Pihalla

Torstaina oli agility. Vyöti menee A-esteen jo vauhdikkaasti, mutta pysäytyskontakteja pitää nyt ihan oikeasti alkaa treenata. Nyt Vyötille käy aina niin, että se ensin tormaisee alas esteeltä (ei hyppää ihan harjalta, että sinänsä ei vakavaa, mutta kumminkin) ja sitten vasta muistaa, että niin, se kontakti... Kouluttaja huomautti, että minä menen nyt aina Vyötin eteen, kun haluan sen kontaktille. Eli nyt pitää tehdä kontakteja niin, että Vyöti kohdentuu edessä olevalle namialustalle eikä minuun päin. Tätä vähän harjoiteltiin niin, että Vyöti oli kontaktilla ja se pääsi edessä olevalle namialustalle vasta, kun se katsoi sinne päin. 

Pujottelukepit laitoin tänään pihalle ja kuuden kepin pujottelu meni lievillä käsiavuilla aika hyvin. Annan nyt keppien olla pihalla pystyssä ja käyn silloin tällöin tekemässä toiston pari, jospa tämä näin saataisiin haltuun. Vyötillä ei kohta puutu enää agilityesteistä muuta kuin rengas (ei ole koskaan mennyt), keinu valmiiksi (on mennyt muttei niin, että lankku rämähtää ylhäältä asti), puomi (ei ole mennyt kokonaisena) ja siis ne kontaktit pitäisi saada varmoiksi, vaikka jonkinlainen käsitys Vyötillä niistä onkin. Mutta sen jälkeen sen kanssa voisi periaatteessa mennä vaikka kilpailemaan.

Pihalla ollaan tehty tunnaria. Vyötiä ehkä kumminkin vähän haittaa, jos laitan nappuloita kapuloiden sekaan, vaikka sen saakin sillä lailla haistelemaan pitkään ja kivasti ja on kyllä yleensä tuonut oman kapulan tämän jälkeen. Mutta silti ei tämä ole tuottanut ihan haluamaani tulosta eli että se haistelisi rauhassa, määrätietoisesti ja nappaisi oman heti, kun löytää. Tänään tehtiin liikkeenohjaajan kanssa omalla pihalla kolme toistoa tunnaria ihan sillä lailla, että oma oli aina eri paikassa ja palkkasin Vyötin heti, kun se selvästi lähti tuomaan sitä. Videolla ensimmäinen toisto. Vyöti tuossa vähän varmisteli omaa kapulaa minulta, mutta kun en reagoinut mitenkään, se tarkisti vielä muut ja toi kumminkin itsenäisesti sen oman kapulan.

Ohjattua yritin treenata lenkillä hanskoilla. Vyötillä ovat suunnat hyvin hallussa, mutta se ei tajunnut yhtään, että sen pitää noutaa hanska samalla tavalla kuin noutokapula! Hukan kanssa treenasin monesti ohjattua lenkillä hanskoilla tai lapasilla tms., ja se toi aina sen esineen, joka oli sillä kohdalla kuin ohjattiin. Mutta Vyöti ei oikein ottanut ymmärtääkseen. Lisäkäskyillä sain sen kumminkin noutamaan hanskankin. Ehkä ensi kerralla jo onnistuu... 

Kaukokäskyjä harjoiteltiin metsässä, maasta löytynyt karahka Vyötin takatassujen edessä merkkaamassa oikeaa paikkaa. Nyt tulivat kaikki toistot tehtyä hyvin. Yhtenä päivänä tein sille myös harjoitusta, että sanon kaukokäskyvaihtoon vain suullisen käskyn enkä anna käsimerkkiä ollenkaan. Sen piti kuunnella tarkkaan ja ratkoa, mikä vaihto piti tehdä. Vähän aikaa sillä raksutti päässä, mutta saatiin tämä sitten onnistumaan. Hyvä.