Musti 12 viikkoa

Musti ei ole enää ihan pieni pentu, painoa 7 kg ja jalkoja alkaa olla jo sen verran, että niillä pääsee hangessakin aika tehokkaasti eteenpäin. Hampaat ovat neulanterävät piraijahampaat, ja niitä Musti käyttää mieluusti. Minulla on kahdet "kotihousut", joista toiset minulla oli jo silloin, kun Vyöti oli pentu, ja niistä ajoista housuissa on kaksi pientä reikää. No, nyt niissä on molemmissa housuissa aivan valtavat reiät, joten saanen heittää ne suoraan roskiin tämän pentuajan jälkeen... Toisaalta pidän hyvänä asiana, että Musti tykkää roikkumis- ja repimisleikeistä. 

Huomasin, että Mustille on kiva lelu sellainen muovipullo, jonka sisälle laitetaan nappuloita ja se rapisee, kun sitä liikuttaa. Siis eräänlainen "kolinapullo". Tätä lelua Musti tuo minulle omalla pihalla takaisin käteen, jos sen heittää tai antaa sille. Ensiksi Musti toi minulle leluja takaisin vain omassa olohuoneessa mutta ei muualla, nykyään se tuo niitä jo pihalla. Mutta hallilla tai muussa vieraassa paikassa ei tuo vaan jää lelun kanssa jonnekin mässyttämään sitä tai unohtuu tekemään muita asioita.

Yritin perjantaina käydä rokotuttamassa Mustia, mutta nyt onkin tullut sellainen uusi systeemi, että kun rokotus annetaan vähintään 12 viikon iässä, se on vuoden voimassa, eli ei tarvitse enää tehostaa neljän viikon päästä. Mutta Musti olikin vasta 11 viikkoa ja 6 päivää! Rokotusaika siirrettiin siis maanantaille. Mikrosiru ehdittiin kuitenkin lukea, ja se meni hienosti. 

Vyöti opetti Mustia kulkemaan bussilla. Vyötistä ei kaikissa asioissa kannata ottaa mallia, mutta bussissa se osaa kulkea hienosti. Tosin Mustia alkoi sen verran jännittää, että se halusi minun syliini istumaan ja katsomaan maisemia. Olen pyrkinyt ulkoiluttamaan koiria mahdollisimman paljon erikseen, koska Vyöti ei todellakaan ole mikään malliesimerkki hyvästä käytöksestä, se siis haukkuu koko ajan kaikelle. Se kiihtyy odottamattomista asioista, mm. bussin saapuminen ja bussista ulos tuleminen, kauppakassia kantava ihminen ym. ym. ovat sille sellaisia asioita, että se alkaa haukkua ja haukku jää päälle eikä ota loppuakseen. Joskus kuitenkin on ajan niukkuuden vuoksi ollut pakko lenkittää koiria yhdessä, ja ihme kyllä, Musti ei toistaiseksi ole alkanut matkia Vyötin haukuntaa. Olen tehnyt niin, että annan Vyötin haukkua ja palkitsenkin Mustia siitä, kun se ei yhdy Vyötin haukkuun. Siis eräänlaista vastaehdollistamista. 

Viikko sitten Musti pääsi tapaamaan kahta kilttiä lapinkoiranarttua. Ensiksi Mustia pelotti, kun koirat haukkuivat, ja se näytti hampaita. Kymmenen minuutin päästä kuitenkin käveltiin jo vierekkäin metsäreittiä pitkin. Samalla lenkillä Musti näki hiihtäjän ja lähti saalistamaan sitä. Sain sen kuitenkin kutsuttua takaisin. Hiihtäjien ja pyörien ohituksiin pitää nyt kiinnittää huomiota, selvästi ne herättävät Mustissa saalistushimoa. Moottorikelkkoihin on saatu myös tottua, ne ajavat tuolta samaiselta reitiltä hurjaa vauhtia ohi. Sen verran Mustia jännittää, ettei se suostu syömään nappulaa ihan kelkan ollessa kohdalla, mutta heti sen jälkeen kyllä. 

