Leikkikuvia ja muuta

Vyöti on jäänyt vähän paitsioon, joten kävin sen kanssa kahdestaan Mustissa ja Mirrissä kävelemässä. Otin alennuksesta joulupukkilelun, jossa iso vinku, puruluita molemmille koirille sekä uuden tukevan vesikupin, ajattelin pitää sitä autossa. Muovirasiaviritykset tuppaavat kaatumaan niin herkästi. 

Pe 5.1. otin Mustin taas takapenkille ja ajoin OKK:n hallille. Siitä on nimittäin kaikki arkuus kotona nyt sulanut, ja se saa superhepuleita, joiden aikana se vain puree kaikkea ja kiusaa Vyötiä. Vyötihän sitä kyllä aikansa leikittää, mutta ei sekään jaksa sitä miten pitkään hyvänsä. Joudun sitten jossain vaiheessa nostamaan Vyötin omalle puolelleen turvaan pentuhyökkäyksiltä. Pakkanen (noin -30 astetta) on nyt rajoittanut ulkona oloa, eikä sisäaktivointi Mustia paljoa väsytä, joten sillä on sisällä liikaa energiaa. Siksipä uudella hallilla käyminen sai toimia aktivointina. Musti on oppinut nukahtamaan kantokoppaansa lähes heti, kun sen sinne laittaa, hienoa! Yritän seuraavaksi opettaa sen rauhoittumaan sinne myös treenihallilla.

Hallin pihalla Musti nosti harjaksen pystyyn, kun sisältä kuului haukuntaa. Sisään astuessamme syykin selvisi: viereisellä kentällä kaksi bordercollieta treenasi agilitya. Siitähän kuului kaikkea ihmisen ja koiran ääntelyä, joka Mustia jännitti. Harjas oli pystyssä. Annoin Mustin katsella ja totutella vähän aikaa ja tein sille sitten pienen harjoituksen: otin koko sen nappulamössöpussin mukaan, lähdin kävelemään kentälle ja aina, kun Musti oma-aloitteisesti seurasi minua, annoin sen syödä kourallisen nappulamössöä. Musti on nopeaoppinen, se oppi jo itsenäisesti pyytämään ruokaa hyppimällä jalkaani vasten. 

Naapurikentältä kuului ääniä

Musti kohtasi myös uuden ihmisen, joka kävi sitä katselemassa. Musti vaikuttaa pidättyväiseltä uusia ihmisiä kohtaan. Ei se niitä pelkää, ei vain ole kiinnostunut. Tämä sopii minulle ihan hyvin, nimittäin oli aika työ opettaa Vyöti olemaan menemättä vieraiden ihmisten luokse tokokentällä, kun se niin rakastaa kaikkia. Pitää vain muistaa Mustia nyt totuttaa vieraankin ihmisen käsittelyyn, ettei se ala liikaa vieroksua.

Annoin lopuksi Mustin vielä vähän aikaa kuunnella agilityn ääniä. Tällä kertaa se ei nukahtanut, koska halli oli sen verran viileä, että katsoin parhaaksi lähteä pois ennen kuin Musti alkaa palella. Kotona Musti söi rauhassa luuta eikä kiusannut Vyötiä. 

Samana päivänä käytiin vielä uudelleen hallilla. Siis ei ole tarkoitus viedä pentua hallille jatkossa kahdesti päivässä, mutta tämän päivän aikataulut nyt menivät näin... Vyöti raasu vaikutti niin surkealta, kun leikitin ja koulutin vain pentua, että päätin, että senkin on päästävä treenaamaan. Ja KAS:n hallilla oli sopivasti lappalaiskoirien hallivuoro.

Vein ensin pelkän Mustin sisälle; Vyöti sai jäädä autoon odottamaan, kun se nostaa aina niin kamalan älämölön halliin tullessaan, että Musti parka olisi pelästynyt. Musti tärisi ja halusi syliin, mutta siinä muutaman minuutin istuttuaan halusi jo tutkimaan ympäristöä sen kuin hihnan mitta päästi. Pari ystävällistä tätiä kävi katselemassa Mustia ja syöttämässä sille nameja. Nyt ihminen kiinnosti, kun sillä oli ruokaa kädessä! Ja kaikki namuthan Mustille kelpaavat. 

Kun Musti oli vähän rauhoittunut, se sai jäädä kentän laidalle isännän syliin katselemaan, kun treenasin Vyötiä. Vyötillä on nyt ollut kaksi viikkoa treenitaukoa ja lisäksi se on tullut kateelliseksi, kun olen ollut niin paljon pennun kanssa. Siitä ei siis paljon tehoja tarvinnut kaivaa, se oli aivan kamalana, haukkui korvani lukkoon ja hyppi. Tein sille 1 x maasta seisomaan nousemisen tekniikkatreeniä, kaikki jäävät (muisti), kiertohyppysysteemin pysäytykset, yhden luoksetulon pysäytyksen, keinua ja keppejä. Palloleikki oli mieleistä pitkästä aikaa. Pentu kyllä katseli Vyötin riehuntaa ihmeissään. 

Mustille tein taas saman harjoituksen: otin sen aterian pussiin, lähdin kentälle kävelemään ja annoin aterian kädestä pennulle, kun se otti minuun kontaktia. 

Yön Musti oli rauhallisesti, herätti minut vain klo 6 päästämään ulos kakalle. Aamulla taas riehumassa, eli leikkituokion päätteeksi kauhea rähähdys kuului ja pennulla oli Vyötin karvatuppo suussa. Piti erottaa kaverukset toisistaan vähän rauhoittumaan.

Tässä lupaamiani kuvia koirien leikeistä:

Vuoroin läpsivät toisiaan tassulla