Löppönen möllitokossa

Piti lukea Vöppönen, mutta tuo otsikko on niin hauska, että jätän sen noin.

Käytiin Vyötin kanssa möllitokossa samassa hallissa, jossa viime viikonlopun kisat olivat. 

- paikallaolossa Vyöti ennakoi maahanmenoa. Itse makuu hyvä, palkitsin sen etujalkojen väliin ennen kuin kiersin taakse.

(Tauko)

- luoksetulosta Vyöti oli lähdössä jo liikkurin käskystä, laitoin takaisin maahan. Pysäytin kartion kohdalle ja heitin pallon palkaksi.

- kaukoja tein s-i-m-i-s, minkä jälkeen päästin Vyötin takapalkalle. Aivan tajuttoman hienot kaukot, oikea takajalka oli kuin liimattu lattiaan. Kehuin vaihtojen välissä.

- ohjatussa vasen, hyvä paitsi itse meinasin unohtaa pysäyttää koiran seisomaan 

- ruutuun oli viety kosketusalusta valmiiksi. Vyöti syöksyi sille. Heitin Vyötille vinkupallon ja menin ruutuun leikkimään sen kanssa. 

(Tauko) 

- L:ssä istu ja seiso, seisomisessa Vyöti vähän teputti mutta muuten OK

- kiertohyppyjutusta otin vain kierron ja heitin heti namin, kun Vyöti kiersi

- tunnarin otin 5 m päästä. Vyöti meni, hoksasi oman, mutta ei tuonut sitä vaan lähti pyörimään ja näpimään muita palikoita. Sanoin sille, että nyt meni höpöksi, ja pyysin sen pois. Liikkuri vei palikat takaisin paikoilleen. Sama toistui. Kolmannella kerralla Vyöti katsoi minua vähän kulmien alta lähtiessään, mutta teki sitten hyvän haistelun ja lähti tuomaan omaa heti kun haistoi sen. Nyt palkitsin kehuilla ja nameilla. En tykkää treeneissä kieltää koiraa tai muutenkaan kertoa sille, että se teki väärin, mutta päätin nyt kokeilla kuitenkin tämmöistä lähestymistapaa tuohon tunnarin. Aika näyttää, toimiiko tämä. Koska siis tähän mennessä kun Vyöti on kokeessa näpinyt kaikkia kuutta palikkaa ja lopulta tuonut oman, ja olen sitä kehunut, niin tietenkin se on luullut tekevänsä oikein. 

- seuraaminen ihan ok, lopuksi annoin rasiasta kissanruokaa ja nappulaa. 

Musti kävi myös hallissa: näätälelu ja tennispallo kiinnostivat, ruuan sai pienistä tempuista. Opeteltiin nenäkosketusta tunnaripalikkaan ja istu- ja maahan-käskyjen erottelua. Mustia kehuttiin söpöksi, mutta ihmeteltiin, miten se on niin pieni. Ja se onkin kyllä minustakin tosi pieni ollakseen ensi viikolla jo puolivuotias, paino tosiaan oli puolitoista viikkoa sitten 11 kg. Hoikkana olen sitä toki yrittänyt pitää, mutta ei se erityisen laiha ole. Ehkä se jää mini-lapinporokoiraksi.

Tein eilen iltalenkillä Mustille jäljen hiekalle ja kaivoin palkkarasian maahan multaan, ettei se näkyisi kauas. Kun menin ajamaan jälkeä Mustilla, se ei ollenkaan halunnut ottaa jälkeä vaan kiskoi joka suuntaan ja haukkui. Odotin varmaan 5 min, lopulta se nosti jäljen ja kiskoi palkkarasialle. Mietin, että mikähän tässä oli vikana. Kunnes tajusin, että niin, siis Musti oli NÄHNYT, kun tein jäljen ja mukamas vielä peittelin loppupalkan maahan! Totta kai se tiesi, missä se on! Se oli yrittänyt 5 min kertoa minulle, että PÖKELÖ MINÄ NÄIN SEN PALKKARASIAN VIENNIN, mutta kun emäntä ei tajunnut, Musti totesi että hohhoi, pakko varmaan teeskennellä jäljestävänsä että tästä joskus pääsee pois... Että silleen.