Yllä: Mustin seuraamisharjoittelua. Tein alussa sille harjoitteita imuttamalla, mistä on jäänyt ärsyttävä tapa hyppiä käteen kiinni. Seuraavaksi häivytän targetin pois.
Ja toinen: Otinpa videon siitä, miltä koirat näyttävät, kun avaan auton takakontin treenihallin pihalla. Vyöti on ratketa ilosta, Musti taas sitä mieltä, että asia voi odottaa...
Pari juuri äsken räpättyä kuvaa pihalta. Vyöti kävi eilen pohjavillapesussa ja kesäkarvan leikkauksessa ja siitä tuli aivan pehmolelun näköinen. Nyt ei leikattu niin paljon kuin viime vuonna, koska pohjavillapesu kevensi turkkia sen verran paljon. Musti jäi tällä välin pitkästä aikaa ihan yksin kotiin. Huomasin, etteihän se ollut ollutkaan kokonaan yksin (ilman Vyötiä) sitten pikkupentuaikojen, kun sitä ei voinut ottaa mukaan lenkille. Mutta hyvin se oli pärjännyt.
 |
Mustia ärsyttää, kun sitä ei leikitetä/ruokita/anneta sen purra ja retuuttaa ihmisiä ja koiria päästä ja raajoista, ja se purkaa ärtymystään haukkumalla kimeästi
|
 |
Vyötin uusi silhuetti
|
Vyötin kanssa olen ottanut agilitykepit tehotreenaukseen, ja se tuottaa tulosta - 12 keppiä menee ekalla yrittämällä ilman mitään ohjureita tai apuja! Vyöti kumminkin tarvitsee selkeästi useamman paikan treeniä, koska kun olen enimmäkseen treenannut kotipihan sinioransseilla kepeillä, se ei aluksi ymmärtänyt, että agilitykentän sinivalkoiset kepit ovat sama asia. Piti näyttää ihan läheltä, mutta kyllä se sitten meni ne. Meidän pihallamme ei mahdu ihmeitä tekemään, mutta tein Vyötille siinä kuitenkin sellaisen pienen "ratatreenin", että mentiin ensin kartion kierto, sitten kuuden kepin pujottelu ja taas kartion kierto, mistä palkka. Vyötillä ei selkeästi ole tottumusta kepeille tulosta kovassa vauhdissa. Minun pitää itse vähän jarruttaa sitä äänellä, että se malttaa keskittyä oikean keppivälin etsintään tullessaan pidemmältä matkalta, jolloin vauhti ehtii kiihtyä. Ja kontaktilta lähtemistä on harjoiteltu omalla pihalla samaan tapaan.
Ei meillä mitään kontaktiestettä ole pihalla, mutta pyydän sen ottamaan
2o2o-asennon terassin portailla ja siitä jonkin toisen tempun.
Vyötin kanssa olen tehnyt myös tunnaria ja olen hämilläni, kun en saa sitä enää räpimään ja sotkemaan siellä. Olen aina ollut sitä mieltä, että Vyöti oppii hitaasti, mutta nyt näyttää siltä, ettei asia ihan niin olekaan. Vyöti itse asiassa taitaa olla aika herkkä koira, mutta se herkkyys vain jää piiloon kaiken sen hötkyilyn ja riehumisen alle. Eli ehdin tehdä sille ehkä viisi toistoa sellaista, että se meni riehumaan tunnarikapuloille ja nosteli vääriä eikä haistellut, ja ihan rauhallisesti pyysin sen pois, asettelin kapulat takaisin ja päästin Vyötin yrittämään uudelleen. Niin nyt, vaikka päästäisin sen tunnarikapuloille ihan ensimmäisenä koko treenissä - jolloin sillä yleensä on eniten intoa - se haistelee päin vastoin todella tarkasti ja nappaa oman. Oikeastaan se haistelee vähän liikaakin, saattaa käydä kapuloilta pari metriä poissakin tarkistamassa jotain hajuja maasta - sijaistoiminto? Ottiko se tosiaan noin paljon itseensä siitä, että pyysin sen pois haistelutehtävältä, kun se häsläsi? Tämä on kuitenkin rutkaa edistystä verrattuna siihen, että se ei haistele vaan näpsii kapuloita kiihkossa, ja kaikki on siis tapahtunut kolmessa viikossa. Ainoa asia, johon en ole tyytyväinen, on Vyötin taipumus pudottaa kapula matkalla ja poimia se sitten uudelleen suuhun. Se tekee tätä kyllä ohjatun kapuloidenkin kanssa, ote näyttää kerta kaikkiaan olevan jotenkin huono. Ja olen itse pahentanut asiaa vapauttamalla sen monesti vauhdista, joten se ei ehkä odotakaan, että sen tulee tuoda kapula minulle asti.