Hallilla ollaan käyty taas muutaman kerran. Olen leikittänyt Mustia ja tehnyt sen kanssa pientä naksutinkoulutusta. Yhtenä päivänä tällä viikolla tein virheen, kun ensin käytiin metsälenkillä, missä tietenkin syötin Mustille puolet sen päivällisestä moottorikelkkojen ym. ohitusten lomassa, ja sitten mentiin hallille. Ja hallilla kokeilin vielä yhtä uutta temppua, josta Musti oli epävarma. Se alkoi vinkua eikä keskittynyt treeniin, alkoipa jopa haistella mattoa ja etsiä sieltä syötäviä. Ei olisi pitänyt treenata ollenkaan silloin. Mutta aina tulee uusi päivä ja uudet treenit. Seuraavana päivänä otin Mustin virkeänä ja nälkäisenä treenaamaan, levittelin sille hallin lattialle erilaisia esineitä ja annoin sen itse keksiä, mitä se tekisi. Lisäksi leikittiin. Mielestäni meni hyvin. Videon pitäisi näkyä tästä linkistä (en kehdannut laittaa sitä julkiseksi, kun itse juoksen tuolla jotkut tuulihousut jalassa silleen JEEEEE). 

Vyöti pääsi tekemään keinua, puomia, kiertohyppynoudon kiertovaihetta ja tunnaria. Keinulla olen alkanut nyt laskea keinua vähän nopeammin maahan, ja tästä rämähdyksestä Vyöti ei selvästi tykkää vaan pyrkii loikkaamaan keinulta alas. Puomin pysäytystä piti taas muistutella, mutta kyllä se sieltä sitten löytyi. 

 

Tunnarissa ei edistystä havaittavissa. Tai no, on edistystä tullut sen verran, että nyt Vyöti toi oman kapulan heti, kun oli haistanut sitä - eli se ehti porsastellen liikutella vain puolet vääristä kapuloista ennen tätä. Monesti se on siis saattanut tehdä useampiakin kierroksia ja todellakin hämmentää kaikki pulikat useaan kertaan ennen lopullista päätöstä, että minkä se ottaa. Tämä on siis kuitenkin edistystä. Aion seuraavaksi kokeilla nuuskumaton laittamista itseni ja kapuloiden väliin. En oikeasti tajua, MITEN tämä voi olla näin hankalaa. Ei mikään tunnu tepsivän. Olen saanut vaikka mitä neuvoja tähän tunnariin, eikä mikään auta. Siis ongelma on se, että Vyöti ei periaatteessa tee mitään väärin. Se haistelee kapulat ja tuo oman. Mutta kun se 1) haistelee niin voimakkaasti, että samalla liikuttelee väärät kapulat paikoiltaan ja 2) pysähtyy ja odottaa minun antavan sille varmistuksen, että poimittu kapula oli oikea, mutta kun sitä ei tule, niin tuo sen kuitenkin vierelle. (Matalassa vireessä kotipihalla ei tee näitä kumpaakaan.) Hukalla oli haistelutekniikaltaan tosi hyvä tunnari, se ei kosketellut muita kapuloita ollenkaan. Salaisuuteni tähän oli se, että SILLÄ EI VAIN KOSKAAN TULLUT MIELEENKÄÄN TEHDÄ NIIN! Osa koirista antaa tämän asian ilmaiseksi ja osa porsastaa hirveän näköisesti, vaikka molemmat koirat olisi opetettu samalla tavalla. No, jatketaan harjoituksia, jospa tästä vitosen tai seiskan arvoinen suoritus vielä saataisiin leivottua. Ehkä nuuskumatto toimii. Miljoonat asiakkaat eivät voi olla väärässä...

Mutta siis huomatkaa videolta hyvä puoli: miten hieno peruutus! Ja kivaa meillä Vyötin kanssa kuitenkin oli. Olen vain turhautunut, kun olen pitänyt itseäni ihan kohtalaisena koirankouluttajana ja sitten en osaa kouluttaa tunnaria. Miten voi olla.