Viikonlopun aloitus

Eilen illalla oli lappalaiskoirien viikottainen hallivuoro Alasintien hallilla. Kävin siellä Vyötin kanssa treenailemassa vähän tokoa. Aluksi meitä oli vain pari koirakkoa paikalla ja tunnelma oli rauhallinen, mutta ajan mittaan hallille alkoi ilmaantua muitakin koirakkoja. Lappalaiskoirien hallivuorolla äänen taso voi olla, no, korkea... Eikä Vyöti jäänyt tässä huonommaksi, siinä se oli muiden mukana haukkumassa ja ulvomassa aina, kun treeneiltään ehti.

Tein Vyötille ainakin seuraavat treenit:

- Ruudun paikkaa kosketusalustalla ja ilman sitä. Jätin Vyötiä tarkoituksella ruudun etureunalle, sivulle, taakse jne., ja pyysin aina korjaamaan ruutuun sisälle. Tämä oli lämmittelytreeni.
- Ruudusta seuraamaan tulo ja siitä näätälelupalkka.
- Seuraamiseen vähän pidempää pätkää, siis ei todellakaan mitään pitkää pitkää, mutta sellaista, että Vyötin keskittyminen ehti jo ihan vähän herpaantua. Odotin muutaman askeleen mittaisen hyvän pätkän ja palkkasin sitten.
- Jäävät ja seisomassa odottamista, kun kiersin Vyötin takaa.

Tunnariin tehtiin sellainen harjoitus, että tehtiin ensin melko kokeenomainen suoritus ja sen jälkeen heti ilman välipalkkaa kaukojen ensimmäinen istumaannousu, josta päästin Vyötin takapalkalle. Nyt onnistuimme! Tunnari tehtiin niin, että ei ollut erikseen liikkuria, mutta ei myöskään nappuloita avustamassa, kapuloita oli 5 + 1 kpl ja toinen ihminen oli juuri koskenut vieraisiin kapuloihin, muodostelma oli rivi. Vyöti haisteli vauhdikkaasti, mutta ei nostellut vääriä, toi oman vierelle. Jouduin sanomaan kaksi irti-käskyä, kun oli jo sen verran kova meteli, ettei ensimmäinen ilmeisesti kuulunut. Tästä palkitsin vain sosiaalisesti, kehuin Vyötiä kovasti. Se hyppi edessäni ja vaikutti imevän kehut itseensä. Sen jälkeen käänsin vain rintamasuunnan, käskin maahan, tein istumaannousun ja sitten vapautin takapalkalle, jonka olin vienyt etukäteen. Olin Vyötiin niin tyytyväinen, että annoin sille vielä treenikassista herkkuluun, jonka se söi ruudussa maaten.

Tuo tunnarin "sosiaalinen palkitseminen" nyt ilahdutti minua kovasti. Minulla on välillä ollut olo, että kehuni eivät ole Vyötille minkään arvoisia, että aina pitäisi olla sitä ruokaa ja tennispalloa. Mutta viime aikoina olen alkanut ihan vähitellen tehdä asioita enemmän niin, että en aina heti kaiva ruokia esille vaan keskityn enemmän kehumiseen ja iloitsemiseen. Ja tuntuu, että se on nyt vaikuttanut. Ainakin minulla on vähän luottavaisempi olo siihen, että Vyöti huomaa ja hyväksyy kehuni ja ilahtuu niistä, vaikka tietenkin ruoka on sille aina ykkönen. 

Tein vielä sitten toisen tunnarin, jossa oli nappuloita kapuloiden seassa, ja palkitsin heti kehuilla ja ruualla, kun Vyöti nosti omaa. 

Ei pitänyt tehdä kiertohyppyä tänään, mutta kun treenikaveri oli valmiiksi laittanut sen ja kysyi, että teenkö sitä, niin yllytyksestä testasin. Esteet olivat jotenkin tosi lähellä toisiaan ja olin aika varma, että Vyöti hyppää, mutta se menikin heti kiertämään kartiot! Palkkasin vinkupallolla. Halusin vielä tehdä kierrosta pysäytyksen, mutta Vyöti pysäytyskäskyni jälkeen vain näytti vähän hämmentyneeltä ja tuli kuitenkin luokseni. Epäilen, ettei se edes kuullut seisomiskäskyä, kun melu hallissa oli niin mahtava. Otin tämän vielä uusiksi niin, että kierron jälkeen karjaisin seisomiskäskyn sellaisella volyymilla, että puolet paikallaolijoista todennäköisesti menetti kuulonsa. Mutta pysähtyipä! Palkkasin pallolla taaksepäin, ja sitten leikittiin.

 

 Nämä kiertämisvideot otti Vyötin kasvattaja, kiitos!

Lopuksi tehtiin vielä kaukoja. Kaikki meni hyvin niin kauan, kun tein yksittäisiä vaihtoja pikku koiranmakkarapala takapalkkana, mutta sitten yritin tehdä koko kuuden vaihdon setin ja vein sitä varten jo ison loppupalkan. Vyötihän meni siitä aivan sekaisin, kuola vain valui suusta, se teki ihan omia vaihtojaan ja joka kerralla vähitellen hivuttautui kohti takapalkkaa päätyen lopulta sivuttain minuun nähden... Ei tuolle voinut kuin nauraa. Tein sitten sille vielä pienen hitaan kävelyn seuraamisen, josta päästin sen sille loppupalkalle, kun ei siitä kaukoräpellyksestä voinut palkata, ihan hirveää.

Jos joku ei huomannut yllä olevasta videosta, niin Vyötin kuolan eritys aktivoitui vahvasti kaukokäskyjen aikana

Näinpä muuten hallilla Vyötin sukulaisiakin. Tässä kuvassa Vyötin äiti on tuo mustavaalea, ihan Poksun näköinen minusta!

Hau hau?

Tänään aamulla herätyskello soi 7.40 ja lähdin Vyötin kanssa "pop-up esineruututapahtumaan". Siellä oli osaavia ihmisiä opastamassa esineruudun treenaamiseen. Itse ajattelin, että Vyötille voitaisiin esitellä sitä asiaa, että esineruudussa voi olla muunkin kuin minun hajuisia esineitä, ja ne pitäisi tuoda. Ajattelin, että tämä on jokin ongelma sille. Mutta loppujen lopuksi vaikutti, ettei se ollut asiasta millänsäkään, ihan samalla tavalla toi järjestäjän esineet kuin minunkin. Hyvä homma! Ensimmäisellä kierroksella treenattiin "suikaletta" eli kun yleensä etsintäalue on 50 x 50 m, niin tämä oli myös 50 m syvä, mutta huomattavasti kapeampi, ehkä 10 m. Ideana on saada koira irtoamaan suikaleen päätyyn. Nyt esineitä oli päädyssä 3 kpl ja etulaidassa 1 kpl. Vyöti ensiksi haki etulaidan esineen, mistä sen palkitsin koiranmakkaralla. Sitten se kyllä kävi suikaleen takaosassa, mutta palasi sieltä tyhjin suin ja jäi pyörimään etuosaan sinne, missä edellisellä kerralla oli ollut esine. Jouduin lopulta menemään siihen kohtaan lähettämään sen. Aika paljon se sai etsiä, mutta lopulta kyllä löysi esineen takalaidasta ja kiikutti minulle. 

Toisella kierroksella halusin Vyötille jonkin helpon motivaatiota kohottavan etsinnän, että sille jäisi kiva mieli esineruudusta. Vyöti haukkui ja veti ja haisteli ilmaa esineruutupaikalle mentäessä, eli intoa kyllä oli. Nyt oli hanska piilotettu helppoon paikkaan lähelle lähetysaluetta. Vyöti löysi sen nopeasti ja toi suoraan sivulle, mistä annoin sille rasiapalkan. Se söi himokkaasti.

Olipa kiva treenata ja huomata, että Vyöti kyllä hakee muidenkin esineitä kuin vain omia. Esineinä oli nyt jotain pehmeitä rukkasia ja hanskoja, pitäisi kyllä treenata kovemmillakin, kun Vyöti on vähän herkkä suustaan eikä mieluusti ottaisi mitään kovaa suuhunsa. Kokeessa voi kuulemma olla esim. kännykän suojakuoria tai muuta vähän kovempaa, ei kuitenkaan metallia tms. Sain vielä nähdä ihan kokeenomaisen suorituksen, kun yksi toinen treenaaja harjoitteli koetilannetta. Ei tuo nyt ihan mahdottomalta vaikuttanut. Kivaahan esineruudun tekeminen on, Vyötillä vain kokemattomuus näkyy ja treenin puute, niin kouluttajakin sanoi. Enemmällä treenillä siitä saisi varmasti kelpo menijän. 

Aamulla saatiin olla vielä pienessä tihkusateessa, mutta loppua kohden sade yltyi, ja kotona saikin vaihtaa kuivat vaatteet päälle ja kuivata Vyötin pyyhkeellä.