Valmennusringin leiri Seinäjoella

Lappalaiskoirien valmennusringin leiri Seinäjoella 7.-8.10.2023 oli tämän vuoden viimeinen koulutusleiri. Minä ja Vyöti, kuten muutama muukin ringin osallistuja, olimme majoittuneet Hotelli Sorsanpesään. Muuten hotellista ei ole pahaa sanottavaa, mutta lauantai-iltana hotellin baarissa järjestetty "ysäridisko" hieman hankaloitti unen saamista, kun ainakin omaan huoneeseeni jumputus kuului pitkin yötä. Aamulla hotellin käytävällä oli kyllä kumman hiljaista, hmm...

Tokossa kouluttaja oli sama kuin rally-tokossa eli Sevil Ilter. Tästä kouluttajasta taisivat kaikki osallistujat tykätä kovasti: kouluttaja antoi hyviä vinkkejä, jotka oli räätälöity juuri kunkin koirakon tarpeisiin ja perusteltu hyvin. Hän myös kovasti kehui koiriamme ja toisti monta kertaa, että meillä on tosi hienoja koiria, joita olemme osanneet kouluttaa hienosti. Kaikki tokoryhmän koirat tekivät mm. paikallaanolon niin, että viereisellä kentällä mentiin koko ajan agilitya ja sieltä kuului jos jonkinlaista melua. Kaikki koirat pysyivät hienosti paikallaan!

Vyötin kanssa olin lauantaina valinnut käsiteltäviksi liikkeiksi voittajaluokan kiertohyppyliikkeen ja jäävien liikkeiden (seiso/istu/maahan) erottelun. Valittelin kouluttajalle, että Vyöti kyllä nykyään useimmiten onnistuu törppöjen kiertämisessä, mutta joskus se ei tunnu kerta kaikkiaan hahmottavan merkkejä. Tähän lähes kaikki kouluttajat ehdottavat nykyään vastaukseksi "merkkikartioiden bongauttamista", johon en ole itse oikein päässyt kiinni. Vyöti kyllä etsii katseellaan edessä olevat kohteet, mutta jos se ei kerta kaikkiaan näe kartioita taustan, huonon valaistuksen tms. takia, mitä hyötyä bongauttamisesta silloin on?! Sama kuin sanoisi jalattomalle, että "oletko kokeillut kävelemistä". Tällä kouluttajalla oli sellainen idea, että käytetään hyväksi koetilannetta: jos käy niin, että kokeessa tulee käveltyä merkkikartioiden ohi tai vähänkään lähempää niitä, niin koiralle voi siinä vihjata, että ne ovat siinä. Vihjesana voi olla jokin sellainen, jota ei käytetä missään muussa liikkeessä, esim. "Jarmo". Kuulemma lappalaiskoirilla on yleensä hyvä muisti ja ne muistavat kyllä sitten myöhemmin, missä kartiot ovat, vaikka ne olisivat itse lähetyspaikalta huonommin näkyvissä. Testasimme tätä niin, että kävimme ihan merkkien vieressä pyytämässä, että Vyöti etsisi ne katseellaan, sitten tehtiin ruutua ja luoksetulo ja leikittiin tennispallolla, minkä jälkeen lähetettiin Vyöti kiertoon. Kyllä se muisti, missä kartiot olivat. Kuulemma "paremmissa piireissä" on koirille jos jonkinlaisia vihjesanoja ruudun, kartioiden ja ties minkä etsimiseen katseellaan, mutta omaan tokoiluuni tämmöinen kikkailu ei ole vielä rantautunut. Idea on kuitenkin sikäli koiraystävällinen, että se helpottaa koiran työtä. Ei ole oikeasti kovin helppoa nähdä tötteröitä koiran tasolta, joten jos on mahdollisuus helpottaa koiran tehtävää, miksei sitä tekisi?

Iltapäivällä taas valittelin sitä, että Vyötille tuntuu edelleen olevan kovin hankalaa erottaa istu-seiso-maahan-käskyt toisistaan, vaikka näitä on valehtelematta harjoiteltu yli kolme vuotta. Sainkin nyt virheen esille eli kun käskin liikkeestä istu, Vyöti seisoi. Olen tällaisen tapahtuman jälkeen yleensä ottanut koiran aika nopeasti matkaan seuraamaan, että yritetään uudelleen, mutta tämän kouluttajan mielestä virhe kannattaisi mieluummin käsitellä kuin jättää huomiotta. Eli kun koira nyt jää seisomaan "istu"-käskyllä, käydäänkin sanomassa sille, että piti istua, autetaan tarvittaessa, ja sitten kun koira istuu, kehutaan paljon - mutta ei anneta namia tai lelua, vain suullinen kehu. Muuten koira saattaa mielessään ketjuttaa tapahtuman ja ajatella, että näin pitikin tehdä, että ensin seisotaan ja sitten uudella käskyllä istutaan.

Saman tyyppistä tehtävää tehtiin kiertohyppynoudon hyppytehtävässä, jossa siis koira odottaa esteiden toisella puolella (toivottavasti onnistuneesti kierrettyään kartiot ja palattuaan takaisinpäin) ja ohjaaja kertoo, kumpi este hypätään. Tässä sain neuvoksi vahvistaa vain sitä, että kun nostan oman vasemman käteni, niin Vyöti vilkaisisi vasemmanpuoleista estettä. Niinhän se vilkaisikin! Pääsin kehumaan ja sain
sen yli esteestä. 

Sunnuntaina otin teemaksi ohjatun noudon ja tunnarin. Ohjatussa noudossa meillä ei ole ollut suurempia ongelmia, mutta halusin testata tätä vieraassa ympäristössä, kun tuntuu, että Vyötillä joskus on vähän ongelmia kapuloiden erottamisessa taustasta. Nyt se joutui vähän etsimään kapulaa, mutta löysi sen sitten. Kun haetutin vielä toisen puolen kapulan, se puolestaan seisahtui kapulalle ja
jäi tuijottamaan minua, kunnes muutaman sekunnin kuluttua poimi kapulan suuhunsa ja kiikutti sen minulle. Olen tehnyt näitä joskus namikupilla, ja nyt Vyöti silloin tällöin yllättyy, kun suunnassa onkin kapula eikä ruokaa!

Tunnari on meille varsinainen murheenkryyni. Vyöti tietää, mitä tehtävässä pitää tehdä, ja kotona tekee näitä ihan tosi hyvin. Hallilla kuitenkin sen vire nousee, jolloin se häseltää ja nostelee vääriä kapuloita. Olemme nyt joka ikisellä ringin leirillä treenanneet tätä ilman ihan hirveää edistystä... Tai no, olemme me vähän edistyneet; nytkin Vyöti häselsi ja vähän meinasi nostaa vääriä kapuloita, mutta molemmilla kahdesta toistosta kuitenkin lopulta nappasi oman ja oli tuomassa sitä. Vaikka se joutui etsimään omaa melko pitkään, kun vääriä kapuloita taisi olla ainakin kymmenen. Viime leireillä se on siis syöksynyt kapuloille ja ottanut ensimmäisen, joka suuhun sattuu, huomattuaan minun järkyttyneen ilmeeni palannut kapuloille heittelemään vääriä kapuloita ympäriinsä ja lopulta sattumalta napannut oman, jolloin olen tuskaisesti palkinnut sen muutamalla nappulalla, kun yrittihän se sentään... Sevil oli sitä mieltä, että osaamisesta ei nyt ole kyse, vaan viretilasta.

