Rallytokokisat

Lauantaina oli siis Vyötin elämän ensimmäiset rallytokokisat. Rata oli varsin kiva, paitsi siellä oli kauhistukseni "askel - seiso, 2 askelta - istu, 3 askelta - maahan" - siis tuo seisominen ja pysähtyminen on ollut vaikeaa tokokoiralle, joka on opetettu aina istumaan vierelle. Muuten rata oli aika selkeä ja kävelin sen tutustumisessa monta kertaa läpi. Vyöti oli koko ajan ihan innoissaan menossa jo, tämähän oli sen kotihalli, joten se tasan tiesi, että hauskuus odottaa hallin puolella. 

Näkemykseni radasta (13. kyltti piirretty aluksi väärin, tuo sotku ei kuvaa minun ja Vyötin etenemistä)

Vyöti mitattiin ja kisakirjan varmennettiin. Olimme vuoronumerolla 8. Vyöti tuntui hyvältä, muistin radan ja kaikki käskyt, eteentulon Vyöti oli ehtinyt oppia kahdessa viikossa hyvin, ja takaa pyörähdykset myös. Rata olikin äkkiä ohi, otin vielä yhden perusasennon kehänauhan sisäpuolella ja sitten sanoin taikasanat "nyt mennään syömään"! Vyöti rupesi kiskomaan, ja haimme lihapulla-nappula-boksin kassista eteisestä. Vyöti sai vielä luun. Käytin sitä pissalenkillä.

Autossa odottamassa 

Ilmoitustaululta myöhemmin katsoin, että olimme saaneet 100 pistettä. Moni muu koirakko sai myös melkein täydet, mutta kukaan muu ei sataa, joten minun ja Vyötin sijoitus oli 1./20, ja samalla ensimmäinen hyväksytty tulos alokasluokasta. Palkinnoksi saimme lahjakortin seuraavaan rallytokokisan, joten kyllä sitä voisi vielä uudelleenkin käydä. Onhan tuo ihan kiva laji, vaikka sitä olenkin vieroksunut, voisi melkein harrastaa. 

Kotimatkalla käytiin ostamassa herkkuja Peten Koiratarvikkeesta, ja myyjä kuuli, että Vyötin nimi olisi "Jööti". Hieno kisakaveri tuo Jööti, kerrassaan.