Eilen oli pentukurssin kolmas kerta. Tänään aloitettiin keinun harjoittelua: keinun yläpää oli pönkätty siivekkeellä niin, ettei se päässyt laskeutumaan. Treenien vetäjä meni namien kanssa keinun päähän, omistaja päästi koiran vapaaksi ja koira sai mennä keinun päähän syömään nameja. Sitten omistaja nosti koiran alas keinun päästä. Vyöti oli taas elementissään, se syöksyi keinun päähän tuntematta lainkaan korkean paikan kammoa tai kuolemanpelkoa. Sillä meni niin hyvin, että päästimme sitä lopuksi jo usean metrin päästä keinulle, ja hyvin meni. Tässä vaiheessa pitää kuulemma varoa, ettei koira agilitykentällä pääse juoksemaan keinun päähän ja pelästytä itseään, kun se nyt on opetettu uskomaan, että keinu pysyy paikallaan ja toisessa päässä on nameja.
Toinen harjoitus oli pieni ohjausharjoitus, jossa oli hyppy mukana. Koira jätettiin istumaan, sitten otettiin se taas "ohjaajan käteen kiinni" (en osaa näitä agilitytermejä...), kiepautettiin ympyrä ja lähetettiin hypylle. Lisäksi tehtiin pelkkää hyppyä niin, että hypyn jälkeen oli namialusta. Vyöti hyppää mielellään, mutta se ponnistaa joskus aivan sairaan kaukaa, siis niin, että väliin olisi mahtunut vielä yksi laukka-askel. Pitäisiköhän viedä se johonkin hyppytekniikkakoulutukseen...
Itsenäisesti teimme Vyötin kanssa siivekkeiden kiertoja ja hieman mutkalle laitettua putkea, niin, että tunnelin päästä ei näkynyt valoa. Vyöti oli ensin hämmentynyt ja kääntyi takaisin putken suulta, mutta kun se tajusi, että siitä pääsee kuitenkin läpi, se meni hienosti monta kertaa. Siivekkeillä harjoittelin sen kanssa sellaista kahdeksikon muotoista kieputusta, jota olen nähnyt joidenkin superagilitykouluttajien tekevän, ja päästin viimeisen kierron jälkeen iskemään kiinni narun päässä roikkuvaan vesinokkaeläinvinkuleluun.
Saimme agilitykouluttajalta myös vinkkejä keppitreeneihin. Olen siis ostanut omat agilitykepit Peten koiratarvikkeesta (ei maksettu mainos) ja aloittanut Vyötille pujottelukeppiprojektin kujakeppityyliin. En ole koskaan opettanut tätä koiralle, mutta aloitin rohkeasti, eiköhän se suurin piirtein samalla tavalla opi sen kuin ruudun, tunnarin tai kiertohyppynoutohässäkän... Kouluttaja kertoi, että aluksi kannattaa pitää aina namikuppia kujakeppien päässä, jotta saadaan koira kohdentamaan katse eteenpäin, ei minuun, ja lisäksi lähettää koiraa SUORAAN kepeille. Itse kun katsoin netistä pari videota, luulin, että koiran pitää heti osata kaiken maailman 30 asteen kulmassa supervaikeat kepeille hakemiset, mutta nyt kun minulle sanottiin, että ei, tajusin, että se on ehkä vähän liikaa vaadittu... Tämä agilityn opettelu on mielenkiintoista, kun tulee tokoon tottuneelle ohjaajalle niin paljon uutta asiaa. Ja selvästi Vyöti tykkää lajista, kun siinä saa juosta ja hyppiä. Tämän agilitykurssin ohjaaja on myös tosi hyvä, pidän hänen koulutustyylistään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti