan, kannattaa jatkaa temppuilua. Annoin koko kourallisen nappulamössöä palkaksi. Juna-aseman portaita mentiin takaperin, tai siis Musti meni.

Vyöti sai hepulin

Vyötin kanssa olen nyt myös treenaillut. Olen ilmoittanut sen tokokokeeseen, joten voittajan liikkeitä on muistuteltu ja vähän edistettykin. Tunnari on edelleen murheenkryyni, ei ole edistynyt juuri ollenkaan viime joulukuun kokeesta, mutta en nyt ole jaksanut välittää siitä, joten treenaaminen on tuntunut aika kivalta viime aikoina. Vyöti on ollut minulle hankala koulutettava; on tuntunut, että toistan sen kanssa samoja harjoituksia kymmeniä ja kymmeniä kertoja, eikä mikään muutu, se ei vain muista tai ymmärrä koulutusta. Mutta nyt ikään kuin tuntuu, että asiat alkavat ehkä sittenkin loksahdella paikoilleen. Eihän Vyöti ole kuin vasta neljävuotias, joten ehkä tämä on vielä ihan "normaali" aika hakea koiran kanssa yhteistä säveltä. Ehkä se sieltä vähitellen alkaa löytyä.

Agilityesteitä on myös treenailtu, kokonaiset 12 keppiä menevät jo parin yrityksen jälkeen. Keinulla olen tehnyt jonkin opetusvirheen (varmaan alkanut laskea keinua alas liian nopeasti ja liian isolla kolautuksella), koska Vyöti mieluusti jäisi keinun keskipaikkeille odottamaan, että lauta laskeutuu alas, ja tulisi vasta sitten kontaktille. A-esteellä sen sijaan tulee jopa tosi hyviä kontakteja, kun itse maltan sanoa "koske - koske - koske" EIKÄ "koskekoskekoske". Veisiköhän joku taitava agilityohjaaja Vyötin kilpailuihin... Rimakorkeus on tosin edelleen vähän ongelma, Vyöti ilmeisesti olisi pikkumaksi, ja ne hypyt tuntuvat minusta hirveän korkeilta. Terveyskään ei ole Vyötillä ihan priimaa (selässä LTV4 ja leikattu polvi), joten mietityttää, että miten kovaa agilitykäyttöä se loppujen lopuksi kestää. Agility kyllä sopii Vyötin luonteelle paremmin kuin toko, mutta en ole uskaltanut lähteä sitä tekemään täysillä, kun koko ajan mietityttää, että kestääkö se kuitenkaan.