Molemmat koirat pääsivät hiihtämään viime viikolla. Mustille tämä oli toinen kerta, olen siis nyt pari kertaa käyttänyt sitä pienellä totutteluhiihtolenkillä, että osaa sitten isona. Tällä kierroksella oli mittaa ehkä kilometri. Musti ei vielä osaa pysähtyä käskystä (no ei osaa Vyötikään), mikä aiheutti minulle pakottavan tarpeen tehdä muutama takapuolijarrutus, kun pennulla alkaa painoa olla jo yli 10 kg ja voimaa sen mukaisesti, ja se yritti juosta edellä menevää Vyötiä kiinni. Siis en vain saanut sitä pysähtymään ennen kuin itse heittäydyin maahan istumaan. Joku järkevä ihminen ehkä opettaisi pysähtymis- ja suuntakäskyt erikseen ennen suksille menoa, mutta en minä. Mustilla ei vielä ole vetovaljaita, kun ei ole (ei olisi ollut) tarkoitus sillä vedättää ennen kuin se on kasvanut, niin nyt oli ihan tavalliset valjaat päällä.
 |
| Sievät tytöt |
(Aikaa ennen ripulia) Musti pääsi myös käymään ensimmäistä kertaa Kuivasjärven hallilla. Tein sille tavallistakin lyhyemmän treenin, kun oli uusi paikka. Musti juoksi ruutuun, teki vähän seuraamista ja sai vielä loppupalkan, jonka olin varmuuden vuoksi nostanut roskiksen päälle, ettei Musti varasta sitä ennen lupaa. Hyvin meni, ja Mustilla oli leikittävänä uusi rapinalelu (tyhjä muovipullo kangaskuoren sisässä). Se piti lelua suussa ja juoksi hallissa.
Vyöti teki ruutua, seisomista (se osaa sen taas) ja yhden luoksetulon pysäytyksen. Käsimerkki näyttää auttavan tässä todellakin, se jää käyttöön. Testissä oli uusi harmaa vinkupallo, mutta se ei ollut niin kiva kuin tennisvinkupallot, Vyöti pudotti sen suustaan aika pian. Vinkuääni ei ollut tarpeeksi kimeä sen korviin.
Mustin maha on tänään jo parempi, Canikur auttoi.
Kuten aiemmin todettua, Mustia olisi tarkoitus yrittää kouluttaa pelastuskoiraksi. Haukkuilmaisukin on jo tuloillaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti