Joululomani jatkui ilman Vyötiä siten, että olin ensin kaverini luona Hämeenlinnassa pari yötä ja lähdin sitten 30.12. aamulla bussipysäkille odottamaan klo 10.05 saapuvaa bussia. Tämä kulkuneuvo vei minut Lahden matkakeskukseen, missä Mustin kasvattaja ystävällisesti oli minua vastassa. Ajoimme pentulaan, missä oli emokoira kolmen pentunsa (niitä oli ollut yhteensä kahdeksan) kanssa. Yksi niistä oli "Viirutyttö", jonka nimi tulee otsassa olevasta viirusta. Nyt sen nimeksi kuitenkin vaihtui Musti. Iloisena Musti temmelsi sisarustensa kanssa ja einehti tarjottua ruoka-annosta mitä suurimmalla ahneudella, mikä minua kovasti miellytti. Huonekasveja se myös olisi napostellut, mutta tätä eivät ihmiset niin suopeasti katsoneet.
Reilun tunnin päästä oli aika hyvästien, tai ehkä näkemiin-toivotusten ennemminkin. Emokoira tuli ovelle katsomaan, että sinne se menee. Ulko-oven sulkeuduttua Musti löi jarrut päälle, että en lähde, mutta ei auttanut ei. Uuden emännän käsi nosti sen kantoon, ja ei kun kohti Lahden juna-asemaa. Autossa meinasi tulla oksu, mutta pahoinvointiastian esiin ottaminen olikin niin jännittävää, että huono olo unohtui (tai sitten siellä jossakin kasvattajan auton lattialla on pikku yllätys, en katsonut niin tarkasti).
Ensimmäinen etappi oli Lahden juna-aseman odotushuone. Siellä vasta Musti tajusi jääneensä minun kanssani kahden. Se alkoi täristä sylissäni, mutta rauhoittui, kun annoin sille maistiaiset eväsleivästäni. Varmuuden vuoksi kytkin sen tuplapannoin ja -hihnoin, jottei se pääsisi rimpuilemaan itseään irti ja olemaan vaaraksi itselleen. Mutta ei se yrittänytkään. Junaa odotellessa se halusi olla kaulahuivini sisässä.
Ensimmäisellä junavälillä (lähijuna G välillä Lahti - Riihimäki) se oli hieman rauhaton ja vikisi, mutta hiljeni, kun juttelin sille ja annoin sille pentuaitauksessa hajustuneen rievun. Vaihtoaika seuraavaan junaan oli alun perin kuusi minuuttia, mutta kun lähijuna oli hieman myöhässä, katsoin parhaaksi rientää seuraavaa junaa kohti jo pienoista juoksunnytkää. Konduktööri kuitenkin vakuutti, että kaikki ehtivät junaan, ja näin onneksi tapahtui.
Tampereella vaihtoaika oli hieman pidempi, 9 min, ja seuraava etappimme, IC 27, oli sangen miellyttävästi parkkeerattu suoraan viereiselle raiteelle. Nyt näin tilaisuuteni koittaneen, laskin suojattini lumelle ja jäin odottamaan lumen värjäytymistä keltaiseksi. Se jäi kuitenkin odotukseksi kerrassaan, sillä aseman näkymät ja tapahtumat olivat Mustille niin jännittäviä, ettei se malttanut pissiä. Näinpä kannoin sen sisälle junaan. Tai oikeammin vyöräydyin ovesta juuttuen välillä kiinni oviaukkoon, koska kantamukseni olivat seuraavat: 1) Musti 2) reppu, jossa 2 vrk vaihtovaatteet, hygieniatarvikkeet, junaeväät jne. 3) kasvattajan antama kassi, jossa 4 kg penturuokaa, herkkuja, turvariepu, talouspaperirulla ym. ja 4) kokoon taitettu, mutta silti varsin suurikokoinen, kankainen matkahäkki. Tässä junassa pystytin tämän Mustille varta vasten ostamani matkahäkin, jonka vuorasin pissialustoilla. Sinne se kömpikin rauhoittuen hetken päästä päiväunille.
 |
| Musti kopissaan |
Klo 17.18 juna seisoi Seinäjoen asemalla 5 min. Musti kävi ulkona pissillä kuten muutkin lemmikkivaunun koirat. Klo 17.47 se sai touhukohtauksen. Yritin tarjota sille puruluita, mutta se halusi vain repiä pissialustoja. Olisi se muuten saanut repiä, mutta pelkäsin sen nielevän suikaleita, joten poistin alustat. Yritin viihdyttää Mustia viemällä sen junan eteiseen, missä se sai katsella lattiaa. Lähimmän vessan ovessa oli lappu "TULVA, ei käytössä". Oven alta tulvi vettä, mitä estämään oli laitettu läpimäräksi kastuneita pyyhkeitä. Musti meni repimään niitä ja halusi leikitellä niillä, ällöttävää...
Oulussa meitä vastassa oli autokyyti. Musti suoritti kaikki tarpeensa aseman parkkipaikan lähettyville. Kotona yritin tutustuttaa niitä Vyötin kanssa rauhassa, mutta eihän se onnistunut. Vyöti sai haukkukohtauksen, ja jouduin heittelemään sille nappuloita maahan, että se hiljenisi. Mustia pelotti, ja se meni toisen ihmisen jalkojen väliin piiloon. Kotona koirat saivat katsella toisiaan hetken aikaa verkon läpi, ja sitten ilmankin. Vyöti on onneksi pentuystävällinen. Nyt Mustia kiinnostaa, mutta myös jännittää Vyöti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti