Video jo joulukuulta, mutta laitan tänne talteen. Musti antoi tuon paperin olla ovessa aika pitkään ennen kuin repi sen irti, se rakastaa maalarinteippiä...
Musti tulee nykyään mukaan suihkuun, se työntää pään vesisuihkuun ja hampaat irvessä ärsyyntyneenä napsii sitä, kun ei tykkää kastua.
Musti on nyt ripulissa, mutta ennen kuin se oli, kävin sen kanssa muutaman päivän ajan ahkerasti jäljestämässä. Minut ja Musti on hyväksytty mukaan pelastuskoiraporukan kokeilukerroille, ja siellä Mustia ja sen jäljestystaitoa ihailtiin. Eli nykyään jälkeä aloitetaan niin, että se tehdäänkin lumelle hiissamalla jalkoja maassa, jolloin jäljestä tulee ikään kuin jatkuva (erillisten askelten sijaan). Tätä reittiä sitten vahditaan ja annetaan koiran edetä vain, kun sen nenä on alhaalla ja "ydinjäljellä". Saadakseni Mustin ylipäätään seuraamaan tätä jälkeä pilkoin sille jäljelle juuston palasia, mutta ei se kyllä syö niitä. Etenee kuitenkin jäljellä hyvin ja löytää palkkarasian, jota jää katsomaan ja odottaa, että tulen avaamaan sen. Näitä rasiallisia on jäljestetty nyt 16 kpl. Yhden jäljen pituus on siis ollut tosi lyhyt, 5-20 m. Musti on oikea lapsinero. Ja Vyöti, jolle juusto kyllä kelpaa, on saanut ajaa jäljet uudelleen perästä ja syödä herkut parempiin suihin. Molemmat ovat tyytyväisiä, ja emäntä myös.
Musti on löytänyt oman äänensä, on vahtihaukkua, kimeää vaatimushaukkua ja "öh öh tuolla on jotain epäilyttävää" -pöhinää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti