Musti 11 viikkoa ja Vyöti hurjana

Mustin saalisvietti ja leikkihalut kehittyvät. Olen leikittänyt sitä kotona sisällä ja mahdollisuuksien mukaan myös vieraissa paikoissa, mitä kovat pakkaset ovat vähän hankaloittaneet. Aluksi Mustin leikintä leluilla oli vähän haparoivaa (mikä onkin kahdeksanviikkoiselle pennulle ihan odotettavissa). Nyt, kun olen leikittänyt sitä ja antanut sen voittaa ja kantaa lelua ja siitä kovasti kehunut, se on alkanut villiintyä yhä enemmän ja enemmän. Yleensä lähtee jahtaamaan narun perässä olevaa näätälelua uudessakin paikassa, vaikka olisi vähän epävarmana. Selkeästi Mustin "saalistusketjussa" korostuvat lelun repiminen ja sen kantaminen voimakkaammin kuin Vyötillä: Vyöti on aina ollut sellainen saalistaja, jolle näätälelun tai tennispallon jahtaaminen tuottaa suurinta nautintoa, mutta taisteleminen tai lelun kantaminen ei niinkään. Musti taas tykkää repimisvaiheesta ja lelun voitettuaan kantaa sitä ylpeänä häntä pystyssä. Yllä olevissa kuvissa leikitin Mustia pyörätiellä lähellä kotia, se on saanut lelun (lapasen) suuhunsa ja ylpeänä kantaa sitä kotipihalle, samalla kuitenkin hieman huolissaan ympäristöstä. 

Koska Musti on niin innoissaan lelun voittamisesta, olin tällä viikolla hieman huolissani siitä, saanko sitä lainkaan tuomaan lelua enää takaisin minulle leikittäväksi. Se on siis kotona yleensä kantanut lelut omalle pedilleen ja jäänyt sinne mässyttämään niitä. Kokeilin tähän ratkaisuksi "kahden näätälelun leikkiä" eli leikin yhdellä lelulla Mustin kanssa, annan sen voittaa ja lähden heti toiseen suuntaan vetäen toista lelua perässäni. Näin Musti laukkaa perääni pitäen äsken voittamaansa lelua suussaan. Tämä on toiminut vieraissa paikoissa ihan OK. Nyt kotona Musti on kuitenkin myös tuonut minulle leluja. Tosin toistaiseksi ainoastaan yhtä sukkaa, joka ei alun perin ollut koiran leluksi tarkoitettu, mutta kun se kerta sitä minulle tuo, niin totta kai leikitään. Eilen aamulla se toi kyseisen sukan minulle kahdesti ja tänään aamulla taas kahdesti. Leikitin sitä sukalla palkinnoksi ja annoin sen taas voittaa.

Uusissa paikoissa Musti on varovainen, mutta ei mitenkään paniikissa. Pidän hyvänä indikaattorina tästä sitä, että se hetken tutustelemisen jälkeen yleensä pystyy kuitenkin syömään nappuloita. Esimerkiksi kaupan tuulikaapissa se ensin tärisi häntä koipien välissä, mutta parin minuutin jälkeen nappulat jo kelpasivat. En ole tästä pahoillani, koira kyllä tottuu ympäristöihin ja ainakin Hukasta (joka oli pentuna arka) tuli lopulta välinpitämätön ympäristöään kohtaan. 

Hallilla Musti on oppinut rauhoittumaan hienosti. Keksin laittaa kopan päälle oman takkini niin, ettei miltään sivulta näy mitään. Näin Musti nukkui kopissa koko tunnin ajan, kun itse vedin tokoa. Treenien jälkeen se tuli kopista unisena ja haukotellen.

Valjaisiin totuttelua, olo on surkea ja korvat lurpallaan

Eilen kävin molempien koirien kanssa lappalaiskoirien hallivuorolla. Siellä oli kova mekkala ja paljon koiria, en mahtunut tekemään Vyötin kanssa suunnittelemiani pitkän matkan ruutuharjoituksia. Tein sitten Vyötille kepeille hakua 90 asteen kulmasta, meni yllättävän hyvin. Kaikki 12 keppiä eivät tällä kertaa onnistuneet, Vyöti alkoi väsyä ja jätti keppejä väliin tai pullahti ulos toiseksi viimeisestä välistä. A-esteen alastulokontaktia yritin tehdä, ja Vyöti oli ihan kuin ei olisi koskaan nähnytkään kontakteja, vaikka laitoin etupalkan samalla tavalla kuin puomia treenatessa, mikä sillä on toiminut siis puomilla todella hyvin. Ilmeisesti A-este on liian erilainen, että Vyöti tajuaisi, että sillä käyttäydytään samoin kuin puomilla tai keinulla. Lopulta saatiin pari sinne päin -toistoa, jotka palkkasin hyvin ja lopetin. 

Tunnarissa Vyöti oli ihan toivoton. Se tunki nenän aina jalkapallokartion sisälle niin, että ne tarttuivat sen nokkaan ja lentelivät ympäriinsä. Lisäksi se ilmaisi vääriä kapuloita ja ei ilmaissut omaa kapulaa. Vaikuttaa siltä, että tällä hetkellä tämä tunnarin treenaaminen on sen kanssa turhaa. Olen ylipäätään treenannut Vyötin kanssa vähemmän kuin yleensä ja lisäksi se on mustasukkainen minusta pennulle, mitkä seikat saavat sen olemaan vielä tavallistakin korkeammassa vireessä sen kerran kun se pääsee kanssani tekemään jotain, ihan hulluna suorastaan. Siis mikään keskittymistä vaativa ei onnistu. Ehkä menen sen kanssa vähän aikaa vain agilitya ja tarkkailen, tasaantuuko tilanne tulevina viikkoina. 

Musti on oppinut uusia temppuja, joita kuvasin videolle:

 

Lisäksi olen aloittanut Mustin kanssa noutoa naksuttelemalla lyijykynän ottamista suuhun. Testailen myös hajuerottelun kouluttamista teepusseilla. Tällä hetkellä Musti osaa nenällä tökätä musta tee -pussia, mutta ilmaisussa ei ole kestoa. Jostain syystä minulla on aina vähän ongelmia keston opettamisessa mihinkään asiaan, nopeat liikkeet on helpompi opettaa. Yritän siis saada sen pitämään nenää teepussin kohdalla vähän pitempään, sekuntikin näin alkuun olisi hyvä.