En kuitenkaan vie Vyötiä uuteen kokeeseen ennen kuin olen tyytyväinen kaukokäskyihin. Opetin sille uuden tekniikan maasta seisomaan nousemiseen ja yritän nyt siirtää sitä kisamaiseen suoritukseen. Laitoin siis Vyötin mahan alle targetin, jolle sen tulee siirtää etujalat noustessaan maasta seisomaan. Näin, kun etujalat ovat taaempana, on koiran painopiste seisoessa taaempana, ja seuraava istumaan tai maahan meno ei tuo sitä niin paljon eteenpäin. Näin tämän loppujen lopuksi helpommaksi tavaksi kuin jankata seisomasta maahan/istumaan menoja takajalat paikallaan, kun Vyöti ei kerta kaikkiaan tuntunut käsittävän, mitä sen tulee tehdä. Tuo etujalkojen siirto tuntuu sille selkeämmältä kriteeriltä. Vyöti on kyllä saanut ennen tätäkin kaukoilla 8,5-9,5 (tai viimeksi sai vitosen, kun ei mennyt istumaan...), mutta tämä on mielenkiintoinen projekti.
Mustin kanssa käytiin pelastuskoiraporukan kanssa treenaamassa. Musti teki kaksi hiekalle tehtyä jälkeä, molemmat eri ihmisten tekemiä, ja niiden lopussa oli palkkarasia. Mustilla meinaa olla niin kiire, että se touhottaa jälkeä pitkin rasian ohi. Palkkarasian ilmaisua ollaankin nyt treenattu omalla pihalla, ja se Mustilta sujuu, se menee maahan. Tein sille myös sellaisen, että piilotin palkkarasian hanskaläjän alle, ja se ilmaisi sen samalla tavalla. Treeneissä tehtiin Mustille myös sellainen harjoitus, että kävelin Mustin kanssa muina miehinä soratietä eteenpäin, ja johonkin kohtaan oli jätetty hanska. Musti tätä nuuskimaan, ja se palkattiin kehumalla ja syöttämällä namia esineen päältä.
Olen treenannut Mustia vähän eri paikoissa, ja se tarvitsisi nyt selkeästi sellaista, että treeniä tehtäisiin vaihtelevasti missä sattuu. Musti nimittäin leikkii todella hyvin tutuissa paikoissa ja aivan tulessa retuuttaa sinistä "karvamoppi"-lelua ja tarjoaa kaikkia tietämiään temppuja. Mutta tässä yhtenä päivänä treenasin sitä yhdellä uudella parkkipaikalla, ja se oli eri oloinen. Se kyllä teki temput ja leikki possulelulla, mutta oli vähän poissaolevan oloinen ja ihmetteli, missä ollaan. Eli sen kanssa pitäisi nyt vain alkaa treenata uusissa paikoissa, ja sehän ei näin kesällä olekaan ongelma, kun sopivia parkkipaikkoja ja hiekkakenttiä riittää. Vyöti onneksi näyttää mallia, miten innostutaan treenaamaan pääsystä.