Olen ihan tarkoituksella halunnut opettaa Vyötille, että hallilla on kivaa ja treenikentällä tapahtuu koko ajan kivoja asioita omistajan kanssa. Vyöti on haukkuherkkä ja vilkas ja reagoi omasta mielestään epäilyttäviin asioihin voimakkaasti (eli räksyttämällä), joten olen opettanut sen keskittymään minuun ehdollistamalla sen siihen, että mitä enemmän häslinkiä ja häiriötä, sitä kivempaa ja siistimpää minun kanssani on. No, tämä on tähän pisteeseen asti toiminut tosi hyvin, mutta tunnistusnouto on liike, jossa koiralla ei pitäisi olla liian siistiä, valitettavasti. Teimme nyt Vyötin kanssa sellaista harjoitusta, että tunnarikapulat ja jarrunami (kapularivistön edessä oleva nami, joka poistaa koiran motivaation kaahata suoraan kapuloille) laitettiin maahan, mutta minun pitikin rauhoitella Vyötiä ja laskea sen virettä. Ei ollenkaan helppo homma. Vyöti kävi yhden kerran jo varastamassa sen jarrunamin ilman lupaa... Kun olin aikani kävellyt ympyrää ja kuvittelin, että Vyöti näyttää nyt aika rauhalliselta, päästin sen matkaan.
Se söi jarrunamin, etsi ja häselsi ja vähän näykki vääriä kapuloita, mutta löysi sitten kuitenkin oman. Omasta mielestäni olin saanut Vyötin rauhoittumaan kovinkin hyvin, mutta kouluttaja sanoi, ettei se ollut oikeasti laskenut virettään, koskapa se oli kapuloillevapautusvaiheessa jo muutenkin menossa sinne ilman eri käskyä. Tosi hankalaa! Koiran pitäisi olla motivoitunut tehtävään, mutta ei liian motivoitunut, koska sitten se häseltää. Kuulemma koira pitäisi saada ehdollistumaan siihen, ettei se kerta kaikkiaan saa lupaa mennä etsimään ennen kuin on rauhoittunut ja laskenut vireensä. Tätä oli vain aika hankala saada nyt onnistumaan, kun ei Vyötiltä ole sellaista ikinä treeneissä vaadittu, ja sen ilme olikin aika hämmentynyt. Sevil oli sitä mieltä, että Vyöti pitää jo etsimään pääsyä palkitsevana, joten jos se ei enää saa mennä ennen kuin rauhoittuu, se todennäköisesti oppii asian melko nopeasti.

Muiden tokoryhmäläisten treenejä ehdin myös seurata jonkin verran. Muutamia sekalaisia esille tulleita pointteja: 1) Paimenkoirana myös lappalaiskoira saattaa alkaa "vaania" palkkaa, jolloin näkyvillä oleva palkka onkin sille oikeastaan hidaste. 2) Koiraa voi kesken seuraamisen hetsata antamalla saalisärsykkeen, mutta niin, että koira ei pääse puremaan siihen kiinni. Lopulta koiran pitää kuitenkin päästä puremaan, muuten on epäreilua ja se oppii, ettei kannata yrittää. 3) Kaikki koirat on rakennettu saman tyyppisistä peruspalikoista - niin lappalaiskoirat, belgianpaimenkoirat kuin bordercolliet tai vaikka ajokoiratkin. Eri koirilla vain eri ominaisuudet korostuvat ja se aiheuttaa eri tyyppisillä koirilla eri tyyppisiä koulutushaasteita. Lappalaiskoirat vaativat ohjaajaltaan johdonmukaisuutta, reiluutta ja hyvän syyn tehdä yhteistyötä - mutta sitten kun nämä palikat ovat kunnossa, ne voivat toimia
tosi hienosti. 4) Koiran ja ohjaajan suhde on kaiken perusta, se on paljon tärkeämpää kuin hallilla vietetty aika tai toistomäärät. 5) Käytetään palkkana sitä, mistä koira tykkää. Yhdelle koiralle toimi palkintona haravointi, toinen taas tykkäsi, kun sen naamaan puhallettiin pillillä ilmaa (Vyöti inhoaa tätä ja tulee sekopäiseksi, mikäli sen kanssa menetellään näin). 

Tässä oli lappalaiskoirien valmennusrinki tältä vuodelta. On ollut tosi kivaa, mutta ensi vuonna taidan hakea korkeintaan varapaikkaa. Neljän leirin perässä matkustaminen on kuitenkin myös aika raskasta ja kallistakin, kun nytkin oltiin hotellissa yötä. Mutta tämä viimeinen kouluttaja oli kyllä oiva, ei kaduta, että maksoin.

Jokin hieno patsas Seinäjoen juna-aseman liepeillä