Tänään on Musti oppinut elintärkeän asian koskien vanhempia koiria ja niiden omaisuutta. Pienen pennun saavuttua taloon myönsi Vyöti sille erityiskohtelua koskien määrättyjä purutuotteita ja niiden hallussapitoa, antoipa jopa viedä suustaan joitakin vähemmän maukkaasta päästä olevia herkkupaloja. Mutta viimein tuli raja vastaan. Kunnollisella ärähdyksellä se opetti pennulle, ettei vanhemman koiran suusta sovi mennä ottamaan pureskelun alla olevaa luuta.
 |
Vyötillä on luu!
|
 |
Tätä lähemmäs ei uskalla mennä.
|
 |
|
| Saisiko sen täältä takaa päin? |
|
 |
Murhaava katse ja ylähuulen nosto ovat tarpeeksi.
|
 |
Saisiko sen haukkumalla?
|
 |
| Kiertää kuin kissa kuumaa puuroa. |
 |
Uusi kierros. Vyöti peittyy lumeen, luun omistussuhde ei muutu.
|
 |
Vyötin ei tarvitse näkyvästi irvistää. Luun kaluamisen lomassa päästetty urina riittää kertomaan pennulle, mikä on homman nimi.
|
 |
Kyllä ei nyt luu vaihtanut omistajaa.
|
P.S. Koko tapahtumaketjun ajan Mustilla olisi ollut samanlainen luu, mutta se olisi halunnut ottaa nimenomaan Vyötin luun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti