Tuli yhden pelastuskoiratreenikaverin kanssa puheeksi, että kun molemmat olemme tehneet koiriemme kanssa noseworkia kotona "joskus ja jouluna", olisi kiva testata, osaisivatko koirat sitä "ihan oikeasti". Ostimme sitten puoliksi koirakoulu Kismalta yksityistunnin noseworkia, minä osallistuin Vyötin kanssa. Kouluttaja oli laittanut treenialueet valmiiksi eli halli oli jaettu viiteen pienempään alueeseen. Epäilin, että osaakohan Vyöti täällä etsiä eukalyptusta ollenkaan, kun viime aikoina sen kanssa on tehty esineruutua eikä se oikein aina tunnu itsekään tietävän, mitä se on etsimässä. Vyöti kumminkin ilmaisi eteiseen laitetun "lämmittelyhajun", joten lähdimme ensimmäiselle tehtävälle. Se tehtiin sokkona niin, etten itse tiennyt, missä piilo on. Vyöti etsi kyllä uutterasti, mutta ei löytänyt piiloa ja alkoi lopulta tehdä valeilmaisuja ja tarjoili minulle agilitya etsintäalueen kalustolla. Kouluttaja sitten kertoi, että piilo on seinässä olevassa reiässä - ei mikään ihme, ettei Vyöti tajunnut, en ole koskaan tehnyt sille tuollaista - ja avustin Vyötin löydölle. Sitten se kyllä ilmaisi. Sen sijaan loput kolme aluetta se etsi itsenäisesti ja teki ilmaisut aivan oikein agilityrenkaaseen ja seinälle kiinnitettyyn telineeseen. Olen ylpeä jälkimmäisestä, koska Vyöti joutui nousemaan takajaloilleen tarkentaakseen löydön, mutta työskenteli hienosti loppuun asti. Minulle tuli uutena se, että jos koira on pitkään pyörinyt tarkentamassa hajua, saattaa siltä olla järkevä valinta käydä kauempana "puhdistamassa" nenää ja tulla uudelleen yrittämään. Näin Vyötikin teki. En ollut tullut ajatelleeksikaan tuollaista. Viimeinen alue oli laatikkoetsintä, haju oli yhden pahvilaatikon sisässä. Ei Vyötille tällaistakaan ole koskaan tehty (korkeintaan haju on ollut kumolleen laitetun saavin alla), mutta niin vain Vyöti sen ilmaisi.
Olen todella tyytyväinen ja iloisesti yllättynyt, miten hyvin Vyötillä meni. Kouluttaja sanoi, että jos haluan sen kanssa kokeisiin, minun pitää opetella käyttämään liinaa - nyt annoin Vyötin etsiä vapaana, mutta kisoissa koira on pidettävä useimmiten liinassa. Lisäksi pitäisi tehdä sellaisia etsintöjä, että joku muu ihminen vie hajun enkä minä tiedä, missä se on. Koiran lukeminen on tässä avainasia. Luulen, että nosework tekee Vyötille hyvää. Se osaa jo sinkoilla sinne tänne ja haukkua mielipuolisesti, mutta tällainen haistelemaan rauhoittuminen on vaikeampi pala. Vaan ei selvästikään mahdoton!
Musti pääsi pelastuskoiratreeneissä haukkumaan erikoisihmisiä: ensimmäinen sattui juuri saamaan yskänpuuskan, kun Musti tuli ilmaisemaan sitä, toinen hieroi päätään ja vaikeroi. Mustin haukkuilmaisu ei tästä kärsinyt, se ilmaisi ukon hienosti. Pois tullessamme kuitenkin ravisteli turkkiaan, joten ehkä sitä vähän jännitti kuitenkin. Minulla on nyt projektina ommella Mustille etsintäliivi, jossa on oranssin huomiovärin lisäksi valo ja heijastin ja minun puhelinnumeroni.
Tänään Musti pääsi pelastuskoiratreeneissä jäljestämään 180 m jäljen, joka kulki suopursikon läpi. Suopursu on monille koirille vaikea vahvan hajunsa vuoksi. Vähän Musti joutui jälkeä haeskelemaan, mutta löysi sen taas. Molemmat jäljellä olevat esineet (nahkahanskat) se ilmaisi istumalla. Musti on nykyään niin innoissaan jäljestyksestä, että alkaa oikein täristä, kun se laitetaan jälkiliinaan. Toki se sitten jäljen edetessä rentoutuu.
Eilen tuli otettua koirien tottistreenejä videolle: https://youtu.be/2lEgdX7aoB8
Mustin kanssa olen aina välillä yrittänyt tottista tehdä, kun se BH pitäisi päästä läpi. Ja tässäkin ollaan lahjakkaita! Tosin sain kommentin, että Mustin seuraamisasento on "epäluonnollinen", ja videolta ehkä ymmärrän, miksi... Eiköhän se siitä, kun treenataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti